Viikonlopun "mitä kotiin hankitaan" -listalla oli lauantaiaamuna ohjelmassa elektroniikkakauppa. Meillä ei toistaiseksi ole ollut täällä televisiota, joten se oli päälimmäisenä mielessä, kun ajelimme vesisateessa kohti kauppaa. Oton katsoessa Kung fu -pandaa (saksaksi) noin 100 tuuman plasmanäytöltä Jaska saikin valittua meille tv:n, yhdessä kävimme valitsemassa navigaattorin ja kun Jaska vielä lounaan aikana oli päättänyt päivittää stereolaitteistoamme, oli aamun ostosreissu varsin tehokas. Mutta: hankinnoista toistaiseksi vain uusi viritinvahvistin on täysin hyväksi havaittu. Navigaattori on yhä keittiönpöydällä laatikossaan (sitä tosin varmasti tarvitaan jatkossa) ja televisiosta voi nyt katsoa Puuha Peteä tai niitä kymmeniä ohjelmia, jotka tallensimme digiboksille Suomessa. Jostain kumman syystä tv ei suostu yhteistyöhön täkäläisen tv-signaalin kanssa, eli olemme edelleen yhtä onnellisen tietämättömiä olympialaisista kuin tähänkin saakka.
Lauantaina iltapäivällä sää alkoi seljetä ja lähdimme kartoittamaan lähiympäristöämme Oton pyöräillessä reippaasti. Ensimmäisen 300 metrin aikana kävimme 2 suht samansisältöistä keskustelua (käännettynä siltä osin, minkä keskusteluista ymmärsin:
Ohikulkija: Hei
Me: Hei
Ohikulkija: Oletteko te ne suomalaiset, jotka asutte siinä uudessa talossa Silbergassella?
Me: Juu, me olemme muuttaneet kolme viikkoa sitten tänne.
Ohikulkija: Voi miten hauska tavata, olemmekin nähneet teidän puuhailemassa pihallanne. Tapaamme varmasti pian uudelleen, hyvää viikonloppua!
Me: Hyvää viikonloppua.
En tiedä, ovatko ihmiset oikeasti nähneet meidät vaan pihalla vai näkeekö meille todella hyvin myös sisälle (meillä ei ole kyllä verhoja, myönnetään). Kivaa oli, kun tultiin juttelemaan, mutta kieltämättä verhojen hankkiminen nousi hieman korkeammalle prioriteettilistalla näiden kahden tapaamisen jälkeen.
Sunnuntaina aamu valkeni sääennusteen mukaisesti pilvettömän kirkkaana auringonpaisteena. Päätimme suunnata taidemuseon sijaan läheisille kukkuloille tutustumaan kotieläintarhaan ja maisemiin. Valinta oli loistava. Cobenzelin kotieläintila oli sekä Oton että Kertun mielestä huippupaikka.
Etenkin, kun eläimille sai ostaa kassalta myös eväspusseja. Lampaat ja vuohet olivat ruuasta aivan innoissaan ja myös siat, kanat, ankat, hanhet ja puput saivat osansa. Tänne mennään varmasti myös uudelleen.
Cobenzelilta matka jatkui vielä toiselle mäelle Kahlenbergille, jossa söimme lounasta ja ihailimme mäeltä Wieniin aukeavaa maisemaa. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, ettei ilman aurinkolaseja meinannut nähdä mitään ja paluumatkalla meillä kaikilla oli auringin punaamat posket.
Ilta kuluikin sitten internetin ihmemaassa, kun soittelimme sekä tulevista matkasuunnitelmista että tuleville vieraillemme. Elektroniikkapäivityksiin lisättiin iltapäivän perusteella yhdet kaiuttimet ja kunnon mikrofoni, perheen sisäiseltä taustahälinältä kun ei meinannut kuulla yhtään mitään.
Tänään, tai oikeammin jo viime yönä, arki alkoi sitten taas harmaampana. Oton korva oli yöllä tosi kipeä, joten nukkuminen jäi koko perheeltä aika vähiin. Toivottavasti tauti nyt lääkkeiden avulla talttuu. Oton nukahdettua sain soitettua 3 puhelua saksaksi: olemme hakeneet meille itävaltalaista varamummoa/lastenhoitajaa, joka tulisi käymään aluksi yhdeksi iltapäiväksi viikossa ja kunhan lasten kielitaito hieman karttuu, pidemmäksikin ajaksi. Nyt on sovittuna yksi haastattelu jo tälle päivälle ja kaksi huomiselle. Tällä kertaa haastattelijaa taitaa jännittää enemmän kuin mummokandidaatteja, mutta puhelinkeskusteluiden perusteella oppimiskäyräkin oli ihan kohtuullinen ja kolmas puhelu meni jo ihan siedettävästi. Tai ainakin vastapuoli totesi "kyllä saksaasi ihan hyvin ymmärtää". Toivotaan, että hän puhui totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti