Tammikuussa laitoin Suomeen seuraavanlaisen mainosviestin: "Suunnittelemme pääsiäiseksi hauskoja juttuja. Ajatuksemme on lähteä pyöräilemään Wachaun jokilaaksoon 3-4 päiväksi. Haluaisitteko lähteä pyöräretkelle kanssamme?
Wachaun jokilaakso sijaitsee Tonavan varressa, n. 100 km Wienistä länteen. Alue on kuuluisa Itävallan parhaista valkoviineistä, aprikoosipuista, hyvästä ruuasta ja kauniista kylistä Tonavan varressa. Tuohon aikaan keväästä aprikoosipuut ehkä olisivat jo kukassa! Suunnittelimme tätä retkeä jo viime keväänä, mutta se jäi toteuttamatta, koska emme saaneet enää majoituksia varattua. Ajattelimme tehdä majapaikkavaraukset nyt lähiaikoina, ja samalla ne tietysti tekisi kahdeksallekin hengelle.
Käytännön järjestelyt hoituisivat sillä tavalla, että meillä on peräkärry 2 lapselle + 2 turvaistuinta. Teille pitäisi vuokrata Wienistä pyörät. Sitten ajamme junalla Wienistä Melkiin (n. 1 tunti), josta pyöräilyosuus alkaa. Melkistä on noin 50 km Kremsiin, johon Wachaun laakso päättyy. Tällä välillä viettäisimme varmaankin 2 yötä (mahd. samassa paikassa), eli aikaa on myös muuhun toimintaan matkan varrella."
Tekemäämme ehdotukseen tartuttiin, ja niin olimme pääsiäisen pyöräilemässä Hennan, Sammelin ja lasten kanssa Wachaussa. Sää suosi, kylät olivat kauniita, pyöräilyreitit mukavia, mutta aprikoosipuiden kukinta oli jo ohi.
Jochingissa
Dürnstein
Matka alkoi torstai-iltapäivänä pyöräilemällä meiltä Westbahnhofille pitkin Gürtelin rasittavaa, liikennevalojen pätkimää pyörätietä. Tämä oli ilman muuta koko reissun tylsin osuus. Myöhästyimme sopivasti junasta, joten saimme nauttia asemalla jätskiä ja muita eväitä.
Sisun ihka ensimmäinen oma tötterö
Perjantaina tutustuimme aamupäivällä Melkin hienoon luostariin ja lounaan jälkeen lähdimme ajamaan Tonavan vartta pohjoiseen. Ajoimme läpi Wachaun jokilaakson, jossa vanhat kylät ja jokilaakson rinteiden viini- ja aprikoosiviljelmät vuorottelivat reitin varrella. Juuri taidokkasti rakennettujen viljelypengermien ja hyvin säilyneen vanhan arkkitehtuurin vuoksi Wachau on valittu Unescon maailmanperintölistalle.
Voimanelikko ja vahdit Melkin luostarin marmorisalissa. Merkittiin muistiin: erinomainen akustiikka, sopiva sitsipaikaksi.
Yövyimme Dürnsteinissa, itse asiassa kaksikin yötä. Lauantaina, jolloin ei ollut muuta pyöräiltävää, kävimme Oton, Pepin ja Sammelin kanssa etsimässä Pepin aurinkolaseja sekä leikkimässä edellispäivänä löydetyssä leikkipuistossa. Tällä reissulla pääsin matkustamaan vesivoimalla toimivalla lossilla: lossi roikkui ylävirran puolella olevassa vaijerissa ja kölinsä ja isojen peräsimiensä avulla kippari ohjasi sen rannalta toiselle virran voimaa hyödyntäen. Kyytiin mahtui kuusi autoakin, joten kyse oli kohtuullisen isosta aluksesta. Sykähdyttävä insinöörikokemus!
Pepin vuoro köysiradassa
Illallisella Dürnsteinissa
Pääsiäissunnuntaiaamuna Osterhase (pääsiäispupu) oli käynyt munimassa Fazerin mignoneita hotellin puutarhaan. Kun munat olivat löytyneet ja syöty, pakkasimme taas satuolennot peräkärryyn ja ajoimme lyhyen matkan Kremsiin. Kremsissä nautimme lounaan, kävimme leikkipuistossa ja palasimme sitten sieltä junalla takaisin Wieniin.
Munien etsintää
ja syömistä
Kerttu-keijukainen ja Sisu-menninkäinen eli "Satuolennot" omassa osastossaan
Maanantaina vieraiden lähdettyä takaisin Suomeen kävimme vielä vetämässä lenkin Donauinselillä ja Praterilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti