Asioin tänään ensimmäistä kertaa Itävallan postissa. Asiakin oli tärkeä: lähetin irtisanomisilmoituksen Wienin-asunnostamme - kirjallisena, kahtena kappaleena ja kirjattuna kirjeenä.
Olemme pitkin kevättä puhuneet enemmän ja enemmän muutosta Suomeen. Keskustelu lähti käyntiin jo tammikuussa, kun töissä tuli puheeksi ensimmäinen mahdollinen työtehtävä Suomessa. Se olisi vaatinut muuttoa jo kesällä, töiden aloittamista jopa kesäkuussa. Siitä paikasta ei tehty sopimusta, mutta ajatus kesällä muuttamisesta jäi päälle.
Aiemmin olimme suunnitelleet paluumuuton tapahtuvan vasta loppuvuodesta. Teimme asiasta tietysti huolellisen vertailun:
Muutto 1.8.
+ Lasten tarhapaikat saa helposti (?) kauden alussa
+ Verotuksellisesti edullisin
? Päästäänkö suoraan kotiin - koitetaan saada tehtyä sopimus vuokralaisten kanssa
+ Ennen Tiinan lopputyön alkamista
Muutto 1.11.
- Tarhapaikkoja ei pysty pitämään
+ Päästään varmasti suoraan kotiin
+ Tiinan lopputyön jälkeen
? Jaskan töiden puolesta mahdollista tuskin lykätä näin pitkälle
Pienen pyörittelyn jälkeen päädyimme siihen, että muutto kesällä olisi paras ratkaisu. Niinpä rupesimme keskustelemaan asiasta myös vuokralaisten kanssa, jotka pitivät todennäköisenä muuttamistaan ennen heinäkuun loppua. Tiina kyseli myös tarhapaikkoja ja niitä kuulemma olisi saatavilla. Tiina pystyy tekemään lopputyönsä missä maassa tahansa, ja minä olen luottavainen, että työt Suomessa saadaan järjestymään.
Niinpä asia oli selvä: irtisanoin Wienin-vuokrasopimuksemme heinäkuun loppuun, ja me muutamme Suomeen heinä-elokuun vaihteessa. Pääsemmekö muuttamaan suoraan kotiin, ei ole vielä tiedossa. Mikä on työpaikkani Suomessa, on vielä vahvistamatta. Mistä Tiina alkaa tehdä lopputyötä, kuka tietää. Saavatko lapset varmasti tarhapaikat, jää nähtäväksi. Eivätköhän nämäkin pikkuseikat tässä matkan varrella kuitenkin selviä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti