Hyvä päivä

Tänään on ollut hyvä päivä, en tosin tiedä miten hyvin iltasirkus vielä tulee päättymään, mutta fiilistelen yhä iltapäivän ja illan tunnelmissa. Päivä on ollut myös hyvä opetus siitä, että joskus pieni pakottaminen on paikallaan, jotta jotain uutta tulee tehtyä ja kokeiltua.

Aamupäivä meni perusrataa puistossa ja s-bahn-radan reunalla. Päiväunien jälkeen oli taas torstaiseen tapaan luvassa Suomi-koulua, tällä viikolla ohjelmassa oli luistelua. Se edellämainittu vastentahtoisuus liittyikin juuri luistelemaanlähtöön. Suomi-koulun ohjelma alkaa torstaisin klo 16, ja koska koulu (ja tällä kertaa myös luistinrata) sijaitsevat suht toisella puolella kaupunkia, joudun herättelemään Ottoa päiväunilta noin puoli tuntia normaalia aikaisemmin. Ja tänäänhän se ei sopinut, ei kerta kaikkiaan.

Sain Oton lopulta kammettua ylös ja ulos viinirypäleiden voimalla, ja lopulta matka sujui niin joutuin, että olimme paikalla jo 15 minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa. Otto ei aluksi ollut kovinkaan innostunut luisteluajatuksesta, mutta rohkeus kasvoi odotellessa. Asiaa helpotti selvästi myös se, että minullakin oli luistimet mukana (edellisestä luistelukerrasta olikin sitten kulunut reilut kuusi vuotta). Pääsimme sisään ja saimme Otolle vuokraluistimet. Ne olivat hienot mustat miesten kaunoluistimet. Otolla on periaatteessa kyllä myös omat hokkarit, mutta aikaisemman kokeilun perusteella huomasin niiden yhä olevan liian isot.

Ensimmäiset tutustumiskierrokset mentiin niin, että Otto "luisteli" edellä ja minä pidin kiinni kainaloista. Tässä muodostelmassa väsyy luisteluttajalta sekä kädet että selkä. Onneksi luisteluradalla oli myös "luistelupingviinejä", pieniä jalaksilla olevia luistelutukia, joita pystyi työntämään edellään. Otto luisteli pingviinin kanssa noin kymmenen minuuttia ja: tasapaino löytyi, jonka jälkeen ukko pysyi oikein hyvin pystyssä ilman apuvälineitä ja töpötti tasaisesti eteenpäin luistimillaan. Pienet horjahdukset ja pyllähdyksetkään eivät jarruttaneet intoa, vaan eteenpäin mentiin.

Jaskakin pääsi luistelukentälle vähän viiden jälkeen, eikä ollut uskoa silmiään. Otto on siis käynyt luistelemassa Suomessa yhden kerran, ja sillä kertaa meno on ollut kuuleman mukaan varsin haparoivaa. Nyt Otto luisteli (kaakaotauko mukaan lukien) lähes 2 tuntia. Paluumatkalla auton takapenkillä vallitsi kieltämättä aika uninen tunnelma, mutta uudelleen mennään aivan varmasti, jos ensi viikolla ei tule kaatamalla vettä.

Kotona hyvä meno jatkui. Otto syötti Kertulle iltapuuron, josta molemmat olivat silminnähden innoissaan.


Iltasatua kuunteli tänään hyvin raukea nuorimies, toivottavasti myös uni tulee pian. Kerttu esittää kyllä melko kovia protestiääniä, mutta olen havainnut Oton unenlahjat tässä suhteessa melko hyviksi: Ottoa ei esim. öiseen aikaan juurikaan haittaa, jos sisko huutaa vieressä ja on Otto parina iltana myös nukahtanut Kertun vielä huudellessa. Toivottavasti myös Kertun nukahtamislahjat paranevat, nyt iltarauhoitteluun kuluu aikaa ihan kohtuullisen tai jopa kohtuuttoman paljon.