Päivä parani iltaa kohden, puistossa meillä oli jo mukavaa eikä vaunujen rengaskaan hajonnut onneksi kuin vasta kotiportilla. Lapset nukkuivat hyvin ja sain purettua monta laatikollista tavaraa. Ilo on huomata, että täysiä laatikoita alkaa jo olla vähemmän kuin tyhjiä. Jaskan tultua töistä jatkoimme asennushommia leppoisassa tunnelmassa - Otto ja Kerttukin alkavat ilmeisesti jo tottua siihen, että koko ajan ruuvataan, portaan tai puretaan laatikoita. Tähtikirkkaan illan kunniaksi käytiin vielä ennen iltapuuroa läheisen viinitarhan laidalla ihailemassa tähtitaivasta ja kuuntelemassa kirkonkelloja ja lehtopöllöä, joista jälkimmäinen oli Otolle huomattavasti mieluisampaa.

Tiistaiaamu sujui jo maanantaita sutjakammin, vaikka yö jäikin hieman vähälle unelle (kiitos Kertun). Tänään suunnattiin toiseen puistoon, joka on jo saanut lisänimet "puolivälinpuisto" tai "lehtopöllöpuisto". Leikkipaikka siis sijaitsee aivan tuon tähtiretkipakkamme vieressä ja on kutakuinkin puolivälissä mäkeä maantieteellisille lähisukulaisillemme. Teija ja Hanna-Mari tulivatkin puistoseuraksi ja lapset innostuivat laskemaan pyllymäkeä oikein urakalla. Aurinko paistoi, mutta tuuli on aika viileä. Mäenlaskun jälkeen maistui vielä sisäleikki ja lounas ja vieraiden lähdettyä koko meidän porukalle uni. Lapset nukkuvat yhä ja olen sillä aikaa yrittänyt tutustua itävaltalaisiin kännykkäliittymiin. Siirtotyöläisten osuus näkyy (onneksi) siinä, että erilaisia edullisia paketteja myös ulkomaanpuheluihin on saatavilla, vielä kun löytäisi puhelimen, jonka tekstiviestinennakkosyöttöominaisuuksiin (!) kuuluisi suomenkielinen vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti