Evästystä

Kuluneen vuoden aikana minusta on tullut jotakuinkin ammattimainen eväiden tekijä. Lapset tarvitsevat eväät joka päivä tarhaan ja torstaisin ruoka otetaan mukaan myös Suomi-kouluun. Torstai onkin luulatvasti Kertun viikon kohokohta, kun pientä syötävää saa napostella lähes 1,5 tuntia!

Eväät tarvitaa usein myös viikonloppuretkille, kun lounaan sijainnista ja ajankohdasta ei ole täyttä varmuutta. Niin, täällä eväät siis syödään yleensä aamupäivällä, noin kymmenen aikaan, jolloin evästaukoa kansallisesti vietetään (siis myös kaikki mm. puistotyöntekijät syövät silloin eväitä).

Viime viikonloppunakin pakkasimme eväät mukaan, kun lähdimme lauantaina ajelemaan junilla - ja metroilla ja vähän ratikoilla. Vettä satoi kaatamalla, eikä ulos oikein viisinyt mennä, joten retkeilimme raiteilla ympäri Wieniä. Tämä oli luvattu Otolle jo jonkin aikaa sitten ja nyt tarjoitui hyvä tilaisuus toteuttaa suunnitelma. Wienissä on kattava rataverkko!

Sunnuntaina eväät pakattiin taas mukaan, kun suuntasimme lasten tarhakaverin perheen mökille. Välipala maistui kauniissa puutarhassa auringon paistaessa. Päivän aikana myös pyöräiltiin, syötiin itse kasvatettua parsaa, saunottiin ja uitiin. Mukava ja jopa perinteinen mökkipäivä siis.

Eväiden tekijän suurin haaste on keksiä edes pientä vaihtelua. Leipää ja hedelmiä, hedelmiä ja leipää pakataan mukaan melko usein. Kaupat ovat kyllä erilaisia valmisteita pullollaan, mutta toistaiseksi olemme yrittäneet välttää näitä (suklaa)herkkuja...

Ich war noch niemals in New York

Olimme tänään Tiinan kanssa katsomassa saksankielistä teatteria - ja nautimme siitä. Erityistä ylpeyttä aiheutti, että pystyimme melko sujuvasti seuraamaan tekstiä, ymmärsimme vitsejä (ainakin nauroimme samassa kohdassa kuin muu yleisö) ja tunnistimme näytelmästä jopa itävaltalaiseen yhteiskuntaan osuvaa satiiria. Pidän tätä merkittävänä saavutuksena sekä kielitaidon että paikallistuntemuksen osaamisessa.

Sitten toinen puoli totuudesta: Kyseessä oli musikaali "Ich war noch niemals in New York", juonellisesti keveä rakkaustarina, johon oli upotettu laaja skaala Udo Jürgensin musiikkia. Tanssi- ja laulukohtaukset olivat näyttäviä, lavastus hyvä, musiikki takuuvarmaa schlageria. Ja olihan se hienoa laulaa nimikappaletta koko yleisön mukana!

Ajelimme pyörällä teatterista kotiin, ja hiki tuli. Lämpötila kaupungissa klo 23 illalla oli vielä kesäiset 24 astetta.

Loma Ranskassa

Palasimme eilen lomalta Etelä-Ranskasta. Viikko Välimeren rannalla oli erittäin mukava muun muassa sään, seuran, paikan, ruuan ja maisemien suhteen. Lomakotimme oli Les Issambresin kylässä, josta teimme päiväretken St Tropezin huvijahteja katsomaan ja toisen Grimaudin vanhaan kukkulakylään. Harrastimme lenkkeilyä ja ruuanlaittoa, kävimme Anssin kanssa kaatamassa Hobie catin lahdella ja muuten vietimme aikaa lomakodin uima-altaalla ja rannalla. Menomatkalla yövyimme Italiassa Garda-järvellä, paluumatkalla kruisailimme Monacon rantaraitilla ja olimme yötä Itävallan Wörtherseellä. Voisi siis sanoa, että teimme läpileikkauksen perinteikkäisiin eurooppalaisen herrasväen lomakohteisiin.

Laitan lomakuvia myöhemmin.

Lomalta palattiin hektiseen arkeen. Alkaneesta työviikosta taitaa tulla vuoden kiireisin. Loppuviikoksi on luvattu hellettä, 25-30 asteen lämpötiloja. Sisällä on onneksi vielä viileää, mutta Otto lämpeni liiaksi: viime yönä nousi kuume, mutta muuten poika on ihan kunnossa.

Pyöräretki Bisambergin ympäri

Jo viime viikonloppuna suunniteltu pyöräretki Bisambergin ympäri toteutui tänään. Bisamberg on Tonavan pohjoisenpuoleisista kukkuloista korkein Wienin lähistöllä ja se on tunnettu viininviljelyalue.

Edellisillan pyöräilyn jälkeen peräkärry olikin jo takapihalla odottamassa ja lähdimme liikenteeseen aamupäivästä. Donauinseliä ja Marchfeldkanalin pyöräreittiä pitkin päädyimme Stammersdorfin viinikylään, jossa meillä oli ihan suunniteltu kohde: nautimme lounaan Wieningerin viinituvan pihalla. Wieninger oli erittäin mieluisa Heuriger-kokemus. Ruoka ei ollut hyvää, se oli erinomaista - ja myös mieluisia viinejä löytyi. Rennon kahden tunnin lounaan jälkeen ostimme kotiin vielä 6 pulloa viiniä ja lähdimme polkemaan Bisambergia ympäri.

Mukulakivinousua, nopeus noin 6, pulssi vähän enemmän

Stammersdorfin kellarikadut olivat sekä viehättäviä että ei: jatkuva viinikellarien nauha hienoine seinämaalauksineen loivat hienon miljöön, mutta mukulakivipäällystetty tiukka ylämäki piti huolen siitä, että keskittyminen oli pidettävä ohjaamisessa ja polkemisessa. Rytyytys teki kuitenkin tehtävänsä, sillä molemmat lapset nukahtivat kärryyn.

Ajoimme Hagenbrunnin, Klein Engersdorfin ja Bisambergin kautta Tonavan rantaan. Ylitimme joen lossilla (samanlainen vesivoimalla toimiva vaijerilossi kuin Wachaussa) ja pidimme välipalatauon Tonavan rannassa. Kotiin ajoimme vielä Nussdorfin junaleikkipuiston kautta, ja kello olikin puoli seitsemän ennenkuin pääsimme kotiin suihkuun ja syömään.

Klosterneuburgin lossi

Tonni täynnä

Tällä viikolla tapahtui merkittävä asia asettumisessamme uuteen sosiaaliseen verkostoon: meidät kutsuttiin itävaltalaisen perheen (Oton ja Kertun tarhakaveri) kesämökille kylään. Kyllähän nyt muiden suomalaisten ja ulkomaalaisten kanssa on pidetty yhtä jo jonkin aikaa, mutta että itävaltalaisen perheen kesäpaikkaan!

Olimme tänään Kasperin synttäreillä. Oikein mukavat kekkerit - nautimme tapaksia ja kirahvikakkua auringonpaisteessa isäntäväen sekä Irinan serkun perheen kanssa. Illalla pyöräilimme kaupungin läpi kotiin, lapset peräkärryssä. Olimme pukeneet Kertulle ja Otolle yöpuvut valmiiksi päälle sillä ajatuksella, että nukahtaisivat matkalla. Mitä vielä. Kun päästiin kotiin, Kertun kommentti selvitti asian: "Puhuttiin niin paljon, että tuli ihan jaloista hiki."

Nyt on ensimmäinen 1000 km täynnä, mittarilukema tänään 5987 km. Viikonlopuksi on luvassa aurinkoa, joten taidetaan lähteä pyöräilemään...

Wappu

Vappua vietimme kotosalla aika keväisessä säässä: satoi ja paistoi. Teijan ja lasten piti tulla meille vieraiksi, mutta kuumeen vuoksi vierailu jouduttiin peruuttamaan. Grillailimme possunkylkeä ihan omalla porukalla. PK:n uusi sitsilaululevy toi mukavasti vapputunnelmaa.

Vapunpäivänä olimme brunssilla sveitsiläis-suomalaisessa perheessä. Nautimme mukavasta seuravasta ja samana aamuna leivotuista munkeista! Illalla yläkerran ruotsalaiset naapurit olivat sitten vielä meillä kylässä ja grillattiin hampurilaisia.

Kun muutimme Wieniin, tulin kysyneeksi välittäjältä paikallisten suhtautumista pihalla grillaamiseen. "Kyllä omalla pihalla tietysti voi grillata, jos nyt ei ihan joka päivä", kuului vastaus. Kuluneena viikonloppuna grillasimme vain pe-iltana, la lounaaksi, la-iltana (myös jälkiruuan) ja su-iltana. Naapureiden valittamista tietysti vähentää se, että heidät kutsutaan mukaan syömään...

Pyörällä päästään

Pyörällä on päästy huhtikuussa melko mukavasti: mittarilukema kuun lopussa 5850 km, vuoden alusta ajettu 911 km, joista huhtikuussa 450 km. Usko kolmeen tonniin on palannut.

Kuun viimeinen viikko oli tosin pyöräilyn osalta hiljainen, sillä tiistaina ajoin vain normaalireittiä, keskiviikkona olo veti löysäksi ja kuumeiseksi ja kuljetin pyörän S-bahnilla takaisin kotiin, ja sitten torstaina hain antibiootit poskiontelontulehdukseen viettäen loppuviikon kotona.

Pääsiäinen Wachaussa

Tammikuussa laitoin Suomeen seuraavanlaisen mainosviestin: "Suunnittelemme pääsiäiseksi hauskoja juttuja. Ajatuksemme on lähteä pyöräilemään Wachaun jokilaaksoon 3-4 päiväksi. Haluaisitteko lähteä pyöräretkelle kanssamme?

Wachaun jokilaakso sijaitsee Tonavan varressa, n. 100 km Wienistä länteen. Alue on kuuluisa Itävallan parhaista valkoviineistä, aprikoosipuista, hyvästä ruuasta ja kauniista kylistä Tonavan varressa. Tuohon aikaan keväästä aprikoosipuut ehkä olisivat jo kukassa! Suunnittelimme tätä retkeä jo viime keväänä, mutta se jäi toteuttamatta, koska emme saaneet enää majoituksia varattua. Ajattelimme tehdä majapaikkavaraukset nyt lähiaikoina, ja samalla ne tietysti tekisi kahdeksallekin hengelle.

Käytännön järjestelyt hoituisivat sillä tavalla, että meillä on peräkärry 2 lapselle + 2 turvaistuinta. Teille pitäisi vuokrata Wienistä pyörät. Sitten ajamme junalla Wienistä Melkiin (n. 1 tunti), josta pyöräilyosuus alkaa. Melkistä on noin 50 km Kremsiin, johon Wachaun laakso päättyy. Tällä välillä viettäisimme varmaankin 2 yötä (mahd. samassa paikassa), eli aikaa on myös muuhun toimintaan matkan varrella."

Tekemäämme ehdotukseen tartuttiin, ja niin olimme pääsiäisen pyöräilemässä Hennan, Sammelin ja lasten kanssa Wachaussa. Sää suosi, kylät olivat kauniita, pyöräilyreitit mukavia, mutta aprikoosipuiden kukinta oli jo ohi.

Jochingissa

Dürnstein

Matka alkoi torstai-iltapäivänä pyöräilemällä meiltä Westbahnhofille pitkin Gürtelin rasittavaa, liikennevalojen pätkimää pyörätietä. Tämä oli ilman muuta koko reissun tylsin osuus. Myöhästyimme sopivasti junasta, joten saimme nauttia asemalla jätskiä ja muita eväitä.

Sisun ihka ensimmäinen oma tötterö

Perjantaina tutustuimme aamupäivällä Melkin hienoon luostariin ja lounaan jälkeen lähdimme ajamaan Tonavan vartta pohjoiseen. Ajoimme läpi Wachaun jokilaakson, jossa vanhat kylät ja jokilaakson rinteiden viini- ja aprikoosiviljelmät vuorottelivat reitin varrella. Juuri taidokkasti rakennettujen viljelypengermien ja hyvin säilyneen vanhan arkkitehtuurin vuoksi Wachau on valittu Unescon maailmanperintölistalle.

Voimanelikko ja vahdit Melkin luostarin marmorisalissa. Merkittiin muistiin: erinomainen akustiikka, sopiva sitsipaikaksi.

Yövyimme Dürnsteinissa, itse asiassa kaksikin yötä. Lauantaina, jolloin ei ollut muuta pyöräiltävää, kävimme Oton, Pepin ja Sammelin kanssa etsimässä Pepin aurinkolaseja sekä leikkimässä edellispäivänä löydetyssä leikkipuistossa. Tällä reissulla pääsin matkustamaan vesivoimalla toimivalla lossilla: lossi roikkui ylävirran puolella olevassa vaijerissa ja kölinsä ja isojen peräsimiensä avulla kippari ohjasi sen rannalta toiselle virran voimaa hyödyntäen. Kyytiin mahtui kuusi autoakin, joten kyse oli kohtuullisen isosta aluksesta. Sykähdyttävä insinöörikokemus!

Pepin vuoro köysiradassa

Illallisella Dürnsteinissa

Pääsiäissunnuntaiaamuna Osterhase (pääsiäispupu) oli käynyt munimassa Fazerin mignoneita hotellin puutarhaan. Kun munat olivat löytyneet ja syöty, pakkasimme taas satuolennot peräkärryyn ja ajoimme lyhyen matkan Kremsiin. Kremsissä nautimme lounaan, kävimme leikkipuistossa ja palasimme sitten sieltä junalla takaisin Wieniin.

Munien etsintää

ja syömistä

Kerttu-keijukainen ja Sisu-menninkäinen eli "Satuolennot" omassa osastossaan

Maanantaina vieraiden lähdettyä takaisin Suomeen kävimme vielä vetämässä lenkin Donauinselillä ja Praterilla.