Lokakuun kuvia

Lokakuussa olemme olleet retkellä jokaisena viikonloppuna ja vapaapäivänä. Syyssää on suosinut mukavasti ja lehtimetsät ovat värjäytyneet kauniisti.

10.9. Äggstein, Wachau

10.9. Äggstein, Wachau

10.9. Äggstein, Wachau

23.10. Döbling

24.10. Hagenbachklamm

24.10. Hagenbachklamm

26.10. Vogelsangberg

26.10. Vogelsangberg

26.10. Hermannskogel

Matkalla Suomessa

Viime viikonloppu hurahti Suomessa. Neljän päivän miniloma meni nopeasti, mutta riitti siitä huolimatta moneen: mummolaan, serkkutupareihin, saunomiseen, metsäretkeen, tehoshoppailuun ja pitkiin yöuniiin.



Loppuviikosta vietimme lasten kanssa siestaa koko torstain, koska niistoväli oli noin 40 sekuntia. Lepo auttoi, ja perjantaina Otto pääsi taas tarhaan. Oli kuulemma ollut ylpeä suomalainen lippuineen. Täällä juhlitaan tulevalla viikolla kansallispäivää, joten tarhassakin askarreltiin Itävallan lippuja (Wienin lippuja Oton mukaan) ja Otto esitteli sitten Suomen lipun. Nyt onkin luvassa pitkä viikonloppu, kun kansallispäivä on tiistaina ja tarha kiinni jo maanantainakin. Sama on edessä myös seuraavalla viikolla, joten liian rankaksi tarhassakäynti ei pääse lähiaikoina.

Tänään Döploingin kaduilla nähtiin uutta eleganssia, kun kävimme Liisin synttäreillä naapurikorttelissa ja lapsetkin olivat liikkeellä vaiheeksi ilman perinteistä haalariasustetta. Kertun 1-vuotislahjaksi saama talvitakki on nyt juuri sopiva.

Tyttöjen aamut

Otto on nyt ollut tarhassa reilun kuukauden ajan. Aamulähdöt olivat aluksi melkoisen kankeita, mutta olemme kaikki kolme jo (onneksi) hieman harjaantuneet ja nykyisin liikkeellä päästään suhteellisen sutjakkaasti.

Puolipäivätarhalaisen päivät eivät ole hurjan pitkiä, Otto on tarhassa noin yhdeksästä noin puoli yhteen. Tuona aikana olemme kuitekin Kertun kanssa päässeet puuhaamaan enemmän kahdestaan kuin tähän mennessä ikinä.

Kerttu on osoittanut olevansa hyvää seuraa niin kauppa- kuin Ikea-reissuillakin, mutta kaikkein kivoimpia taitavat olla tiistait, jolloin käymme muskarissa. Muskarissa Kertulla on omanikäistä seuraa ja mukavaa tekemistä. Kerttu on myös innokas kävelijä, joten suuressa suosiossa ovat myös ne aamut, kun ei oikeastaan mennä mihinkään. Onpa käynyt niinkin, että 1,5 kilometrin paluumatka kotiin on kestänyt parisen tuntia, jonka jälkeen ehdimme juuri syödä lounaan ennen kuin on taas aika lähteä hakemaan Ottoa.

Tarhan sulkemisajasta johtuen Kerttu on siirtynyt taas nukkumaan päiväunensa vaunuissa. Onneksi emme parista aikomuksesta huolimatta vielä luopuneet isoista Emmaljungistamme, sillä nyt ne ovat taas tehokäytössä. Talvea varten pitää varmaankin askarrella makuualusta verhoilujen alle, sillä Kerttu taitaa jo olla liian iso makuupussiinsa.

Kaikenkaikkiaan "yksilapsinen" elämä on tuntunut muutaman vuoden tauon jälkeen varsin helpolta, joskaan emme toistaiseksi ole käyneet museoissa emmekä kaupungilla, vaikka sitä etukäteen suunnittelinkin. Saa nähdä pääsenkö ihmisten ilmoille sitten tammikuussa, kun Kerttukin on aamupäivät Oton seurana tarhassa ja minulla on aikaa opinnoille muulloinkin kuin lasten mentyä nukkumaan.

Vaaliviikonloppu

Wienissä oli tänään vaalit - tavallaan kunnallisvaalit, mutta kun Wien on myös maakunta (Bundesland), niin ehkä niitä voisi kutsua myös alue- tai maakuntavaaleiksi.

Vaalikampanjointi on ollut näkyvää jo pitkälti yli kuukauden ajan, ja se on ollut meikäläisen tottumuksen mukaan varsin agressiivista ja lokaistakin. Erityisen räväkäksi asetelman on tehnyt oikeistolainen FPÖ (Freiheitliche Partei Österreichs) ja sen johtaja Heinz-Christian Strache. Tämä sinisilmä on muistanut hyökätä valtapuolue demareita vastaan joka kohdassa ja samalla ajanut "Itävalta itävaltalaisille" ajatustaan. Ohessa muutama vaalilause:

- Me haluamme vapautta islaminuskon sijaan
- Me uskomme teihin, demarit vain itseensä
- Me korotamme turvallisuuttanne, demarit vain verojanne
- Me uskomme nuorisoon, demarit maahanmuuttoon
- Me suojelemme naisten oikeuksia, demarit huntupakkoa
- Enemmän rohkeutta puolustaa wieniläisvertamme (Mehr Mut für unser Wiener Blut)

Pääsin todistamaan wieniläisveren lämmitystä torstaina saksantunnille mennessäni, kun osuin FPÖ:n vaalitilaisuuteen aivan kaupungin keskustassa. Siellä nostatettiin tunnelmaa: Itävallan liput liehuivat yleisön käsissä, yhteislauluna laulettiin Straussin Wieniläisverta. Kaiken huipennukseksi lavalle tuli puhumaan HC ja kansalla huudatettiin johtajansa nimeä. Samaan aikaan antifasistit olivat tulleet paikalle kertomaan mielipiteensä FPÖ:n politiikasta. Mellakka-aidat ja sadat kunnolla varustautuneet mellakkapoliisit olivat turvaamassa kaupungin rauhaa. Mitään yhteenottoa ei tapahtunut, mutta silti se tuntui aika rajulta ollakseen vain vaalitilaisuus.

Iskeviä vaalilauseita, vetoamista kansan syviin riveihin, äänestäjien kalastelua oikealta ja vasemmalta ja terävää rakkikoirapolitiikkaa valtaapitäviä vastaan. Tällaisen kampanjan FPÖ on tehnyt. Hyökkäys demareita vastaan on ollut erityisen voimakasta, mutta siihen on luonnollinen syy: demarit ovat pitäneet punaisessa Wienissä ehdotonta enemmistöä yli 20 vuoden ajan.

Tänään se kausi sitten päättyi: FPÖ:n kampanja puri ja puolue lisäsi alustavien tulosten mukaan kannatustaan yli 12 prosenttiyksiköllä 27 prosenttiin. Demarit tippuivat 44 prosenttiin ja vielä enemmän hävisi konservatiivinen kansanpuolue. Iso muutos kannatuksissa, saa nähdä, mikä muuttuu kaupunkikuvassa.

Ei vain vaalitulos, mutta myös taivas oli Wienissä tänään oikein sininen. Mekin olimme Tiinan kanssa äänioikeutettuja, ulkomaalaisina tosin vain kaupunginosavaaleissa. Sen oikeuden me tietysti käytimme ja kävimme aamulla äänestämässä. Vaalikahvit nautimme aurinkoisella kahvilan terassilla Grinzingissä.

Kauniin ilman on ennustettu jatkuvan koko viikon: yöllä kirkasta nollakeliä ja päivät aurinkoista 15 asteen säätä. Tiedossa on siis pyöräilyä ja ulkoilua.

Sikavilli

Lokakuun alku merkitsi myös lämmityskauden alkua. Vuorokauden keskilämpötila on painunut viime viikon yli 15 asteesta noin 10 asteen paikkeille. Niinpä käänsimme lämmöt päälle eilen ja Oton kanssa ilmasimme patterit. Koko perheen voimin tehtiin pieniä puutarhatöitä: ruukkuihin vaihdettiin kanervat ja pallokrysanteemi pelargonioiden tilalle. Tiina ja Otto kaivoivat maahan muutamia tulppaaninsipuleita ja minä harjasin ikkunanpielet, ikkunalaudat ja suojakaihtimet.

Myös lasten makuuhuoneessa tapahtui uudistuksia: pinnasänky vietiin pois ja kerrossänky purettiin. Nyt Kerttukin saa nukkua jo isojen lasten sängyssä. Iltaisin Kerttu on pysynyt sängyssä selvästi Ottoa paremmin, mutta aamuvirkku lapsemme oli tänään jo ennen seitsemää kampeamassa Oton viereen. Nousin pelastamaan Oton aamu-unet Kertun kirkasäänisen "kaveriksi"-ilmoituksen jälkeen.



Tänään sunnuntairetki suuntautui Lainzer Tiergarteniin. Alue on iso aidattu metsä Wienin lounaiskulman kukkuloilla, jossa elää paljon riistaa vapaana alueen sisällä. Me lähdimme etsimään villisikoja. Lainzer Tor -portilta suuntasimme keisariperheen "metsämökille" - valtava museoitu palatsi keskellä metsää - ja sieltä jatkoimme ylös kohti Rohrhausin kievaria. Kertulle löytyi aamulla varsikengät Oton perintöä ja niillä sitten kiivettiin rinnettä ylös pitkiä matkoja. Sää oli pilvinen mutta kuiva, tuuli puhalsi aika navakasti ja lennätti ensimmäisiä lehtiä tammista, pähkinäpuista, pyökeistä ja lehmuksista. Vaikka puut eivät ole vielä kunnolla kellastuneet, syksyinen lehtimetsä tarjosi mukavia maisemia ja hyvää tuulta. Otto pyydysti putoavia lehtiä kiinni - ja siinä se yhtäkkiä oli: sikavilli! Iso villisikakarju seisoi polun vieressä tonkimassa maata. Se lähti vähän sivummalle, mutta pian esiin tuli emakko kahden porsaan kanssa. Ihmettelimme niitä lasten kanssa. Otto poimi muutaman tammenterhon ja heitti ne sioille iltapalaksi.



Olimme hyvin tyytyväisiä, että olimme nähneet edes muutaman villisian. Se oli kuitenkin vasta alkua: hirvittävän rasvankäryisen gasthaus-ruokatauon jälkeen näimme niitä vielä toistakymmentä lisää, osan hyvin läheltäkin, ja havaitsimme myös muutaman kauriin. Jyrkän mäen laskeuduttuamme olimme retkeen tyytyväisinä Hütteldordin S-bahn-asemalla, josta pääsimme suoraan kotiin.

Illalla Iivari ja Kasperi olivat kylässä. Paistoin pinaattilättyjä ja lapset söivät niitä niin paljon, että me saimme syödä jälkiruuaksi tarkoitetut tavalliset lätyt Tiinan kanssa kahdestaan.