Heinäkuun lopussa mittarilukema oli 9757 km. Heinäkuussa tuli siis ajettua 312 km ja tänä vuonna tähän mennessä 1749 km. Yhteenlasku osoittaa, että 2,5 vuoden aikana olen nähnyt 7007 km itävaltalaisia pyöräteitä. Etenkin matka on karttunut tutulla 8 km reitillä Silbergasse - Hohe Warte - Grinzingerstrasse - Muthgasse - Donaukanalradweg - Nordbrücke - Donauinsel - Donaupark - Wagramerstrasse, mutta monia kertoja reitti on myös kulkenut Donaukanalia myötäillen keskustaan, Praterin kautta, molempia Donauinselin päitä kohti, Nussdorfiin ja minne ikinä. Useampia pyöräretkiä teimme myös koko perheen voimin.
Pyöräily on ollut minulle Wienissä todellinen henkireikä. Näin pienessä kaupungissa se voittaa usein matkustusajassa sekä etenkin matkustusmukavuudessa julkisen liikenteen – niin hyvä kuin se onkin – mennen tullen. Olen nähnyt paljon erilaisia paikkoja ja saanut kuntoilua lähes huomaamatta. Minulla on ollut myös paljon aikaa ajatella satulassa: moni idea Wienissä olemiseen, matkustamiseen ja töihin liittyen on kirkastunut polkiessa, samoin hyvin moni blogikirjoitus on saanut alkunsa pyörän selässä.
Uutta pyörää en saanut kuitenkaan aikaiseksi hankkia. Sen vuoksi pyöräilymuistoihin on luettava myös jonkinlaiset polvivaivat, jotka yhdistän huonoon ajoergonomiaan. Jatkossa pyörämatka töihin on yli nelinkertainen. Pitäisiköhän vihdoin korjata kalusto ajan tasalle?
Kirjoitussarja päättyy tähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti