Otto on nyt ollut tarhassa reilun kuukauden ajan. Aamulähdöt olivat aluksi melkoisen kankeita, mutta olemme kaikki kolme jo (onneksi) hieman harjaantuneet ja nykyisin liikkeellä päästään suhteellisen sutjakkaasti.
Puolipäivätarhalaisen päivät eivät ole hurjan pitkiä, Otto on tarhassa noin yhdeksästä noin puoli yhteen. Tuona aikana olemme kuitekin Kertun kanssa päässeet puuhaamaan enemmän kahdestaan kuin tähän mennessä ikinä.
Kerttu on osoittanut olevansa hyvää seuraa niin kauppa- kuin Ikea-reissuillakin, mutta kaikkein kivoimpia taitavat olla tiistait, jolloin käymme muskarissa. Muskarissa Kertulla on omanikäistä seuraa ja mukavaa tekemistä. Kerttu on myös innokas kävelijä, joten suuressa suosiossa ovat myös ne aamut, kun ei oikeastaan mennä mihinkään. Onpa käynyt niinkin, että 1,5 kilometrin paluumatka kotiin on kestänyt parisen tuntia, jonka jälkeen ehdimme juuri syödä lounaan ennen kuin on taas aika lähteä hakemaan Ottoa.
Tarhan sulkemisajasta johtuen Kerttu on siirtynyt taas nukkumaan päiväunensa vaunuissa. Onneksi emme parista aikomuksesta huolimatta vielä luopuneet isoista Emmaljungistamme, sillä nyt ne ovat taas tehokäytössä. Talvea varten pitää varmaankin askarrella makuualusta verhoilujen alle, sillä Kerttu taitaa jo olla liian iso makuupussiinsa.
Kaikenkaikkiaan "yksilapsinen" elämä on tuntunut muutaman vuoden tauon jälkeen varsin helpolta, joskaan emme toistaiseksi ole käyneet museoissa emmekä kaupungilla, vaikka sitä etukäteen suunnittelinkin. Saa nähdä pääsenkö ihmisten ilmoille sitten tammikuussa, kun Kerttukin on aamupäivät Oton seurana tarhassa ja minulla on aikaa opinnoille muulloinkin kuin lasten mentyä nukkumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti