Myös lasten makuuhuoneessa tapahtui uudistuksia: pinnasänky vietiin pois ja kerrossänky purettiin. Nyt Kerttukin saa nukkua jo isojen lasten sängyssä. Iltaisin Kerttu on pysynyt sängyssä selvästi Ottoa paremmin, mutta aamuvirkku lapsemme oli tänään jo ennen seitsemää kampeamassa Oton viereen. Nousin pelastamaan Oton aamu-unet Kertun kirkasäänisen "kaveriksi"-ilmoituksen jälkeen.
Tänään sunnuntairetki suuntautui Lainzer Tiergarteniin. Alue on iso aidattu metsä Wienin lounaiskulman kukkuloilla, jossa elää paljon riistaa vapaana alueen sisällä. Me lähdimme etsimään villisikoja. Lainzer Tor -portilta suuntasimme keisariperheen "metsämökille" - valtava museoitu palatsi keskellä metsää - ja sieltä jatkoimme ylös kohti Rohrhausin kievaria. Kertulle löytyi aamulla varsikengät Oton perintöä ja niillä sitten kiivettiin rinnettä ylös pitkiä matkoja. Sää oli pilvinen mutta kuiva, tuuli puhalsi aika navakasti ja lennätti ensimmäisiä lehtiä tammista, pähkinäpuista, pyökeistä ja lehmuksista. Vaikka puut eivät ole vielä kunnolla kellastuneet, syksyinen lehtimetsä tarjosi mukavia maisemia ja hyvää tuulta. Otto pyydysti putoavia lehtiä kiinni - ja siinä se yhtäkkiä oli: sikavilli! Iso villisikakarju seisoi polun vieressä tonkimassa maata. Se lähti vähän sivummalle, mutta pian esiin tuli emakko kahden porsaan kanssa. Ihmettelimme niitä lasten kanssa. Otto poimi muutaman tammenterhon ja heitti ne sioille iltapalaksi.
Olimme hyvin tyytyväisiä, että olimme nähneet edes muutaman villisian. Se oli kuitenkin vasta alkua: hirvittävän rasvankäryisen gasthaus-ruokatauon jälkeen näimme niitä vielä toistakymmentä lisää, osan hyvin läheltäkin, ja havaitsimme myös muutaman kauriin. Jyrkän mäen laskeuduttuamme olimme retkeen tyytyväisinä Hütteldordin S-bahn-asemalla, josta pääsimme suoraan kotiin.
Illalla Iivari ja Kasperi olivat kylässä. Paistoin pinaattilättyjä ja lapset söivät niitä niin paljon, että me saimme syödä jälkiruuaksi tarkoitetut tavalliset lätyt Tiinan kanssa kahdestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti