Ich war noch niemals in New York

Olimme tänään Tiinan kanssa katsomassa saksankielistä teatteria - ja nautimme siitä. Erityistä ylpeyttä aiheutti, että pystyimme melko sujuvasti seuraamaan tekstiä, ymmärsimme vitsejä (ainakin nauroimme samassa kohdassa kuin muu yleisö) ja tunnistimme näytelmästä jopa itävaltalaiseen yhteiskuntaan osuvaa satiiria. Pidän tätä merkittävänä saavutuksena sekä kielitaidon että paikallistuntemuksen osaamisessa.

Sitten toinen puoli totuudesta: Kyseessä oli musikaali "Ich war noch niemals in New York", juonellisesti keveä rakkaustarina, johon oli upotettu laaja skaala Udo Jürgensin musiikkia. Tanssi- ja laulukohtaukset olivat näyttäviä, lavastus hyvä, musiikki takuuvarmaa schlageria. Ja olihan se hienoa laulaa nimikappaletta koko yleisön mukana!

Ajelimme pyörällä teatterista kotiin, ja hiki tuli. Lämpötila kaupungissa klo 23 illalla oli vielä kesäiset 24 astetta.