Eilen vilkutimme hyvästit Wienin-kodillemme. Otto kävi hyvästelemässä vihanneskätkön takapihalla, Kertulle tuli ikävä ja itku jo Saarplatzin kohdalla taksissa. Lensimme Suomeen ja ajoimme suoraa päätä mökille.
Miltä tuntuu? Helpottuneelta, sillä muutto on mennyt hyvin ja Suomessakin on osoite tiedossa; mukavalta, koska pääsimme Suomeen ja mökille; iloiselta, että näkee taas tuttuja ihmisiä. Sen lisäksi ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä, upealta tai haikealta. Paluu Suomeen taitaa päästä tapahtumaan vähän vähitellen. Mehän palaamme Tiinan kanssa Wieniin jo viikon päästä, minä vielä sitten uudelleenkin. Juuri nyt en osaa hahmottaa vielä suurta muutosta tai tuntea tästä mitään erityistä.
Aloitin joka tapauksessa lauantaipäivän parin tunnin aamusaunalla. Oivaa terapiaa kulttuurishokkiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti