Lasten palattua mummon kanssa Wieniin kävimme hetimmiten iltaristeilyllä pitkin Tonavaa. Parituntinen risteily oli koko porukalle oikein sopiva ja mukava kokemus. Otto oli eniten innostunut Tonavan kanaalin sulusta, jonka läpi risteilyaluksemme myös ajoi.
Kuluneina viikkoina olemme tutustuneet aktiivisesti lähiseutujen kesäpaikkoihin. Uimaloista olemme vierailleet Wienin yläpuolisilla kukkuloilla sijaitsevassa Krapfenwaldlbadissa. Matkaa kotoa tuonne uimalaan ei ole kuin vaivaiset neljä kilometriä, mutta ylämäen jyrkkyys on melkoinen. Ensimmäisellä vierailukerralla ohikulkijatkin kannustivat polkupyörät + turvaistuimet + pyöränperäkärry -yhdistelmäämme. Tämän paikan parhaat puolet ovat ehdottomasti maisemat ja hyvä lastenallas, jossa on norsuliukumäki. Otto ja Kerttu ovat molemmat innokkaita uimareita, joten olemme yrittäneet tehokkaasti hyödyntää hyvät uimasäät.
Viikolla ehdimme käväistä myös Tonavan rannalla olevassa Angelibadissa, jossa myös on lapsille sekä kiva uima-allas että paljon leikkipaikkoja. Rankka ukkossade hääti meidät tosin pikaisesti kotiin.
Myös Heuriger-tietämyksemme on karttunut muutaman uuden paikan verran. Weingut Zawodskyyn mennään varmasti uudelleen, samoin kuin Heuriger Sirbuun, jonne pyöräileminen vaati hieman aikaa, mutta maisemat olivat kieltämättä (jälleen) sen arvoiset.
Kuluneiden parin viikon aikana olemme ehtineet käymään myös Wienin eläintarhassa muutamaankin otteeseen, sillä norsuäiti sai poikasen. Pikkuinen oli loppuviikosta jo yleisön ihmeteltävänä, joskin itse staraa kiinnosti enemmän syöminen.
Lähipuistossa leikit ovat myös sujuneet mukavasti, vaikkei kaikkien lasten kanssa yhetistä kieltä olekaan. Yllättäen puistossa saa kyllä tätä nykyä leikkiä suomeksikin, sillä saimme nyt elokuussa uudet suomalaisnaapurit vain muutaman korttelin päähän. Viikon sisään onkin jo ehditty sopia useammat leikkitreffit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti