Jaska hävisi vedon. Otto simahti ensimmäisenä ja Kerttukin saatuaan lisää maitoa. Jaska sen sijaan muisti klo 11, että muuttoilmoitus maistraattiin oli tekemättä (+/- 7 päivää muutosta), joten sitä sitten täyttämään. Ensimmäinen yö sisarmajoituksessa meni muutamalla rauhoittelulla ja seuraava yö menikin sitten ilman iltasirkusta ja yörauha vallitsi klo 20.30-07. Tähän voisi tottua, mutta valitettavasti en vielä usko tämän olevan täysin pysyvää. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.
Viikko alkoi eilen aurinkoisella puistoilulla, ja pääsin jo pätemään paikallistuntemuksellanikin ja neuvoin muutamia hukassa olevia itävaltalaisia oikealle kadulle. Ihan tässä meidän lähellä on pienenpieni viinitarha, joka katkaisee yhden kadun. Ei pääse läpi, vaikka toisella puolella olevat autot näkyvätkin. Tätä nuo karttakädessäkulkijat ihmettelivät, mutta kierrettävä on. Ikävää myös meille siinä mielessä, että piskuinen viinitarha pidentää matkaa Hanna-Marin ja muiden leikkikavereiden luo noin 500m.
Tänään olikin sitten vuorossa ensimmäinen muskari. Samalla Otto pääsi ensimmäistä kertaa S-bahnin kyytiin. Oltiin liikkeellä ihan hyvissä ajoin ja hyvä niin, sillä olin arvioinut muskarin sijainnin väärään päähän katua ja Gentzgasse on pitkä. Bongasimme asemalta toisen suomalaisäidin lapsineen ja talsimme kuudestaan koko kadun. Otto käveli reippaasti samanikäisen Ainon matkustaessa seisomalaudalla. Otolla ei tosin ollut vaihtoehtoja, kun oltiin liikkeellä matkarattailla. Oikeista vaunuista on puhjennut rengas 4 kertaa täälläolon aikana, ja Jaska on nyt paikannut saman kumin 3 kertaa. Tämän illan ostoslistalla on uusi ulkorengas, joten toistaiseksi meillä on menopelinä matkarattaat.
Muskarissa oli melkoinen vilinä, paikalla taisi olla ainakin 14 äitiä lapsineen. Tila oli pieni ja kaikuisa, joten melu meinasi yltyä välillä lähes sietämättömäksi. Kivaa kuitenkin oli, kun oli seuraa ja tuttuja lauluja. Kerttu kummasteli touhua noin puolet ajasta, mutta lopputunnista tanssiminen ja taputtaminen oli jo tosi kivaa. Otto intoutui muskarin lopussa juoksemaan Hanna-Marin ja Ainon kanssa ja paluumatka uuden Aino-kaverin kanssa ratikassa uhkasi mennä jo aika hulvattomaksi. Mennään varmasti myös toisen kerran.
Täällä on tänään ihan superkylmää. Internetpakkasmittarin (meillä ei ole vielä sellaista tavallista) mukaan pakkasta on 2 astetta, mutta kova tuuli tekee säästä tosi hyisen. Untuvatakki on aivan oikea varustus, vaikka aluksi sen pitäminen yli -10 asteen lämpötilassa tuntuikin naurettavalta. Loppuviikoksikin on luvassa pakkasta, ainakin öisin, ja ehkä myös hieman lisää lunta. Talvi siis jatkuu täälläkin, vaikka kyllä tämä aika vähäluminen on tämän vuoden suomalaistalveen verrattuna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti