Välikotiutuminen

Ajo Puolan halki oli jälleen pitkä, mutta osasimme jo asennoitua siihen. Selvisimme turvallisesti Touranilla Toruniin ja torstaina olimmekin jo Vuosaaren satamassa. Tullin leima paperiin ja auton tuontimuodollisuudet oli tältä osaa hoidettu. Herätin hilpeyttä työpaikalla menemällä töihin nahkahousuissa.

Perjantaina saapui muuttokuorma. Kaikki saatiin kannettua sisään päivän aikana ja välikotimme laajoille varastotiloille tuli käyttöä. Koko viikonloppu on sujunut pahvilaatikoita siirrellessä ja tyhjentäessä, ehdimme tosin pyöräillä Alman synttäreillekin. Yläkerta näyttää jo kodilta, alakerran varastotilat näyttävät varastotiloilta kuten kuuluukin.

Viktor Ekin muuttopalvelu on ollut hyvää, mutta ei erinomaista kuten menomatkalla. Pahvilaatikot on Wienissä pakattu hyvin sekalaiseen järjestykseen ja paikoin vähän hutiloiden – paidat tosin tulivat perille ryppyisinäkin. Tiina ihmetteli vessatavaroiden laatikosta tulevaa pissanhajua, kunnes löysi syyn: roskis oli pakattu mukaan, samoin sen sisällä olevat käytetyt vaipat. Perusteellista työtä.

7007 km Wienin pyöräteitä

Heinäkuun lopussa mittarilukema oli 9757 km. Heinäkuussa tuli siis ajettua 312 km ja tänä vuonna tähän mennessä 1749 km. Yhteenlasku osoittaa, että 2,5 vuoden aikana olen nähnyt 7007 km itävaltalaisia pyöräteitä. Etenkin matka on karttunut tutulla 8 km reitillä Silbergasse - Hohe Warte - Grinzingerstrasse - Muthgasse - Donaukanalradweg - Nordbrücke - Donauinsel - Donaupark - Wagramerstrasse, mutta monia kertoja reitti on myös kulkenut Donaukanalia myötäillen keskustaan, Praterin kautta, molempia Donauinselin päitä kohti, Nussdorfiin ja minne ikinä. Useampia pyöräretkiä teimme myös koko perheen voimin.

Pyöräily on ollut minulle Wienissä todellinen henkireikä. Näin pienessä kaupungissa se voittaa usein matkustusajassa sekä etenkin matkustusmukavuudessa julkisen liikenteen – niin hyvä kuin se onkin – mennen tullen. Olen nähnyt paljon erilaisia paikkoja ja saanut kuntoilua lähes huomaamatta. Minulla on ollut myös paljon aikaa ajatella satulassa: moni idea Wienissä olemiseen, matkustamiseen ja töihin liittyen on kirkastunut polkiessa, samoin hyvin moni blogikirjoitus on saanut alkunsa pyörän selässä.

Uutta pyörää en saanut kuitenkaan aikaiseksi hankkia. Sen vuoksi pyöräilymuistoihin on luettava myös jonkinlaiset polvivaivat, jotka yhdistän huonoon ajoergonomiaan. Jatkossa pyörämatka töihin on yli nelinkertainen. Pitäisiköhän vihdoin korjata kalusto ajan tasalle?

Kirjoitussarja päättyy tähän.

Silbergasse vaikenee

Saavuimme eilen iltakoneella Tiinan kanssa Wieniin fiksailemaan vielä loput reiät kotimme seinissä ja hoitamaan byrokratiat ennen maasta poistumista.

Blogikirjoituksessani 27.1.2010 kirjoitin kodin perusasioiden olevan kunnossa:  nettiyhteys pelaa ja jääkaapissa on ruokaa ja olutta. Tilanne on nyt juurikin samanlainen, mutta ei enää kauaa: tänään on vuorossa abmeldung, nettiyhteyden palautus, jääkaapin tyhjennys ja pesu - ja minulla vielä viimeinen työpäivä Wienissä. Huomenna aamulla luovutamme asunnon ja lähdemme ajelemaan kohti Suomea.

Lähetys Silbergasselta päättyy tähän.

A niin kuin aamusauna

Eilen vilkutimme hyvästit Wienin-kodillemme. Otto kävi hyvästelemässä vihanneskätkön takapihalla, Kertulle tuli ikävä ja itku jo Saarplatzin kohdalla taksissa. Lensimme Suomeen ja ajoimme suoraa päätä mökille.

Miltä tuntuu? Helpottuneelta, sillä muutto on mennyt hyvin ja Suomessakin on osoite tiedossa; mukavalta, koska pääsimme Suomeen ja mökille; iloiselta, että näkee taas tuttuja ihmisiä. Sen lisäksi ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä, upealta tai haikealta. Paluu Suomeen taitaa päästä tapahtumaan vähän vähitellen. Mehän palaamme Tiinan kanssa Wieniin jo viikon päästä, minä vielä sitten uudelleenkin. Juuri nyt en osaa hahmottaa vielä suurta muutosta tai tuntea tästä mitään erityistä.

Aloitin joka tapauksessa lauantaipäivän parin tunnin aamusaunalla. Oivaa terapiaa kulttuurishokkiin.

Kohti Suomea

Päivän pakkauksen ja puolen päivän laatikoiden kantamisen jälkeen muuttomiehet saivat lastin valmiiksi. Tavaraa on 245 kollia, yksi TEU. Kontti tuli erittäin täyteen, sillä viime hetkillä mukaan lastatun lasten polkupyörän mahduttaminen kyytiin oli pienimuotoinen operaatio. No, tavarat ovat nyt Karin kyydissä ja muuttokuorma lähti eilen iltapäivällä etenemään kohti Suomea. Me taas etenimme viimeistä kertaa Hengl-Haselbrunneriin syömään.

Olin luvannut lapsille, että tänäkin kesänä voitaisiin telttailla takapihalla. Koska meillä ei ollut enää sänkyjä missä nukkua, nukuimme viime yön teltassa takapihalla. Pelkkien solumuovien päällä nukkuminen oli kovaa toimintaa, mutta minäkin nukahdin puolenyön jälkeen sateen ropinaan. Kerttu heräsi kuuden maissa, ja nukahti pian uudelleen päästyään sisälle Tiinan viereen pehmeälle patjalle lämpimän makuupussin sisään. Minä aloitin seinien reikien kittaamisen.

Asuntorintamalta kuuluu hyvää: Tiinan Facebook-kysely aiheesta tuotti tunnissa tuloksen, johon monet yhteydenottopyynnöt välittäjille eivät ole pystyneet. Laitoin tänään sähköpostitse allekirjoitetun vuokrasopimuksen eli vuokrasimme itsellemme välikodin näkemättä muuta kuin valokuvat asunnosta. Ensi viikolla Tiina voi asunnonmetsästyksen sijaan keskittyä kesäloman viettoon.

Muutto

Aamulla he sitten saapuivat, muuttomiehet. Kolme miestä viisi minuuttia ennen kahdeksaa. Lapset nukkuivat vielä eilisen huvipuistoretken uuvuttamina, joten huoneiden läpikäynti sujui sutjakkaasti. Kohtuullisesta kielikylvystäkin tämä käy, kun mies työhuoneessa puhuu suomea, keittiötarvikkeisiin toistaiseksi keskittynyt saksaa ja ulkotavaroita pakkaava englantia.

Herättyään lapsetkin pääsivät osallistumaan pakkaustyöhön pakkaamalla tärkeän laatikon, joka sai nimekseen "Lelut #1". Tämä etsitään sitten ensimmäisenä esiin siinä osoitteessa, johon sitten aikanamme päädytään. Vastaanotto-osoitteen puute aiheuttaa muutenkin vähän haasteita: täysin intuitiolla olemme merkinneet osan laatikoista tekstillä "storage" ja toivomme, ettei niiden sisään ole eksynyt mitään kovin olennaista.

"En olisi uskonut, että muuttomiesten työnteon seuraaminen olisi näin kivaa", sanoi Otto hetki sitten. Pikku Kakkonen vei kuitenkin pitemmän korren ja iltapäiväksi suunnataan vielä viimeisille kaverisynttäreille pois muuton jaloista.

Käytetystä tavarasta vitonenkin piisaa

Itävallassa huuto.netiä vastaava käytetyn tavaran kauppapaikka on willhaben.at. Se tuntuu toimivan yllättävän ripeästi. Pari viikkoa sitten laitoin myyntiin tavaraa, joista vahvistin, rullakot ja hiekkalaatikko oli noudettu meiltä alle vuorokaudessa. Sen jälkeen olen vielä ilmoittanut lisää meille tarpeetonta tavaraa, eroon on päästy työpöydästä, pikkuvessan kalusteista ja maanantaina pitäisi tulla vielä kylpyhuoneen kalusteiden hakija. Täydellinen kuvio: joku tulee hakemaan tavarat pois ja maksaa siitä. Kaikki ei kuitenkaan ole käynyt kaupaksi: miksei kukaan ole kiinnostunut tarjoamistani auton lumiketjuista?

Tänään veimme lasten kanssa paikalliselle sortti-asemalle yhden kaapin, jota ei kehdannut enää myydä. Samalla haimme vähän laatikoita viinipulloille. Muutenkin päivä on ollut muuttopainotteinen: lapset tyhjensivät aamulla puutarhakukkien ruukut (ihan luvan kanssa), minä olen irroitellut verhotankoja, hyllyjä ja paikannut seinien reikiä, Tiina on keskittynyt laatikoimiseen. Sateisen illan ohjelmassa oli kuukauden elokuvailta: Toy Story.

Hyvä elämä

"Jaskan elämä ei kyl ole hyvää", totesi Kerttu aamulla. "Miksei?", kysyin. "No kun se joutuu lähtemään tuonne ulos sateeseen."

Täällä on siis pitkästä aikaa sadepäivä, mutta siitä huolimatta elämä on oikeastaan hyvää. Olohuoneessa raikaa hevi, kun Otto ja Elias musisoivat Hevisauruksen tahtiin. Tytöt maalaavat.

Muutenkin kesälomamme on tähän asti ollut mitä mainioin. Jo viime syksynä tein päätöksen, etten ota kesäkurssia. Viimekesäinen kokemus opinnoista iltaisin, viikonloppuisin, laivamatkalla ja jopa mökillä oli sen verran voimia vaativa, että päätin mieluummin suorittaa parin jakson aikana tuplakurssit lasten ollessa tarhassa. Päätös oli oikea, ja olemme saaneet viettää kesälomaa päivät pitkät ja pakkaus- ja siivoistyöt sujuvat iltapuhteina. Ensi viikolla voi olla sitten vähän hektisempää, mutta onneksi senkin jälkeen on lomaa jäljellä.

Toimiva konsepti

Seuraava keskustelu käytiin viime viikolla eräänä aamuna:

Minä: Mennäänkö Tonavalle uimaan?
Kerttu: Joo!
Kerttu: Ja sitten käydään siitä leipomosta, siitä tarhan vierestä, ostamassa evääksi sämpylät. Ja croissantit!
Minä: Ostetaanko hilloa?
Kerttu: Joo! Ja sitten syödään ne sämpylät ja croissantit kun on uitu.

Näin tehtiin. Ja näin tehtiin myös tänä aamuna. Mitäpä sitä muuttamaan sellaista, mikä toimii todistetusti.

Triathlon

Otto suoritti viikonloppuna triathlonin. Perjantaina 25 minuuttia fudista Paulin kanssa, lauantaina 25 kilometriä pyöräilyä ja sunnuntaina 25 metrin uinti.

Lauantain pyöräilymme suuntautui ensin Alte Donaulle, jossa aiottu purjehdus vaihtui sähköveneilyyn tuulen puuttuessa täysin. Sieltä jatkoimme sitten Praterille Astridin synttäreille.

Tänään kävimme aamu-uinnilla Krapfenwaldlbadissa. Uimme Oton kanssa kaikki altaat kahteen kertaan läpi.

Die Lederhosen sind da!

Olin kutsunut lähimmät työkaverit meille kylään teemalla "Housecooling party", läksiäiset. Talo olisi todellakin kaivannut jäähdytystä, sillä jo yli viikon putkeen lämpötila on noussut yli iltapäivisin yli 30 asteen. Huippu ja kaikkien aikojen kesäkuun lämpöennätys saavutettiin 30.6., kun Wienissä mitattiin 37,7 astetta ja seuraavana päivänä vuorokauden keskilämpötila ylitti 29 astetta. Tästä syystä meillä on pidetty kaihtimia tiukasti kiinni päivisin ja lanseerattu "moottoripyöräkypärät" eli kostutetut harsot huiviksi. Sisälämpötila on saatu pidettyä 25 asteessa, mutta unen laatu on vähän kärsinyt.

Eiliseksi oli taas luvattu 34 asteen iltapäivälukemia, joten arvelin ulkona syömisen olevan mahdotonta. Läksiäisjuhlat pidettiinkin sisätiloissa, mutta syynä oli ukkonen ja sade. Istuimme iltaa Nikon, Vikin, Thomasin, Christophin, Paulin, Jonatasin, Iraseman ja Danielin kanssa. Viki ja Thomas toivat lapsille karkkiämpärit, Niko vei Kertun sydämen (ja päinvastoin) ja Otto pieksi Paulin (Saksa) jalkapallossa 9-3.

Ette arvaa, mitä sain: aivan omat ruskeat kniebund-mittaiset nahkahousut! Ja lisäksi sain vielä haferlschuhet, paidan, huopahatun ja sukat. Kaikesta tästä ja Thomasin tuomasta viinistä riemastuneena sovimmekin, että tulevan suunnittelukierroksen päätöskokoukseen pukeudumme töissä perinnevaatteisiin. Saattaa tulla hilpeä kokous.

Ensimmäinen lomapäivä

Tänään oli lasten ensimmäinen kesälomapäivä. Aamu alkoi iloisilla leikeillä ja jatkui retkellä Haus der Musikiin. Tai alun perin olin viemässä lapsia vahingossa Mozarthausiin, koska sellainenkin Wienistä löytyy. Onneksi tämä virhe selvisi ennen pääsylippujen ostoa, sillä seuraksi lähteneet Irina ja pojat olivat jo siellä oikeassa museossa. Haus der Musik oli oikein mukava, joskin hieman isommille kävijöille suunnattu museo, jossa oli myös ilmastointi. Parituntinen kului vauhdikkaasti musiikin maailmassa, kunnes nälkä ajoi meidät ulos talosta - ja McDonald'siin.

Lapset keksivät viikonloppuna, että kotona on kiva juosta ympäriinsä märät harsoliinat päässä "moottoripyöräkypärinä". Näitä kypäriä on sitten käytetty myös ulkona torjumassa liikaa kuumuutta ja oikein hyvin toimivat. Tänään kotimatkalla olivat käytössä kypärien city-versiot eli läpimärät hellehatut ja ilmastoimattomassa raitiovaunussa kaikki viilennys tuli tarpeeseen siitä huolimatta että matkalaiset päättivät ottaa nokoset.

Kotiovella törmäsimme pahvilaatikkovuoreen, kun jo kolmas naapurimme oli muuttamassa pois. Edelliset kaksi ovat lähteneet kahden edellisen viikon aikana. Kun omakin muuttomme on aika lähelle ei liene ihme, että iltapäivän leikeissä muuttivat jo Playmobil-nuketkin; ensin olohuoneesta lasten makuuhuoneeseen ja sitten vielä illemmalla leikkihuoneeseen. Leikki taukosi vain "jo perinteisen" uimareissun ajaksi: olemme käyneet ahkerasti hoitamassa talonmiehen velvollisuuksiamme ja kastelleet uutta nurmikkoa lähes päivittäin, mutta samalla myös käyneet uimassa. Uimisessa on myös se hyvä puoli, että sen jälkeen maittaa ruoka, eikä tuutulaulujakaan ole lapsille tarvinnut kovin myöhään laulella.

Parhaita Wienissä

Tällä hetkellä parhaita Wienissä ovat kaikki veteen liittyvät asiat, sillä kuuma on. Paikallisen meteorologian laitoksen mukaan ulkona on yhä nyt illalla 33.4 astetta. Ja samaa rataa jatketaan alkavallakin viikolla. Ensimmäisen lomaviikon suunnitelmissa on siis uimista, uimista ja uimista ja ehkä pari ilmastoitua museota - ensimmäinen on jo selvitetty huomisaamun varalle.

Viime viikon torstaina kohta Währingerstrassea pyöräillessäni iski kunnon haikeus siitä, että me olemme oikeasti täältä lähdössä. Totesin, että täällä on kyllä moni asia hyvin. Tässä puuskassa rupesin oikein listaamaan asioita, joiden suhteen on selvä näkemys, mikä on "Wienin parasta". Tällä hetkellä en osaa nimetä ainoatakaan Helsingin kahviloista parhaaksi, mutta samaan kysymykseen Wienistä vastaus tulee heti. Ja kyseessähän on subjektiivinen totuus ja varsin paljon Wienin pohjoisosiin rajoittunut kokemuspiiri, mutta tässäpä tätä listaa nyt sitten pukkaa.

Wienin paras:

Museo on Kunsthaus Wien. Olen hurahtanut Hundertwasseriin ja muutenkin täällä on ollut mainioita valokuvanäyttelyitä. Plussaa on sekin, että lapset viihtyvät hyvin talossa, jossa on "hassut lattiat". Hundertwasser ei pitänyt suorakulmasta, ja sen huomaa.

Kahvila on Orlando di Castello. Sopivan moderni, kumminkin rento ja aina hyvät leivonnaiset. ODC:n croissant on toiseksi paras, jonka olen Wienissä syönyt. Plussaa tälle kahvilalle tuo myös ilmainen W-lan, jota ei monessa itseään kunnioittavassa vanhassa wieniläiskahvilassa ole. Sitä paitsi, ODC:n kahvi ei ole liian vahvaa. Pakko nimittäin myöntää, että wieniläispaahto on usein liian vahvaa minulle ja olenkin kummastuttanut tarjoilijaa toisaalla pyytämällä kaksi kertaa lisää vettä jo "pidennettyyn" (verlängerte) kahviin. Uusi suosikki kahviloista on Himmelblau, jonka bongasin vasta nyt keväällä kymmenen minuutin pyörämatkan päässä kotoa. Onneksi tämä kahvila sijaitsee lähellä erästä toista Wienin huippupaikkaa, joten kahvilla tulee varmasti käytyä jatkossakin, vaikkei tämä keskustassa olekaan.

Voileipäbaari on keskustan Trzesniewski. Tässä paikassa on ehkä myös autettisin tunnelma, mitä olen Wienissä kokenut. Leivät ovat vitriinissä ja ainakin viisi valkoisiin kaapuihin pukeutunutta naista seisoo ojossa tiskin takana ottamassa tilausta vastaan. Aikailla ei voi ja olen nähnyt useamman kääntyvän hätääntyneenä (?) ulos. Täällä näkee myös melkoisen läpileikkauksen wieniläisiä, sillä samaan aikaan leipiään pikkupöydissä ovat olleet syömässä hienostorouvat ja asunnottomien lehden myyjät. Niin ja ne leivätkin ovat vielä hyviä.

Sushiravintola on Hanil. Tämä löytyi niin sattumalta kuin vain olla ja voi, eikä ole pettänyt koskaan. Vaikkei tästä kaupungista oikein muuten kalaa saakaan, niin sushiravintoloita on paljon.

Ja kun nyt ruokalinjalla ollaan, niin jatketaan jäätelöstä. Parasta jätskiä saa keskustassa Tuchlaubenilta ja kotikulmilla Salvolta. Ja tästä, kuten kunnon wieniläisperheessä kuulemma kuuluukin, on meilläkin jokaisella (tai ainakin myös Jaskalla ja Otolla) oma mielipiteemme. Tuchlaubenilla viehättää hyvän jäätelön lisäksi tunnelma. Listalla on myös aika eksoottisia makuja kuten rahka-taateli, joka muuten on hyvää! Huonoa jäätelöä saa Wienissä jäätelöbaarista harvoin, joten en yleensä harmittele, vaikka mentäisiin jonnekin muuallekin.

Paras tori on Kutchkermarkt tuossa naapurikaupunginosassa. Valikoimaltaan tämä ei todellakaan ole Wienin laajin, mutta jotenkin juuri täällä tulee aina tunne siitä, että on ihanaa hankkia hedelmät ja vihannekset suoraan torilta! Naschmarktilla taas on eittämättä Wienin laajin valikoima, joten jos jotain erikoisempaa on hakusessa, suunta on selvä.

Aikaisemmin tuli jo mainittua, että Wienin toiseksi paras croissant on Orlando di Castellolla. No, se paras on leipomo Stumfin. Myös tämän leipomon leivät ja sämpylät ovat yksinkertaisesti parhaita. Ja on niitä kyllä syötykin.

Ympäri kaupunkia kulkiessa myös kulkuvälineistä ja niiden hyvyydestä on syntynyt selvä mielikuva. Tunnettuahan on, että wieniläiset viihtyvät autoissaan, mutta omalla listallani tuo kulkupeli on häntäpään huippuna. Wienin sisällä yksityisautoa nopeammin liikkuu melkein millä tahansa muulla kulkuneuvolla, jopa jalan tietyissä tapauksissa! Paras tapa liikkua Wienissä on polkupyörä. Varsinkin silloin, jos on yksin liikenteessä ja reitti ei kulje pelkästään autojen seassa. Autoilijat eivät nimittäin oikein välitä pyöräilijöistä, mikä taas tuli aamulla todistettua: ajoin 39,5km/h vauhtia alas mäkeä nopeusrajoituksen ollessa 40km/h ja jokaisen autoilijan oli ihan pakko päästä ohitseni. Myös julkiset liikennevälineet ovat edullinen, nopea ja helppo tapa liikkua. Esimerkiksi Helsinkiin verrattuna vuoroväli on ihan toista luokkaa, lauantai-iltana kymmenen jälkeen raitiovaunua saa odottaa yleensä noin 5 minuuttia, jos sitäkään. Toinen loistava asia julkisessa liikenteessä on todella toimivat poikittaisyhteydet. Reitti meiltä eläintarhaan ei kulje keskustan kautta vaan suoraan "laitakaupunkia" pitkin - eikä matkaan edes sisälly yhtään vaihtoa!

Ostoksilla juoksemista olen harrastanut täällä ehkä vähemmän kuin mikä olisi ollut järkevää, mutta aika on kulunut hyvin näinkin ja rahaakin on kenties säästynyt. Harvalukuisista ostoskäynneistä huolimatta lempivaatekauppa on kuitenkin löytynyt ja se on Neubauer. Kuluneen kahden vuoden aikana olen ostanut vaatteeni pääasiassa täältä, mutta vaikka Wienissä on kymmeniä mahtavan näköisiä kenkäkauppoja, luotan tässä asiassa Zioon Helsingissä.

Lastenvaateihanuuksia löytyy mm. Jacadilta, mutta kauppa on kallis, enkä raaski sijoittaa isoja summia sellaiseen, joka varmasti käy pieneksi. Siksipä olenkin ostostellut täällä vain silloin, kun ikkunassa loistaa Sale-kyltti (ale onkin sitten yleensä puolet). Toisaalta todella hyviä löytöjä on tullut tehtyä myös Jacobilta, joka on keskittynyt pelkästään lastenvaatteiden kierrättämiseen.

Edellä mainituista suosikkipaikoista huolimatta yksi kauppa Wienissä on aivan vertaansa vailla. Jos aika ja taidot vaan riittäisivät, olisin ommellut kaikki vaatteet itse Kiraffenlandin kankaista, sillä valinnanvarasta ei tässä pikkuriikkisessä kangaspuodissa tule pulaa.

Lasten kanssa ostoksilla parasta on Q19-kauppakeskuksen pallomeri. Perjantai-iltapäivisin lapset saa jättää kahdeksi tunniksi kahden euron korvauksella riehumaan valvotusti pallomereen ja mennä itse haalimaan alakerran Sparista kaikki viikonloppuna tarvittava ruoka. Meidän kaupparetkista tuli suorastaan juhlaa tänä keväänä kun molemmat lapset ylittivät vaaditun kolmen vuoden ikärajan.

Onhan noita. Mukavia paikkoja. Lasten kanssa on ollut kivaa niin monessa leikkipuistossa, etten ainakaan minä osaa nimetä suosikkiani. Kivaa on ollut myös eläintarhassa, Haus des Meeresissä ja monessa muussa museossa, maauimaloissa ja uimahalleissa. Maauimaloista suosikki on Krapfenwaldl, jonne suunnattaneen myös tulevalla viikolla mikäli sää pysyy ennusteen mukaisena.

1437 km

Kesäkuussa tuli ajeltua - huolimatta kahdesta työreissusta Suomeen - 335 km. Mittarilukema kesäkuun jälkeen 9445 ja matkaa takana vuoden alusta 1437 km. Havainto on se, että työmatkoillekin on mukavampi lähteä, kun on ensin käynyt pyörällä töissä ja kotona suihkussa ja syömässä.

Loma yksillä, kesä kaikilla

Suomi-koulun todistukset jaettiin jo pari viikkoa sitten ja tänään jätimme jäähyväiset Tante Evin tarhalle ja tarhakavereille. Tuttuun tapaan reippaat pyöräilijät suhauttivat Max Patat Wegin, evääksi käytiin ostamassa Stumpfin leipomosta kinkkusämpylät kuten ensimmäisenä tarhapäivänäkin, ja tuttuun tapaan Tiina kävi lenkillä vietyään lapset tarhaan. Viimeistä kertaa.

Tuttua oli sekin, että kevätjuhlat pidettiin puutarhassa helteisessä säässä. Lasten lauluesitysten ja ruuan jälkeen muuan Papageno esitti pienen musiikkisadun lapsille. Sitten oli aika hyvästellä tarhakaverit sekä Julia ja Evi. Lapset saivat lomamuistoiksi rantapallot, me puolestamme jätimme muistoksi kirjan "Tatu und Patu und ihr verrückten Kindergarten" muistoksi kauhukaksikkomme vierailusta Evin tarhassa.

Jo iltapäivällä Otolle tuli tarhaan ikävä. Kertun ensimmäisenä kesälomasuunnitelmana oli puolestaan mennä pian suomalaiseen tarhaan. Olisiko johtunut jännittävästä päivästä vai helteestä (tänään 33, huomenna 35?), mutta lapset olivat varsin levottomia. Vasta talonmiesoikeuteen kuuluva uintireissu toi helpotuksen.

Lounas Schwammerlissa, iltaruoka Hungerbergissä, takuupaikkoja molemmat.

Reiätön leipä

Olin Suomessa työmatkalla perehtymässä uusiin töihini ja toin tuliaisiksi kotiin pari reikäleipää. Ukki oli tietysti lähettänyt lapsille myös "kirjoituspussin" eli paperipussillisen S-marketin karjalanpiirakoita. No söimme reikäleipää iltapalalla ja Kerttu rupesi leipää ihmettelemään:

- Onko tämä kantopala?
- Sitä sanotaan kantapalaksi.
- No onko tämä kantapala?
- Reikäleipä leikataan yleensä sillä tavalla, että ei tule varsinaista kantapalaa.
- Ei tässä mun palassa ainakaan ole mitään reikää!

Voi rakkaani, meidän pitäisi varmaan vielä vähän opiskella suomalaisuuden perusasioita.

Viimeinen sammuttaa valot

Talossamme on ollut oikea poismuuttorynnistys. Näslundit lähtivät yläkerrasta kesäkuun puolessa välissä, saudit lähtivät juhannuksena, asunto suoraan meidän yläpuolellamme tyhjeni pari päivää sitten. Me häivymme kuukauden päästä. 15 asunnon talossa siis melkoinen muuttorynnistys.

Muutto alkaa itse asiassa vähitellen lähtemään käyntiin, paikallinen muuttofirman agentti toi meille eilen kasan pahvilaatikoita. Ne vietiin kuitenkin vielä hetkeksi kellariin.

Juhla ja mittumaari

Ensin oli vähän niin kuin ei juhannustunnelmaa olisi ollutkaan. Aattona kavereiden facebook-päivitykset olivat täynnä yliperinteisiä järvimaisemakuvia ja Suomesta soiteltiin ja kyseltiin, miten juhannuksenviettomme oli alkanut. No oikein mukavasti: lapset olivat normaalisti tarhassa, minä töissä. Toivottelin kaikille työkavereille hyvät juhannusviikonloput ja illalla nostimme keskikesän maljan naapurin Edin kanssa. Uudet perunat, ei nyt siikliä kuitenkaan, ja paistettu kala muodostivat meidän aattoillallisemme.

Mainittu juhannusjuoma oli muuten holunder gespritzt, omaa tuotantoa olevaa seljankukkasiirappia kuplavedellä höystettynä. Kävelimme pari viikkoa sitten Kahlenbergiltä alas ja siellä havaitsin puron varren olevan pullollaan mustamarjaseljaa, tuota eksoottiseksi luulemaani pensasta. Kävin sitten erään työpäivän päätteeksi pyöräretkellä metsässä poimimassa seljankukkia. Näin saimme kolmisen litraa omaa holundersiirappia. Havaitsin sitten kasvin opittuani, että sitä samaa pensastahan kasvaa omalla takapihallakin - rikkaruohona.

 

Juhannuspäiväksi oli sovittu suomalaisperheiden kokoontumisajo. Stellan, Janin, Sofian, Irinan, Kaarlen, Kasperin ja Iivarin kanssa kävimme Bellevuehöhellä lyhyellä piknikillä. Se toinen piknik-seurue oli ruotsalaisia juhannuksen vietossa. Pienen frisbeen heittelyn jälkeen jatkoimme alas Zawodskyn viinituvan pihalle, jossa joukkoon liittyi vielä Lauri, Laura, Liisi, Salli, Virpi, Jerome, Wilma, Iris, Anna, Mikael ja Eskil. Porukkamme mahtui hyvin pitkään pihapöytään ja vietimme mukavan illan viinitarhojen kupeessa. Se kuuluisa "pieni särö" syntyi siitä, että Otto tutustui turhan läheltä nokkospöheikköön.

Juhannuspäiväksi olimme ostaneet liput Cirque du Soleilin näytökseen. Esitys oli jälleen huikean hieno kokonaisuus, Stadthallen suuri sali ei tosin ollut paikkana yhtä intiimi kuin sirkusteltta, jossa olimme Kertun 2-vuotispäivänä. Illalla meidän oli tarkoitus mennä katsomaan kokkoa. Pyöräiltyämme Janin, Stellan ja Sofian kanssa Heuriger Sirbulle, huomasimme kuitenkin sanojen Mittsommerfeuer ja Mittsommerfeier menneen sekaisin: nautimme siis juhlasta ilman kokkoa. Retkemme ja juhannuksemme oli siitä huolimatta oikein onnistunut.

Selvät suunnitelmat

Kerttu selvitti mulle tulevaisuudensuunnitelmansa aamupalapöydässä:
"Sitten kun mulla on lapsia, sä saat hoitaa niitä. Mutta ensin mun pitää hankkia niille lapsille isä. Mun pitää hankkia sellainen isä, joka osaa puhua niille lapsille suomea ja saksaa ja vähän höpökieltä."

Ei lisättävää.

Helleviikonloppu

Äiti tuli torstaina ja toi helteisen sään mukanaan. Ehdimme tehdä monenlaista: Oton kanssa kävin Volksoperissa katsomassa Antonia und Reissteufel -lastenoopperan, olimme Schneebergillä hellettä paossa (ylhäällä +18 ja raikas tuuli, alhaalla +32) ja kävimme myös Tonavan-risteilyllä.

Tarhamatka

Tiinan koulussa on kesäloma. Niinpä kävimme viemässä lapset yhdessä tarhaan ja sen jälkeen ajoimme pyörälenkin Freudenaun voimalan kautta.

Sadekepit on syytä piilottaa

Kroatian-matkalta palatessamme yövyimme Mariborissa, Sloveniassa. Kulttuuripääkaupungin tarjontaan kuului puistoaskartelua lapsille, aiheena sadekepit. Emme jääneet sinne naulausharjoituksiin, mutta otimme kuitenkin hylsyt mukaan sadekeppien askartelua varten.

Kotiinpalattuamme nämä perulaiset taikasoittimet rakennettiin nopeasti valmiiksi. Asiaan perehtymättömille voin valaista, että hylsyn (alunperin kaktuksen) sisään lyödään spiraalimaisesti nauloja (piikkejä), sitten riisiä (kiviä) sisään ja tulpat päihin. Keppiä kallistamalla voi imitoida sateen ääntä ja intiaanit uskoivat loitsuavansa sadetta tällä tavalla.

Mikä teho! Keppejä on soiteltu meillä ahkerasti ja epäilemättä siitä johtuen viimeisen kahden viikon aikana on satanut jo noin 60 mm. Taannoin istutetut nurmikon siemenet ovat itäneet mallikkaasti, mutta nyt alkaa riittää. Tänään oli Tonavan varteen nostettu jo punaiset liput varoitukseksi kovasta virtauksesta - on aika laittaa sadekepit piiloon ennen kuin tulee pahempia tulvia.

Isänpäiväviikonloppu

Itävallassa on isänpäivä kesäkuun toisena sunnuntaina, joten sitä on juhlittu tänään. Palattuani Suomesta perjantai-iltana meillä on ollut lokoisa viikonloppu.

Kävimme taannoin Brunnenmarktin "turkkilaistorilla" ostoksilla. Silloin jäi itämään ajatus, että menisimme joskus brunssille Yppenplatzille. Lauantaina otimmekin suunnaksi tämän Ottakringin torin. Brunssin jälkeen jatkoimme matkaa huonekalumuseoon. Kyllä, siellä oli esillä jonkun keisarinnan tädin pyörätuoli ja pikku prinssien eebenpuiset syöttötuolit. Emme vierailleet talossa kuitenkaan hovin kalusteet nähdäksemme, vaan halusimme katsastaa 60-luvun huonekalumuotia esittelevän erikoisnäyttelyn. Aallon, Saarisen ja Aarnion lisäksi esillä oli muutamia muunkin suunnittelijan töitä. Illalla alkoi sataa - loistavat puitteet kesäkuun elokuvailtamme Ponyo rantakalliolla -näytökselle.

Tänään heräsimme leppoisasti isänpäivän sateiseen aamuun. Tiina vaivautui lenkille sateen tauottua, me muut rakensimme legoja ja puujunarataa koko aamupäivän ja vielä lounaan jälkeenkin. Sen verran verkkaisesti päivä lähti käyntiin, että puin päälleni vasta iltapäivällä kolmelta, kun lähdimme retkelle kävelemään Kahlenbergin Sulzwieselta puron vartta alas kotiin. Kertun pyörä oli maastoajon jälkeen niin ravassa, että putsasimme sen ja samalla Oton pyörän. Tarkemmin sanottuna minä putsasin, mutta varsinkin Kerttu oli innolla mukana "laittamassa kaulaliinaa antenneille" eli virittämässä rättiä pinnojen väliin. Tukanleikkuu, kylpy, blogin päivitys, paitojen silitystä - se tavallinen finaali kotisunnuntaille.

1098 km

Toukokuun jälkeen mittarilukema 9108 km, vuoden alusta ajettu 1098 km ja toukokuussa tasan 200 km. Parhaimman pyöräilykauden alettuakin ajomäärät ovat pysyneet viime vuoteen verrattuna maltillisina.

Kesäloma, osa 1: Kroatia

Palasimme eilen Kroatiasta lomalta. 11 päivän reissu oli myös itse asiassa tämän vuoden kesälomamme, ainakaan muuta ei ole toistaiseksi suunniteltu.

Lähdimme matkaan helatorstain aamuna. Päivän köröteltyämme saavuimme Kroatian vanhimpaan kansallispuistoon Plitvicen järville. Siinäpä vasta mielenkiintoinen paikka! Jokivedessä elävät levät ja bakteerit imevät kalkkia vedestä ja kasvattavat pohjasta päin patoja veden tielle - missä vesi virtaa, siinä pato korottuu ja vesi etsii taas uuden reitin. Lopputuloksena on huippuhienoja vesiputouksia, pikkulätäköitä, ja mitä mielikuvituksellisimpia veden reittejä. Parin päivän retkeilyn jälkeen olimme jo lähes puutuneita vesiputousten näkemiseen. Matka jatkui isomman veden äärelle Kastelaan.

Kastelassa ehdimme suurin piirtein pysäköidä auton satamaan, kun paikalle saapuivatkin Perttu, Outi ja Nella. Lounaan jälkeen pakkasimme tavarat vuokraamaamme Salona 37:ään ja lähdimme vesille.

Vietimme vesillä viikon. Matkaa ei kertynyt kuin 100 mailia, sillä yhden päivän pidimme tuulta ja muinakin päivämatkat olivat varsin kohtuullisia, lähinnä päiväuniaikaan ajoittuneita siirtymisiä paikasta toiseen. Kuljimme reittiä Kastela - Split - Stari Grad (2 yötä) - Vis - Uvala Vinogradisce (Pakleni Otoci) - Milna - Kastela. Splitiä lukuunottamatta satamapaikat olivat erittäin hienoja pieniä kyliä, joiden rantaan onnistuimme pysäköimään perä edellä. Vinogradiscen lahdella olimme ankkurissa, itse jopa muutamassa eri kohdassa ankkurin petettyä illalla.

Vesi oli kirkasta, mutta vielä varsin viileää (16-20 astetta). Märkäpukujen kanssa snorklaaminen oli siedettävää, mutta syksyllä vesien ollessa lämpimämmät uiminen olisi miellyttävämpää. Kesällä sesonkiaikaan ei tekisi mieli olla paikalla, sen verran runsaasti vuokraveneitä oli Kastelassa odottamassa varsinaista kauden alkamista. Me mahduimme kaikkiin satamiin, mutta jo Stari Gradissa osa jouduttiin tuulisena maanantaina käännyttämään pois, kun kukaan ei satamasta päivän aikana poistunut.

Ikävää välinpitämättömyyttä veneilijöiltä (paikallisilta vai turisteilta?) oli merien roskaaminen. Muovipusseja kellui siellä täällä, jossain näkyi kokonaisia roskasäkkejä ja kaikenlaista tavaraa ja roinaa. Milnan satamassa veteen oli väristä päätellen kaadettu myrkkymaalipurkin pohjat. Toivottavasti kroaatit ymmärtävät puhtaan Adrianmeren arvon ja ottavat tilanteen haltuun.

Salona 37 osoittautui päteväksi veneeksi. 6 vuotta ilmeisen kovaa vuokrakäyttöä oli toki jättänyt veneeseen pintanaarmunsa, mutta veneen rakenteessa ja perusasioissa ei ollut huomauttamista. Lähtisin mielelläni uudelleenkin Salonan kyytiin.

Paluumatkalla kävimme Kroatiassa vielä Trogirin kaupungissa pienellä tutustumiskävelyllä ja lounaalla, sitten huristelimme erinomaista moottoritietä pitkin Slovenian rajalle ja yöpymään Mariboriin, tämän vuoden kulttuuripääkaupunkiin. Sunnuntaisen leikkipuiston ja puistokonsertin jälkeen suuntasimme kotiin. Kotiinpaluu olikin poikkeuksellinen, sillä meitä odotti maittava sunnuntaipäivällinen - Siki ja Tiplu olivat lomamme aikana tulleet meille kylään.

Äitienpäivä Salzburgissa

Sirkka saapui perjantaina Wieniin. Päivä oli kaunis ja kuuma. Kuuma oli junassakin, mutta matka Salzburgiin sujui mukavasti.

Perjantaina nautimme helteestä (+30), ruokailusta ulkona, kävelystä vanhassa kaupungissa ja lasten nukahdettua Tiinan kanssa vielä iltakävelystä Augustinerbräun biergarteniin. Lauantaina nautimme kylmästä rintamasta: koko päivän jatkuneen sateen vuoksi ohjelmassa olivat Haus der Natur ja Paracelsus-kylpylä. Äitienpäivänä nautimme maisemista Hohensalzburgin linnoitukselta sekä aamukahveista. Sitten olikin aika hypätä Railjetin kyytiin ja palata Wieniin. Illalla kävimme Rasmuksen keikalla.

Salzburgista jäi hyvä mieli ja erittäin positiivinen kuva: idyllinen vanha kaupunki, joki keskellä, kukkulat ympärillä, vuoret takana. Kirkkoja, aukioita, koristeellisia liikekylttejä ja nahkahousukauppoja oli paljon. Kun vielä lauantai-iltana näin nuorten miesten polttariporukan - kaikilla lederhosenit jalassa - päätökseni housujen hankinnasta oli selvä.

Elämää takapihalla

Valvoimme, että talitintti sai poikaset maailmalle

Jätskiä a la Salvo

Taannoin hankittu puutarhaletku on ollut lasten suosikki. Sillä on kasteltu nurmi, yrtit

...ja lapset.

Työpaikka

Palasin tänään Suomesta työmatkalta. Matkan aihe oli tärkeä ja miellyttävä: kävin tekemässä työsopimuksen ja esittäytymässä porukalle. Tunsin oloni tervetulleeksi ja kyllä palaaminen tuttuun porukkaan tuntuu hyvältä ajatukselta minustakin. Mukavan päivän päätteeksi Finnair vaihtoi ystävällisesti istumapaikkani riville 1, joten jouduin nauttimaan työsopimuksen kunniaksi (pienen) pullon sampanjaa.

Wappu

Wappu juhlittiin asiaankuuluvin menoin. Aatonaaton pyöräretkellä Donau Auenin kansallispuistoon heitimme kaikki talviturkin. Paluumatkalla kävimme Gross-Enzersdorfissa syömässä parsaa ja jätskiä.

Vappuaatton juhlat takapihallamme piti aloittaa pihakuusen alta, sillä ensimmäisten parin tunnin aikana auringossa ei pystynyt olemaan. Vappuaattona Wienissä mitattiin kaikkien aikojen huhtikuun lämpöennätys +31,2 astetta. Auringon vähän laskettua grillailimme ja pidimme hauskaa.

Vapunpäivänä järjestyi extempore-piknik Wertheimsteinparkissa. Pullo kuoharia, täytekakku, sun muut kootut tarjoilut mukanamme juhlimme vappua.

898 km

Huhtikuun jälkeen mittarilukema 8906 km, vuoden alusta 898 km ja huhtikuussa vaivaiset 190 km. Alhaisin lukema tämän vuoden kuukausista; tekosyynä viikko Suomessa ja viikko työmatkalla.

Paluumuutto edessä

Asioin tänään ensimmäistä kertaa Itävallan postissa. Asiakin oli tärkeä: lähetin irtisanomisilmoituksen Wienin-asunnostamme - kirjallisena, kahtena kappaleena ja kirjattuna kirjeenä.

Olemme pitkin kevättä puhuneet enemmän ja enemmän muutosta Suomeen. Keskustelu lähti käyntiin jo tammikuussa, kun töissä tuli puheeksi ensimmäinen mahdollinen työtehtävä Suomessa. Se olisi vaatinut muuttoa jo kesällä, töiden aloittamista jopa kesäkuussa. Siitä paikasta ei tehty sopimusta, mutta ajatus kesällä muuttamisesta jäi päälle.

Aiemmin olimme suunnitelleet paluumuuton tapahtuvan vasta loppuvuodesta. Teimme asiasta tietysti huolellisen vertailun:
Muutto 1.8.
+ Lasten tarhapaikat saa helposti (?) kauden alussa
+ Verotuksellisesti edullisin
? Päästäänkö suoraan kotiin - koitetaan saada tehtyä sopimus vuokralaisten kanssa
+ Ennen Tiinan lopputyön alkamista

Muutto 1.11.
- Tarhapaikkoja ei pysty pitämään
+ Päästään varmasti suoraan kotiin
+ Tiinan lopputyön jälkeen
? Jaskan töiden puolesta mahdollista tuskin lykätä näin pitkälle

Pienen pyörittelyn jälkeen päädyimme siihen, että muutto kesällä olisi paras ratkaisu. Niinpä rupesimme keskustelemaan asiasta myös vuokralaisten kanssa, jotka pitivät todennäköisenä muuttamistaan ennen heinäkuun loppua. Tiina kyseli myös tarhapaikkoja ja niitä kuulemma olisi saatavilla. Tiina pystyy tekemään lopputyönsä missä maassa tahansa, ja minä olen luottavainen, että työt Suomessa saadaan järjestymään.

Niinpä asia oli selvä: irtisanoin Wienin-vuokrasopimuksemme heinäkuun loppuun, ja me muutamme Suomeen heinä-elokuun vaihteessa. Pääsemmekö muuttamaan suoraan kotiin, ei ole vielä tiedossa. Mikä on työpaikkani Suomessa, on vielä vahvistamatta. Mistä Tiina alkaa tehdä lopputyötä, kuka tietää. Saavatko lapset varmasti tarhapaikat, jää nähtäväksi. Eivätköhän nämäkin pikkuseikat tässä matkan varrella kuitenkin selviä!

Pääsiäinen Suomessa

Vietimme pääsiäisviikon Suomessa. Ohjelmassa oli virpomisvitsojen askartelua ja virpomista, meri-VHF-tentti, vuokralaisten tapaamista, työntekoa, opiskelua, shoppailua, mökkeilyä ja tietysti sukulaisten ja kavereiden tapaamista.

Kun Itävallan valtiollinen lentoyhtiö lopetti Helsingin-reitin, Suomen valtiollinen lentoyhtiö nosti hinnat niin korkealle, että lensimme Latvian valtiollisen lentoyhtiön kuljettamana. Air Baltic toimi ihan hyvin ja sitä voi suositella Helsinki-Wien-reitille, jos välilasku Riiassa sopii ohjelmaan.

708 km

Maaliskuussa ajettu 271 km, mittarissa 8716 km. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana siis noin 700 km pyöräilyä. Ainoastaan tänään oli sateista, muuten on ollut hieno sää ajella.

Hiihtokaudesta grillikauteen

Kevään jälkimmäinen hiihtolomaviikko pidettiin Serfauksessa 10.-17.3. Kaikin puolin upea viikko. Sen jälkeen Wienissä on ollut mukavan keväistä, päivälämpötilat 15-20 asteen välissä. Alla muutama kuva kuluneilta viikoilta.

Kerttu opetteli suksien asentoja "Pommes" ja "Pizza" lastenrinteessä...

... ja isommissakin.

Oton kanssa kävimme jo vähän korkeammissa ja vaativammissakin mäissä.

Mustankin rinteen pääsee alas kun tulee rauhassa ja nauttii välillä maisemista.

Irvihammas

Puut kukkivat Donauinselillä. Otto ajoi itse 14 km Praterille, jossa olimme piknikillä.

Kävimme ajamassa Lilliputbahnilla, oikein höyryn voimalla.

Kevät.

Venemessut ja muuta kivaa

Takana on erittäin hieno viikonloppu, johon on mahtunut paljon venemessuista kebapin syöntiin. Tässä muutama kuva ja havainto viikonlopulta.

Perjantaina minut tultiin jo hyvissä ajoin hakemaan töistä Tullnin venemessuille. Venekuumetta nostamaan oli järjestetty myös kaunis keväinen päivä ja 18 asteen lämpötila. Venettä emme ostaneet, mutta lapset saivat luvatut metrilakut (ihme ja onni, että löytyi) sekä Otto ja Tiina viileiden vesien uimapuvut.



Messuhavaintoja:

• Venematkailu ja vuokraus ovat näyttävästi esillä. No eipä tähän Einsteinia tarvita - Neusiedlerseen kuralätäkössä eivät edes itävaltalaiset halua lomapurjehdustaan toteuttaa. Valtaosassa purjeveneistä ilmoitettiin ensin viikon charter-hinta, vasta sen jälkeen veneen myyntihinta. Tarjolla oli myös valmista pakettiratkaisua "osta vene ja vuokraa sitä muille, me huolehdimme veneen kunnossapidosta ja vuokrauksesta".
• Kävimme kahdeksassa 32-44 jalkaisessa purjeveneessä. Vain yhdessä ei ollut vakiovarusteena kiinteästi asennettua avotilan pöytää. Hieno ja mukava varuste satamassa, miten toimii 40 asteen kallistuksessa?
• Avoimet/avattavat peräpeilit näyttivät niin ikään olevan pakollinen juttu pienissä ja isoissa veneissä. Näimme muutaman fiksun ratkaisun, jossa istumalaatikon tukeva takaseinä laskeutuu koko peräpeilin levyiseksi uimatasoksi. Mietityttämään jäi säilytystila: mihin laitetaan fendarit ym. isommat varusteet, jos molempien penkkien alla on peräkajuutta eikä perässäkään ole isoja laatikoita?
• Kattoluukkuja ja avattavia ikkunoita oli joka kohdassa. Avausmekanismit vievät pienen ikkunan pinta-alasta merkittävän osan.
• Yhdessä veneessä oli toteutettu lattiavalaistus ledilistoilla. Erittäin toimiva ratkaisu: kaunis, tasainen valo, kun puuturkki valaistaan; turvallinen kulkea, kun lattian näkee hyvin. Kehitysideana jäi mieleen toteuttaa sama myös punaisilla ledeillä ja hämärämpänä pimeäpurjehdusta ja yöllisiä vessakäyntejä varten.
• Erilaisia taittolapapotkuriratkaisuja oli esillä todella monella osastolla.
• Uskaltaakohan tätä sanoa, mutta Bavariat vaikuttivat yllättävän hyvin viimeistellyiltä ainakin vertailuryhmässä Jeanneau, Hanse ja Dufour. Varsinkin kaksi viimeistä näyttivät aika hutiloinnilta.

Lauantaina pyöräilimme Ottakringiin Brunnenmarktin torille. Tätä toria kutsutaan myös basaariksi, ja paljon turkkilaisia kauppiaita ja asiakkaita olikin. Ostimme lounaaksi kebabit ja iltaruuaksi kalaa. Kevään ensimmäinen yhteinen pyöräretki oli kaikkien mieleen. Illalla oli maaliskuun elokuvailta - erityisnäytös oikein popkornien kanssa.

Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta taidemaalari Gustav Klimtin syntymästä. Kävimme tänään taidehistoriallisessa museossa katsomassa Klimtin seinämaalauksia, juhlavuotta varten museoon oli pystytetty oikein tellingit lähempää tarkastelua varten. Viikonlopun aikana Ottokin pyöräili 20 km, osin tandemilla ja osin ihan itsekseen.