7007 km Wienin pyöräteitä

Heinäkuun lopussa mittarilukema oli 9757 km. Heinäkuussa tuli siis ajettua 312 km ja tänä vuonna tähän mennessä 1749 km. Yhteenlasku osoittaa, että 2,5 vuoden aikana olen nähnyt 7007 km itävaltalaisia pyöräteitä. Etenkin matka on karttunut tutulla 8 km reitillä Silbergasse - Hohe Warte - Grinzingerstrasse - Muthgasse - Donaukanalradweg - Nordbrücke - Donauinsel - Donaupark - Wagramerstrasse, mutta monia kertoja reitti on myös kulkenut Donaukanalia myötäillen keskustaan, Praterin kautta, molempia Donauinselin päitä kohti, Nussdorfiin ja minne ikinä. Useampia pyöräretkiä teimme myös koko perheen voimin.

Pyöräily on ollut minulle Wienissä todellinen henkireikä. Näin pienessä kaupungissa se voittaa usein matkustusajassa sekä etenkin matkustusmukavuudessa julkisen liikenteen – niin hyvä kuin se onkin – mennen tullen. Olen nähnyt paljon erilaisia paikkoja ja saanut kuntoilua lähes huomaamatta. Minulla on ollut myös paljon aikaa ajatella satulassa: moni idea Wienissä olemiseen, matkustamiseen ja töihin liittyen on kirkastunut polkiessa, samoin hyvin moni blogikirjoitus on saanut alkunsa pyörän selässä.

Uutta pyörää en saanut kuitenkaan aikaiseksi hankkia. Sen vuoksi pyöräilymuistoihin on luettava myös jonkinlaiset polvivaivat, jotka yhdistän huonoon ajoergonomiaan. Jatkossa pyörämatka töihin on yli nelinkertainen. Pitäisiköhän vihdoin korjata kalusto ajan tasalle?

Kirjoitussarja päättyy tähän.

Silbergasse vaikenee

Saavuimme eilen iltakoneella Tiinan kanssa Wieniin fiksailemaan vielä loput reiät kotimme seinissä ja hoitamaan byrokratiat ennen maasta poistumista.

Blogikirjoituksessani 27.1.2010 kirjoitin kodin perusasioiden olevan kunnossa:  nettiyhteys pelaa ja jääkaapissa on ruokaa ja olutta. Tilanne on nyt juurikin samanlainen, mutta ei enää kauaa: tänään on vuorossa abmeldung, nettiyhteyden palautus, jääkaapin tyhjennys ja pesu - ja minulla vielä viimeinen työpäivä Wienissä. Huomenna aamulla luovutamme asunnon ja lähdemme ajelemaan kohti Suomea.

Lähetys Silbergasselta päättyy tähän.

A niin kuin aamusauna

Eilen vilkutimme hyvästit Wienin-kodillemme. Otto kävi hyvästelemässä vihanneskätkön takapihalla, Kertulle tuli ikävä ja itku jo Saarplatzin kohdalla taksissa. Lensimme Suomeen ja ajoimme suoraa päätä mökille.

Miltä tuntuu? Helpottuneelta, sillä muutto on mennyt hyvin ja Suomessakin on osoite tiedossa; mukavalta, koska pääsimme Suomeen ja mökille; iloiselta, että näkee taas tuttuja ihmisiä. Sen lisäksi ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä, upealta tai haikealta. Paluu Suomeen taitaa päästä tapahtumaan vähän vähitellen. Mehän palaamme Tiinan kanssa Wieniin jo viikon päästä, minä vielä sitten uudelleenkin. Juuri nyt en osaa hahmottaa vielä suurta muutosta tai tuntea tästä mitään erityistä.

Aloitin joka tapauksessa lauantaipäivän parin tunnin aamusaunalla. Oivaa terapiaa kulttuurishokkiin.

Kohti Suomea

Päivän pakkauksen ja puolen päivän laatikoiden kantamisen jälkeen muuttomiehet saivat lastin valmiiksi. Tavaraa on 245 kollia, yksi TEU. Kontti tuli erittäin täyteen, sillä viime hetkillä mukaan lastatun lasten polkupyörän mahduttaminen kyytiin oli pienimuotoinen operaatio. No, tavarat ovat nyt Karin kyydissä ja muuttokuorma lähti eilen iltapäivällä etenemään kohti Suomea. Me taas etenimme viimeistä kertaa Hengl-Haselbrunneriin syömään.

Olin luvannut lapsille, että tänäkin kesänä voitaisiin telttailla takapihalla. Koska meillä ei ollut enää sänkyjä missä nukkua, nukuimme viime yön teltassa takapihalla. Pelkkien solumuovien päällä nukkuminen oli kovaa toimintaa, mutta minäkin nukahdin puolenyön jälkeen sateen ropinaan. Kerttu heräsi kuuden maissa, ja nukahti pian uudelleen päästyään sisälle Tiinan viereen pehmeälle patjalle lämpimän makuupussin sisään. Minä aloitin seinien reikien kittaamisen.

Asuntorintamalta kuuluu hyvää: Tiinan Facebook-kysely aiheesta tuotti tunnissa tuloksen, johon monet yhteydenottopyynnöt välittäjille eivät ole pystyneet. Laitoin tänään sähköpostitse allekirjoitetun vuokrasopimuksen eli vuokrasimme itsellemme välikodin näkemättä muuta kuin valokuvat asunnosta. Ensi viikolla Tiina voi asunnonmetsästyksen sijaan keskittyä kesäloman viettoon.

Muutto

Aamulla he sitten saapuivat, muuttomiehet. Kolme miestä viisi minuuttia ennen kahdeksaa. Lapset nukkuivat vielä eilisen huvipuistoretken uuvuttamina, joten huoneiden läpikäynti sujui sutjakkaasti. Kohtuullisesta kielikylvystäkin tämä käy, kun mies työhuoneessa puhuu suomea, keittiötarvikkeisiin toistaiseksi keskittynyt saksaa ja ulkotavaroita pakkaava englantia.

Herättyään lapsetkin pääsivät osallistumaan pakkaustyöhön pakkaamalla tärkeän laatikon, joka sai nimekseen "Lelut #1". Tämä etsitään sitten ensimmäisenä esiin siinä osoitteessa, johon sitten aikanamme päädytään. Vastaanotto-osoitteen puute aiheuttaa muutenkin vähän haasteita: täysin intuitiolla olemme merkinneet osan laatikoista tekstillä "storage" ja toivomme, ettei niiden sisään ole eksynyt mitään kovin olennaista.

"En olisi uskonut, että muuttomiesten työnteon seuraaminen olisi näin kivaa", sanoi Otto hetki sitten. Pikku Kakkonen vei kuitenkin pitemmän korren ja iltapäiväksi suunnataan vielä viimeisille kaverisynttäreille pois muuton jaloista.

Käytetystä tavarasta vitonenkin piisaa

Itävallassa huuto.netiä vastaava käytetyn tavaran kauppapaikka on willhaben.at. Se tuntuu toimivan yllättävän ripeästi. Pari viikkoa sitten laitoin myyntiin tavaraa, joista vahvistin, rullakot ja hiekkalaatikko oli noudettu meiltä alle vuorokaudessa. Sen jälkeen olen vielä ilmoittanut lisää meille tarpeetonta tavaraa, eroon on päästy työpöydästä, pikkuvessan kalusteista ja maanantaina pitäisi tulla vielä kylpyhuoneen kalusteiden hakija. Täydellinen kuvio: joku tulee hakemaan tavarat pois ja maksaa siitä. Kaikki ei kuitenkaan ole käynyt kaupaksi: miksei kukaan ole kiinnostunut tarjoamistani auton lumiketjuista?

Tänään veimme lasten kanssa paikalliselle sortti-asemalle yhden kaapin, jota ei kehdannut enää myydä. Samalla haimme vähän laatikoita viinipulloille. Muutenkin päivä on ollut muuttopainotteinen: lapset tyhjensivät aamulla puutarhakukkien ruukut (ihan luvan kanssa), minä olen irroitellut verhotankoja, hyllyjä ja paikannut seinien reikiä, Tiina on keskittynyt laatikoimiseen. Sateisen illan ohjelmassa oli kuukauden elokuvailta: Toy Story.

Hyvä elämä

"Jaskan elämä ei kyl ole hyvää", totesi Kerttu aamulla. "Miksei?", kysyin. "No kun se joutuu lähtemään tuonne ulos sateeseen."

Täällä on siis pitkästä aikaa sadepäivä, mutta siitä huolimatta elämä on oikeastaan hyvää. Olohuoneessa raikaa hevi, kun Otto ja Elias musisoivat Hevisauruksen tahtiin. Tytöt maalaavat.

Muutenkin kesälomamme on tähän asti ollut mitä mainioin. Jo viime syksynä tein päätöksen, etten ota kesäkurssia. Viimekesäinen kokemus opinnoista iltaisin, viikonloppuisin, laivamatkalla ja jopa mökillä oli sen verran voimia vaativa, että päätin mieluummin suorittaa parin jakson aikana tuplakurssit lasten ollessa tarhassa. Päätös oli oikea, ja olemme saaneet viettää kesälomaa päivät pitkät ja pakkaus- ja siivoistyöt sujuvat iltapuhteina. Ensi viikolla voi olla sitten vähän hektisempää, mutta onneksi senkin jälkeen on lomaa jäljellä.

Toimiva konsepti

Seuraava keskustelu käytiin viime viikolla eräänä aamuna:

Minä: Mennäänkö Tonavalle uimaan?
Kerttu: Joo!
Kerttu: Ja sitten käydään siitä leipomosta, siitä tarhan vierestä, ostamassa evääksi sämpylät. Ja croissantit!
Minä: Ostetaanko hilloa?
Kerttu: Joo! Ja sitten syödään ne sämpylät ja croissantit kun on uitu.

Näin tehtiin. Ja näin tehtiin myös tänä aamuna. Mitäpä sitä muuttamaan sellaista, mikä toimii todistetusti.

Triathlon

Otto suoritti viikonloppuna triathlonin. Perjantaina 25 minuuttia fudista Paulin kanssa, lauantaina 25 kilometriä pyöräilyä ja sunnuntaina 25 metrin uinti.

Lauantain pyöräilymme suuntautui ensin Alte Donaulle, jossa aiottu purjehdus vaihtui sähköveneilyyn tuulen puuttuessa täysin. Sieltä jatkoimme sitten Praterille Astridin synttäreille.

Tänään kävimme aamu-uinnilla Krapfenwaldlbadissa. Uimme Oton kanssa kaikki altaat kahteen kertaan läpi.

Die Lederhosen sind da!

Olin kutsunut lähimmät työkaverit meille kylään teemalla "Housecooling party", läksiäiset. Talo olisi todellakin kaivannut jäähdytystä, sillä jo yli viikon putkeen lämpötila on noussut yli iltapäivisin yli 30 asteen. Huippu ja kaikkien aikojen kesäkuun lämpöennätys saavutettiin 30.6., kun Wienissä mitattiin 37,7 astetta ja seuraavana päivänä vuorokauden keskilämpötila ylitti 29 astetta. Tästä syystä meillä on pidetty kaihtimia tiukasti kiinni päivisin ja lanseerattu "moottoripyöräkypärät" eli kostutetut harsot huiviksi. Sisälämpötila on saatu pidettyä 25 asteessa, mutta unen laatu on vähän kärsinyt.

Eiliseksi oli taas luvattu 34 asteen iltapäivälukemia, joten arvelin ulkona syömisen olevan mahdotonta. Läksiäisjuhlat pidettiinkin sisätiloissa, mutta syynä oli ukkonen ja sade. Istuimme iltaa Nikon, Vikin, Thomasin, Christophin, Paulin, Jonatasin, Iraseman ja Danielin kanssa. Viki ja Thomas toivat lapsille karkkiämpärit, Niko vei Kertun sydämen (ja päinvastoin) ja Otto pieksi Paulin (Saksa) jalkapallossa 9-3.

Ette arvaa, mitä sain: aivan omat ruskeat kniebund-mittaiset nahkahousut! Ja lisäksi sain vielä haferlschuhet, paidan, huopahatun ja sukat. Kaikesta tästä ja Thomasin tuomasta viinistä riemastuneena sovimmekin, että tulevan suunnittelukierroksen päätöskokoukseen pukeudumme töissä perinnevaatteisiin. Saattaa tulla hilpeä kokous.

Ensimmäinen lomapäivä

Tänään oli lasten ensimmäinen kesälomapäivä. Aamu alkoi iloisilla leikeillä ja jatkui retkellä Haus der Musikiin. Tai alun perin olin viemässä lapsia vahingossa Mozarthausiin, koska sellainenkin Wienistä löytyy. Onneksi tämä virhe selvisi ennen pääsylippujen ostoa, sillä seuraksi lähteneet Irina ja pojat olivat jo siellä oikeassa museossa. Haus der Musik oli oikein mukava, joskin hieman isommille kävijöille suunnattu museo, jossa oli myös ilmastointi. Parituntinen kului vauhdikkaasti musiikin maailmassa, kunnes nälkä ajoi meidät ulos talosta - ja McDonald'siin.

Lapset keksivät viikonloppuna, että kotona on kiva juosta ympäriinsä märät harsoliinat päässä "moottoripyöräkypärinä". Näitä kypäriä on sitten käytetty myös ulkona torjumassa liikaa kuumuutta ja oikein hyvin toimivat. Tänään kotimatkalla olivat käytössä kypärien city-versiot eli läpimärät hellehatut ja ilmastoimattomassa raitiovaunussa kaikki viilennys tuli tarpeeseen siitä huolimatta että matkalaiset päättivät ottaa nokoset.

Kotiovella törmäsimme pahvilaatikkovuoreen, kun jo kolmas naapurimme oli muuttamassa pois. Edelliset kaksi ovat lähteneet kahden edellisen viikon aikana. Kun omakin muuttomme on aika lähelle ei liene ihme, että iltapäivän leikeissä muuttivat jo Playmobil-nuketkin; ensin olohuoneesta lasten makuuhuoneeseen ja sitten vielä illemmalla leikkihuoneeseen. Leikki taukosi vain "jo perinteisen" uimareissun ajaksi: olemme käyneet ahkerasti hoitamassa talonmiehen velvollisuuksiamme ja kastelleet uutta nurmikkoa lähes päivittäin, mutta samalla myös käyneet uimassa. Uimisessa on myös se hyvä puoli, että sen jälkeen maittaa ruoka, eikä tuutulaulujakaan ole lapsille tarvinnut kovin myöhään laulella.

Parhaita Wienissä

Tällä hetkellä parhaita Wienissä ovat kaikki veteen liittyvät asiat, sillä kuuma on. Paikallisen meteorologian laitoksen mukaan ulkona on yhä nyt illalla 33.4 astetta. Ja samaa rataa jatketaan alkavallakin viikolla. Ensimmäisen lomaviikon suunnitelmissa on siis uimista, uimista ja uimista ja ehkä pari ilmastoitua museota - ensimmäinen on jo selvitetty huomisaamun varalle.

Viime viikon torstaina kohta Währingerstrassea pyöräillessäni iski kunnon haikeus siitä, että me olemme oikeasti täältä lähdössä. Totesin, että täällä on kyllä moni asia hyvin. Tässä puuskassa rupesin oikein listaamaan asioita, joiden suhteen on selvä näkemys, mikä on "Wienin parasta". Tällä hetkellä en osaa nimetä ainoatakaan Helsingin kahviloista parhaaksi, mutta samaan kysymykseen Wienistä vastaus tulee heti. Ja kyseessähän on subjektiivinen totuus ja varsin paljon Wienin pohjoisosiin rajoittunut kokemuspiiri, mutta tässäpä tätä listaa nyt sitten pukkaa.

Wienin paras:

Museo on Kunsthaus Wien. Olen hurahtanut Hundertwasseriin ja muutenkin täällä on ollut mainioita valokuvanäyttelyitä. Plussaa on sekin, että lapset viihtyvät hyvin talossa, jossa on "hassut lattiat". Hundertwasser ei pitänyt suorakulmasta, ja sen huomaa.

Kahvila on Orlando di Castello. Sopivan moderni, kumminkin rento ja aina hyvät leivonnaiset. ODC:n croissant on toiseksi paras, jonka olen Wienissä syönyt. Plussaa tälle kahvilalle tuo myös ilmainen W-lan, jota ei monessa itseään kunnioittavassa vanhassa wieniläiskahvilassa ole. Sitä paitsi, ODC:n kahvi ei ole liian vahvaa. Pakko nimittäin myöntää, että wieniläispaahto on usein liian vahvaa minulle ja olenkin kummastuttanut tarjoilijaa toisaalla pyytämällä kaksi kertaa lisää vettä jo "pidennettyyn" (verlängerte) kahviin. Uusi suosikki kahviloista on Himmelblau, jonka bongasin vasta nyt keväällä kymmenen minuutin pyörämatkan päässä kotoa. Onneksi tämä kahvila sijaitsee lähellä erästä toista Wienin huippupaikkaa, joten kahvilla tulee varmasti käytyä jatkossakin, vaikkei tämä keskustassa olekaan.

Voileipäbaari on keskustan Trzesniewski. Tässä paikassa on ehkä myös autettisin tunnelma, mitä olen Wienissä kokenut. Leivät ovat vitriinissä ja ainakin viisi valkoisiin kaapuihin pukeutunutta naista seisoo ojossa tiskin takana ottamassa tilausta vastaan. Aikailla ei voi ja olen nähnyt useamman kääntyvän hätääntyneenä (?) ulos. Täällä näkee myös melkoisen läpileikkauksen wieniläisiä, sillä samaan aikaan leipiään pikkupöydissä ovat olleet syömässä hienostorouvat ja asunnottomien lehden myyjät. Niin ja ne leivätkin ovat vielä hyviä.

Sushiravintola on Hanil. Tämä löytyi niin sattumalta kuin vain olla ja voi, eikä ole pettänyt koskaan. Vaikkei tästä kaupungista oikein muuten kalaa saakaan, niin sushiravintoloita on paljon.

Ja kun nyt ruokalinjalla ollaan, niin jatketaan jäätelöstä. Parasta jätskiä saa keskustassa Tuchlaubenilta ja kotikulmilla Salvolta. Ja tästä, kuten kunnon wieniläisperheessä kuulemma kuuluukin, on meilläkin jokaisella (tai ainakin myös Jaskalla ja Otolla) oma mielipiteemme. Tuchlaubenilla viehättää hyvän jäätelön lisäksi tunnelma. Listalla on myös aika eksoottisia makuja kuten rahka-taateli, joka muuten on hyvää! Huonoa jäätelöä saa Wienissä jäätelöbaarista harvoin, joten en yleensä harmittele, vaikka mentäisiin jonnekin muuallekin.

Paras tori on Kutchkermarkt tuossa naapurikaupunginosassa. Valikoimaltaan tämä ei todellakaan ole Wienin laajin, mutta jotenkin juuri täällä tulee aina tunne siitä, että on ihanaa hankkia hedelmät ja vihannekset suoraan torilta! Naschmarktilla taas on eittämättä Wienin laajin valikoima, joten jos jotain erikoisempaa on hakusessa, suunta on selvä.

Aikaisemmin tuli jo mainittua, että Wienin toiseksi paras croissant on Orlando di Castellolla. No, se paras on leipomo Stumfin. Myös tämän leipomon leivät ja sämpylät ovat yksinkertaisesti parhaita. Ja on niitä kyllä syötykin.

Ympäri kaupunkia kulkiessa myös kulkuvälineistä ja niiden hyvyydestä on syntynyt selvä mielikuva. Tunnettuahan on, että wieniläiset viihtyvät autoissaan, mutta omalla listallani tuo kulkupeli on häntäpään huippuna. Wienin sisällä yksityisautoa nopeammin liikkuu melkein millä tahansa muulla kulkuneuvolla, jopa jalan tietyissä tapauksissa! Paras tapa liikkua Wienissä on polkupyörä. Varsinkin silloin, jos on yksin liikenteessä ja reitti ei kulje pelkästään autojen seassa. Autoilijat eivät nimittäin oikein välitä pyöräilijöistä, mikä taas tuli aamulla todistettua: ajoin 39,5km/h vauhtia alas mäkeä nopeusrajoituksen ollessa 40km/h ja jokaisen autoilijan oli ihan pakko päästä ohitseni. Myös julkiset liikennevälineet ovat edullinen, nopea ja helppo tapa liikkua. Esimerkiksi Helsinkiin verrattuna vuoroväli on ihan toista luokkaa, lauantai-iltana kymmenen jälkeen raitiovaunua saa odottaa yleensä noin 5 minuuttia, jos sitäkään. Toinen loistava asia julkisessa liikenteessä on todella toimivat poikittaisyhteydet. Reitti meiltä eläintarhaan ei kulje keskustan kautta vaan suoraan "laitakaupunkia" pitkin - eikä matkaan edes sisälly yhtään vaihtoa!

Ostoksilla juoksemista olen harrastanut täällä ehkä vähemmän kuin mikä olisi ollut järkevää, mutta aika on kulunut hyvin näinkin ja rahaakin on kenties säästynyt. Harvalukuisista ostoskäynneistä huolimatta lempivaatekauppa on kuitenkin löytynyt ja se on Neubauer. Kuluneen kahden vuoden aikana olen ostanut vaatteeni pääasiassa täältä, mutta vaikka Wienissä on kymmeniä mahtavan näköisiä kenkäkauppoja, luotan tässä asiassa Zioon Helsingissä.

Lastenvaateihanuuksia löytyy mm. Jacadilta, mutta kauppa on kallis, enkä raaski sijoittaa isoja summia sellaiseen, joka varmasti käy pieneksi. Siksipä olenkin ostostellut täällä vain silloin, kun ikkunassa loistaa Sale-kyltti (ale onkin sitten yleensä puolet). Toisaalta todella hyviä löytöjä on tullut tehtyä myös Jacobilta, joka on keskittynyt pelkästään lastenvaatteiden kierrättämiseen.

Edellä mainituista suosikkipaikoista huolimatta yksi kauppa Wienissä on aivan vertaansa vailla. Jos aika ja taidot vaan riittäisivät, olisin ommellut kaikki vaatteet itse Kiraffenlandin kankaista, sillä valinnanvarasta ei tässä pikkuriikkisessä kangaspuodissa tule pulaa.

Lasten kanssa ostoksilla parasta on Q19-kauppakeskuksen pallomeri. Perjantai-iltapäivisin lapset saa jättää kahdeksi tunniksi kahden euron korvauksella riehumaan valvotusti pallomereen ja mennä itse haalimaan alakerran Sparista kaikki viikonloppuna tarvittava ruoka. Meidän kaupparetkista tuli suorastaan juhlaa tänä keväänä kun molemmat lapset ylittivät vaaditun kolmen vuoden ikärajan.

Onhan noita. Mukavia paikkoja. Lasten kanssa on ollut kivaa niin monessa leikkipuistossa, etten ainakaan minä osaa nimetä suosikkiani. Kivaa on ollut myös eläintarhassa, Haus des Meeresissä ja monessa muussa museossa, maauimaloissa ja uimahalleissa. Maauimaloista suosikki on Krapfenwaldl, jonne suunnattaneen myös tulevalla viikolla mikäli sää pysyy ennusteen mukaisena.