Välikotiutuminen

Ajo Puolan halki oli jälleen pitkä, mutta osasimme jo asennoitua siihen. Selvisimme turvallisesti Touranilla Toruniin ja torstaina olimmekin jo Vuosaaren satamassa. Tullin leima paperiin ja auton tuontimuodollisuudet oli tältä osaa hoidettu. Herätin hilpeyttä työpaikalla menemällä töihin nahkahousuissa.

Perjantaina saapui muuttokuorma. Kaikki saatiin kannettua sisään päivän aikana ja välikotimme laajoille varastotiloille tuli käyttöä. Koko viikonloppu on sujunut pahvilaatikoita siirrellessä ja tyhjentäessä, ehdimme tosin pyöräillä Alman synttäreillekin. Yläkerta näyttää jo kodilta, alakerran varastotilat näyttävät varastotiloilta kuten kuuluukin.

Viktor Ekin muuttopalvelu on ollut hyvää, mutta ei erinomaista kuten menomatkalla. Pahvilaatikot on Wienissä pakattu hyvin sekalaiseen järjestykseen ja paikoin vähän hutiloiden – paidat tosin tulivat perille ryppyisinäkin. Tiina ihmetteli vessatavaroiden laatikosta tulevaa pissanhajua, kunnes löysi syyn: roskis oli pakattu mukaan, samoin sen sisällä olevat käytetyt vaipat. Perusteellista työtä.

7007 km Wienin pyöräteitä

Heinäkuun lopussa mittarilukema oli 9757 km. Heinäkuussa tuli siis ajettua 312 km ja tänä vuonna tähän mennessä 1749 km. Yhteenlasku osoittaa, että 2,5 vuoden aikana olen nähnyt 7007 km itävaltalaisia pyöräteitä. Etenkin matka on karttunut tutulla 8 km reitillä Silbergasse - Hohe Warte - Grinzingerstrasse - Muthgasse - Donaukanalradweg - Nordbrücke - Donauinsel - Donaupark - Wagramerstrasse, mutta monia kertoja reitti on myös kulkenut Donaukanalia myötäillen keskustaan, Praterin kautta, molempia Donauinselin päitä kohti, Nussdorfiin ja minne ikinä. Useampia pyöräretkiä teimme myös koko perheen voimin.

Pyöräily on ollut minulle Wienissä todellinen henkireikä. Näin pienessä kaupungissa se voittaa usein matkustusajassa sekä etenkin matkustusmukavuudessa julkisen liikenteen – niin hyvä kuin se onkin – mennen tullen. Olen nähnyt paljon erilaisia paikkoja ja saanut kuntoilua lähes huomaamatta. Minulla on ollut myös paljon aikaa ajatella satulassa: moni idea Wienissä olemiseen, matkustamiseen ja töihin liittyen on kirkastunut polkiessa, samoin hyvin moni blogikirjoitus on saanut alkunsa pyörän selässä.

Uutta pyörää en saanut kuitenkaan aikaiseksi hankkia. Sen vuoksi pyöräilymuistoihin on luettava myös jonkinlaiset polvivaivat, jotka yhdistän huonoon ajoergonomiaan. Jatkossa pyörämatka töihin on yli nelinkertainen. Pitäisiköhän vihdoin korjata kalusto ajan tasalle?

Kirjoitussarja päättyy tähän.

Silbergasse vaikenee

Saavuimme eilen iltakoneella Tiinan kanssa Wieniin fiksailemaan vielä loput reiät kotimme seinissä ja hoitamaan byrokratiat ennen maasta poistumista.

Blogikirjoituksessani 27.1.2010 kirjoitin kodin perusasioiden olevan kunnossa:  nettiyhteys pelaa ja jääkaapissa on ruokaa ja olutta. Tilanne on nyt juurikin samanlainen, mutta ei enää kauaa: tänään on vuorossa abmeldung, nettiyhteyden palautus, jääkaapin tyhjennys ja pesu - ja minulla vielä viimeinen työpäivä Wienissä. Huomenna aamulla luovutamme asunnon ja lähdemme ajelemaan kohti Suomea.

Lähetys Silbergasselta päättyy tähän.

A niin kuin aamusauna

Eilen vilkutimme hyvästit Wienin-kodillemme. Otto kävi hyvästelemässä vihanneskätkön takapihalla, Kertulle tuli ikävä ja itku jo Saarplatzin kohdalla taksissa. Lensimme Suomeen ja ajoimme suoraa päätä mökille.

Miltä tuntuu? Helpottuneelta, sillä muutto on mennyt hyvin ja Suomessakin on osoite tiedossa; mukavalta, koska pääsimme Suomeen ja mökille; iloiselta, että näkee taas tuttuja ihmisiä. Sen lisäksi ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä, upealta tai haikealta. Paluu Suomeen taitaa päästä tapahtumaan vähän vähitellen. Mehän palaamme Tiinan kanssa Wieniin jo viikon päästä, minä vielä sitten uudelleenkin. Juuri nyt en osaa hahmottaa vielä suurta muutosta tai tuntea tästä mitään erityistä.

Aloitin joka tapauksessa lauantaipäivän parin tunnin aamusaunalla. Oivaa terapiaa kulttuurishokkiin.

Kohti Suomea

Päivän pakkauksen ja puolen päivän laatikoiden kantamisen jälkeen muuttomiehet saivat lastin valmiiksi. Tavaraa on 245 kollia, yksi TEU. Kontti tuli erittäin täyteen, sillä viime hetkillä mukaan lastatun lasten polkupyörän mahduttaminen kyytiin oli pienimuotoinen operaatio. No, tavarat ovat nyt Karin kyydissä ja muuttokuorma lähti eilen iltapäivällä etenemään kohti Suomea. Me taas etenimme viimeistä kertaa Hengl-Haselbrunneriin syömään.

Olin luvannut lapsille, että tänäkin kesänä voitaisiin telttailla takapihalla. Koska meillä ei ollut enää sänkyjä missä nukkua, nukuimme viime yön teltassa takapihalla. Pelkkien solumuovien päällä nukkuminen oli kovaa toimintaa, mutta minäkin nukahdin puolenyön jälkeen sateen ropinaan. Kerttu heräsi kuuden maissa, ja nukahti pian uudelleen päästyään sisälle Tiinan viereen pehmeälle patjalle lämpimän makuupussin sisään. Minä aloitin seinien reikien kittaamisen.

Asuntorintamalta kuuluu hyvää: Tiinan Facebook-kysely aiheesta tuotti tunnissa tuloksen, johon monet yhteydenottopyynnöt välittäjille eivät ole pystyneet. Laitoin tänään sähköpostitse allekirjoitetun vuokrasopimuksen eli vuokrasimme itsellemme välikodin näkemättä muuta kuin valokuvat asunnosta. Ensi viikolla Tiina voi asunnonmetsästyksen sijaan keskittyä kesäloman viettoon.

Muutto

Aamulla he sitten saapuivat, muuttomiehet. Kolme miestä viisi minuuttia ennen kahdeksaa. Lapset nukkuivat vielä eilisen huvipuistoretken uuvuttamina, joten huoneiden läpikäynti sujui sutjakkaasti. Kohtuullisesta kielikylvystäkin tämä käy, kun mies työhuoneessa puhuu suomea, keittiötarvikkeisiin toistaiseksi keskittynyt saksaa ja ulkotavaroita pakkaava englantia.

Herättyään lapsetkin pääsivät osallistumaan pakkaustyöhön pakkaamalla tärkeän laatikon, joka sai nimekseen "Lelut #1". Tämä etsitään sitten ensimmäisenä esiin siinä osoitteessa, johon sitten aikanamme päädytään. Vastaanotto-osoitteen puute aiheuttaa muutenkin vähän haasteita: täysin intuitiolla olemme merkinneet osan laatikoista tekstillä "storage" ja toivomme, ettei niiden sisään ole eksynyt mitään kovin olennaista.

"En olisi uskonut, että muuttomiesten työnteon seuraaminen olisi näin kivaa", sanoi Otto hetki sitten. Pikku Kakkonen vei kuitenkin pitemmän korren ja iltapäiväksi suunnataan vielä viimeisille kaverisynttäreille pois muuton jaloista.

Käytetystä tavarasta vitonenkin piisaa

Itävallassa huuto.netiä vastaava käytetyn tavaran kauppapaikka on willhaben.at. Se tuntuu toimivan yllättävän ripeästi. Pari viikkoa sitten laitoin myyntiin tavaraa, joista vahvistin, rullakot ja hiekkalaatikko oli noudettu meiltä alle vuorokaudessa. Sen jälkeen olen vielä ilmoittanut lisää meille tarpeetonta tavaraa, eroon on päästy työpöydästä, pikkuvessan kalusteista ja maanantaina pitäisi tulla vielä kylpyhuoneen kalusteiden hakija. Täydellinen kuvio: joku tulee hakemaan tavarat pois ja maksaa siitä. Kaikki ei kuitenkaan ole käynyt kaupaksi: miksei kukaan ole kiinnostunut tarjoamistani auton lumiketjuista?

Tänään veimme lasten kanssa paikalliselle sortti-asemalle yhden kaapin, jota ei kehdannut enää myydä. Samalla haimme vähän laatikoita viinipulloille. Muutenkin päivä on ollut muuttopainotteinen: lapset tyhjensivät aamulla puutarhakukkien ruukut (ihan luvan kanssa), minä olen irroitellut verhotankoja, hyllyjä ja paikannut seinien reikiä, Tiina on keskittynyt laatikoimiseen. Sateisen illan ohjelmassa oli kuukauden elokuvailta: Toy Story.