Lähdimme matkaan helatorstain aamuna. Päivän köröteltyämme saavuimme Kroatian vanhimpaan kansallispuistoon Plitvicen järville. Siinäpä vasta mielenkiintoinen paikka! Jokivedessä elävät levät ja bakteerit imevät kalkkia vedestä ja kasvattavat pohjasta päin patoja veden tielle - missä vesi virtaa, siinä pato korottuu ja vesi etsii taas uuden reitin. Lopputuloksena on huippuhienoja vesiputouksia, pikkulätäköitä, ja mitä mielikuvituksellisimpia veden reittejä. Parin päivän retkeilyn jälkeen olimme jo lähes puutuneita vesiputousten näkemiseen. Matka jatkui isomman veden äärelle Kastelaan.
Kastelassa ehdimme suurin piirtein pysäköidä auton satamaan, kun paikalle saapuivatkin Perttu, Outi ja Nella. Lounaan jälkeen pakkasimme tavarat vuokraamaamme Salona 37:ään ja lähdimme vesille.
Vietimme vesillä viikon. Matkaa ei kertynyt kuin 100 mailia, sillä yhden päivän pidimme tuulta ja muinakin päivämatkat olivat varsin kohtuullisia, lähinnä päiväuniaikaan ajoittuneita siirtymisiä paikasta toiseen. Kuljimme reittiä Kastela - Split - Stari Grad (2 yötä) - Vis - Uvala Vinogradisce (Pakleni Otoci) - Milna - Kastela. Splitiä lukuunottamatta satamapaikat olivat erittäin hienoja pieniä kyliä, joiden rantaan onnistuimme pysäköimään perä edellä. Vinogradiscen lahdella olimme ankkurissa, itse jopa muutamassa eri kohdassa ankkurin petettyä illalla.
Vesi oli kirkasta, mutta vielä varsin viileää (16-20 astetta). Märkäpukujen kanssa snorklaaminen oli siedettävää, mutta syksyllä vesien ollessa lämpimämmät uiminen olisi miellyttävämpää. Kesällä sesonkiaikaan ei tekisi mieli olla paikalla, sen verran runsaasti vuokraveneitä oli Kastelassa odottamassa varsinaista kauden alkamista. Me mahduimme kaikkiin satamiin, mutta jo Stari Gradissa osa jouduttiin tuulisena maanantaina käännyttämään pois, kun kukaan ei satamasta päivän aikana poistunut.
Ikävää välinpitämättömyyttä veneilijöiltä (paikallisilta vai turisteilta?) oli merien roskaaminen. Muovipusseja kellui siellä täällä, jossain näkyi kokonaisia roskasäkkejä ja kaikenlaista tavaraa ja roinaa. Milnan satamassa veteen oli väristä päätellen kaadettu myrkkymaalipurkin pohjat. Toivottavasti kroaatit ymmärtävät puhtaan Adrianmeren arvon ja ottavat tilanteen haltuun.
Salona 37 osoittautui päteväksi veneeksi. 6 vuotta ilmeisen kovaa vuokrakäyttöä oli toki jättänyt veneeseen pintanaarmunsa, mutta veneen rakenteessa ja perusasioissa ei ollut huomauttamista. Lähtisin mielelläni uudelleenkin Salonan kyytiin.
Paluumatkalla kävimme Kroatiassa vielä Trogirin kaupungissa pienellä tutustumiskävelyllä ja lounaalla, sitten huristelimme erinomaista moottoritietä pitkin Slovenian rajalle ja yöpymään Mariboriin, tämän vuoden kulttuuripääkaupunkiin. Sunnuntaisen leikkipuiston ja puistokonsertin jälkeen suuntasimme kotiin. Kotiinpaluu olikin poikkeuksellinen, sillä meitä odotti maittava sunnuntaipäivällinen - Siki ja Tiplu olivat lomamme aikana tulleet meille kylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti