Wien on - toivotulla tavalla - osoittautunut hyväksi pyöräilykaupungiksi. Vähitellen olen löytänyt reitit, joita pitkin pääsen sukkelasti ja turvallisesti ajamaan töihin, keskustaan, mäille ilman kohtuuttoman jyrkkiä kohtia ja mihin nyt milloin matka onkin.
Vuoden alussa mietin, jaksaisinko tänä vuonna ajaa yli 3000 km (ks. kirjoitus 10.2.2010). Pahalta näyttää: mittarissa on tällä hetkellä 4350 km, eli matkaa on tullut taitettua vasta 1600 km ja elokuu on kohta lopussa. Tässä kuussa olen tosin ajanut aktiivisesti, sillä töihin en ole kulkenut mitenkään muuten kuin pyörällä. Elokuun pyöräilysäät ovat myös olleet hyvät, ja siksi on ajoittain tullut tehtyä ylimääräisiä lenkkejä työmatkalla. Myös viikonloppuisin olemme olleet uimaloissa ja puistoretkillä poikkeuksetta pyörällä.
Yksi asia mukavaa wieniläistä pyöräilyä kuitenkin haittaa - ratikkakiskot. Peräkärryn kanssa ratikkareiteillä ajaminen on hankalaa, kun joko fillarin tai peräkärryn rengas on koko ajan hakeutumassa kiskon uraan. Kiskojen välissä voi toki ajaa, mutta tarkkana pitää olla ajolinjan kanssa silloinkin. Lisäksi näin ajamalla tietysti tukkii tien, ja ohittavat autot aiheuttavat vaaratilanteita. Harmi, sillä kaikkein tasaisimmat reitit ovat tietysti niitä, joita ratikat kulkevat.
Tänään koin ratikkakiskoista vielä yhden haittapuolen, ne ovat pirun liukkaita sateella. Läksin nimittäin töistä hyvissä ajoin ja suuntasin pyörälenkille Tonavan varteen. Donauinselin toisessa päässä alkoi sade. Vastatuulessa poljin hyväksi havaitsemaani Donaukanalradwegiä kohti kotia ja olin jo lähes perillä. Döblinger Hauptstrassen alamäessä sitten erehdyin ylittämään ratikkakiskon liian pienessä kulmassa. Seurauksena kaatuminen yli kolmenkympin vauhdista ja asfaltti-ihottumaa kyynärvarressa, pohkeessa ja kankussa. Pyörä ja mies ovat kuitenkin melko hyvässä kunnossa, hanskat onneksi pelastivat kämmenet.
Nyt taitaa kuitenkin olla edessä viikonloppu ilman pyöräilyä.
perjantai 27. elokuuta 2010
maanantai 23. elokuuta 2010
Kielikylvyssä
Kesäloman jälkeen olen huomannut selvää kehitystä saksankielen taidoissani. On ollut ihan mukava rupatella leikkipuistossa, kun lauseenmuodostus ei enää ole kestänyt noin 5 minuuttia per lause.
Kun opintoni sitten reilu viikko sitten alkoivat, olin hieman ihmeissäni amerikanenglannin kirjoittamisen kanssa. Ensinnäkin, olen oppinut käyttämään brittienglantia ja toiseksekin, olen viime ajat puhunut vain saksaa. Onneksi englantia ei tarvitse pahemmin puhua, ja nyt viikon harjoittelun jälkeen kirjoittaminenkin alkaa taas sujumaan - Wordissä on myös varsin hyödyllinen oikolukuohjelma.
Varsinainen kielikylpy kuitenkin alkoi viime viikolla, kun yläkertaamme muutti ruotsalaisperhe. Perheen lapsista vanhempi on suunnilleen Oton ikäinen ja leikkipuistoelämä on sujunut jo parilla yhteisellä puistoretkellä ihan hyvin vanhempien toimiessa tulkkeina. Olemme toistaiseksi puhuneet ruotsia. Järkevä ruotsinkielinen keskustelu on nyt hieman hankalaa, kun kaikki sanat tulevat ensimmäiseksi mieleen saksankielisinä. Kukapa nyt olisi uskonut että tulemme Itävaltaan kohentamaan keskustelutaitojamme ruotsiksi, mutta näin tässä nyt ilmeisesti pääsee käymään.
Muuten viime viikko sujui edelleen lasten kanssa lomailun merkeissä. Tapasimme muita suomalaisäitejä ja lapsia tiistaina, keskiviikkona leikimme Praterin maisemissa, joskaan ei huvipuistossa. Torstai sen sijaan oli virallinen huvittelupäivä, kun suuntasimme isommalla joukolla Familienpark Neusiedlersee -huvipuistoon, jonka vempaimet olivat juuri sopivia 3-7-vuotiaille. Viikonloppuna uitiin: suosikiksemme on ehdottomasti muodostunut Krapfenwaldlbad, jossa kävimme lauantaina. Sunnuntaina selvisi, että kannattaa polkea 4km ylämäkeen, jos väkeä on niin selvästi vähemmän kuin alempana sijaisevassa Döplinger Badissa. Tämä uimala on lähes naapurissa, mutta väkeä oli sunnuntaina iltapäivällä niin paljon, ettemme meinanneet sopia sekaan. Iloksemme olemme saaneet nauttia lähes koko elokuun loistavista kesäsäistä, jotka ennusteen mukaan jatkuvat hieman tämänpäiväistä (noin +28) viileämpinä myös loppuviikkoon.
Kun opintoni sitten reilu viikko sitten alkoivat, olin hieman ihmeissäni amerikanenglannin kirjoittamisen kanssa. Ensinnäkin, olen oppinut käyttämään brittienglantia ja toiseksekin, olen viime ajat puhunut vain saksaa. Onneksi englantia ei tarvitse pahemmin puhua, ja nyt viikon harjoittelun jälkeen kirjoittaminenkin alkaa taas sujumaan - Wordissä on myös varsin hyödyllinen oikolukuohjelma.
Varsinainen kielikylpy kuitenkin alkoi viime viikolla, kun yläkertaamme muutti ruotsalaisperhe. Perheen lapsista vanhempi on suunnilleen Oton ikäinen ja leikkipuistoelämä on sujunut jo parilla yhteisellä puistoretkellä ihan hyvin vanhempien toimiessa tulkkeina. Olemme toistaiseksi puhuneet ruotsia. Järkevä ruotsinkielinen keskustelu on nyt hieman hankalaa, kun kaikki sanat tulevat ensimmäiseksi mieleen saksankielisinä. Kukapa nyt olisi uskonut että tulemme Itävaltaan kohentamaan keskustelutaitojamme ruotsiksi, mutta näin tässä nyt ilmeisesti pääsee käymään.
Muuten viime viikko sujui edelleen lasten kanssa lomailun merkeissä. Tapasimme muita suomalaisäitejä ja lapsia tiistaina, keskiviikkona leikimme Praterin maisemissa, joskaan ei huvipuistossa. Torstai sen sijaan oli virallinen huvittelupäivä, kun suuntasimme isommalla joukolla Familienpark Neusiedlersee -huvipuistoon, jonka vempaimet olivat juuri sopivia 3-7-vuotiaille. Viikonloppuna uitiin: suosikiksemme on ehdottomasti muodostunut Krapfenwaldlbad, jossa kävimme lauantaina. Sunnuntaina selvisi, että kannattaa polkea 4km ylämäkeen, jos väkeä on niin selvästi vähemmän kuin alempana sijaisevassa Döplinger Badissa. Tämä uimala on lähes naapurissa, mutta väkeä oli sunnuntaina iltapäivällä niin paljon, ettemme meinanneet sopia sekaan. Iloksemme olemme saaneet nauttia lähes koko elokuun loistavista kesäsäistä, jotka ennusteen mukaan jatkuvat hieman tämänpäiväistä (noin +28) viileämpinä myös loppuviikkoon.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Uimaloita ja kuppiloita
Elämä Wienissä on asettunut pitkän loman jälkeen mukaviin uomiin: sää on suosinut kesätekemisiä ja meillä lasten kanssa on vielä lomaa jäljellä, kun Oton hoitopaikka aukeaa vasta syyskuussa samoihin aikoihin muskarin ja Suomi-koulun kanssa.
Lasten palattua mummon kanssa Wieniin kävimme hetimmiten iltaristeilyllä pitkin Tonavaa. Parituntinen risteily oli koko porukalle oikein sopiva ja mukava kokemus. Otto oli eniten innostunut Tonavan kanaalin sulusta, jonka läpi risteilyaluksemme myös ajoi.
Kuluneina viikkoina olemme tutustuneet aktiivisesti lähiseutujen kesäpaikkoihin. Uimaloista olemme vierailleet Wienin yläpuolisilla kukkuloilla sijaitsevassa Krapfenwaldlbadissa. Matkaa kotoa tuonne uimalaan ei ole kuin vaivaiset neljä kilometriä, mutta ylämäen jyrkkyys on melkoinen. Ensimmäisellä vierailukerralla ohikulkijatkin kannustivat polkupyörät + turvaistuimet + pyöränperäkärry -yhdistelmäämme. Tämän paikan parhaat puolet ovat ehdottomasti maisemat ja hyvä lastenallas, jossa on norsuliukumäki. Otto ja Kerttu ovat molemmat innokkaita uimareita, joten olemme yrittäneet tehokkaasti hyödyntää hyvät uimasäät.
Viikolla ehdimme käväistä myös Tonavan rannalla olevassa Angelibadissa, jossa myös on lapsille sekä kiva uima-allas että paljon leikkipaikkoja. Rankka ukkossade hääti meidät tosin pikaisesti kotiin.
Myös Heuriger-tietämyksemme on karttunut muutaman uuden paikan verran. Weingut Zawodskyyn mennään varmasti uudelleen, samoin kuin Heuriger Sirbuun, jonne pyöräileminen vaati hieman aikaa, mutta maisemat olivat kieltämättä (jälleen) sen arvoiset.
Kuluneiden parin viikon aikana olemme ehtineet käymään myös Wienin eläintarhassa muutamaankin otteeseen, sillä norsuäiti sai poikasen. Pikkuinen oli loppuviikosta jo yleisön ihmeteltävänä, joskin itse staraa kiinnosti enemmän syöminen.
Lähipuistossa leikit ovat myös sujuneet mukavasti, vaikkei kaikkien lasten kanssa yhetistä kieltä olekaan. Yllättäen puistossa saa kyllä tätä nykyä leikkiä suomeksikin, sillä saimme nyt elokuussa uudet suomalaisnaapurit vain muutaman korttelin päähän. Viikon sisään onkin jo ehditty sopia useammat leikkitreffit.
Lasten palattua mummon kanssa Wieniin kävimme hetimmiten iltaristeilyllä pitkin Tonavaa. Parituntinen risteily oli koko porukalle oikein sopiva ja mukava kokemus. Otto oli eniten innostunut Tonavan kanaalin sulusta, jonka läpi risteilyaluksemme myös ajoi.
Kuluneina viikkoina olemme tutustuneet aktiivisesti lähiseutujen kesäpaikkoihin. Uimaloista olemme vierailleet Wienin yläpuolisilla kukkuloilla sijaitsevassa Krapfenwaldlbadissa. Matkaa kotoa tuonne uimalaan ei ole kuin vaivaiset neljä kilometriä, mutta ylämäen jyrkkyys on melkoinen. Ensimmäisellä vierailukerralla ohikulkijatkin kannustivat polkupyörät + turvaistuimet + pyöränperäkärry -yhdistelmäämme. Tämän paikan parhaat puolet ovat ehdottomasti maisemat ja hyvä lastenallas, jossa on norsuliukumäki. Otto ja Kerttu ovat molemmat innokkaita uimareita, joten olemme yrittäneet tehokkaasti hyödyntää hyvät uimasäät.
Viikolla ehdimme käväistä myös Tonavan rannalla olevassa Angelibadissa, jossa myös on lapsille sekä kiva uima-allas että paljon leikkipaikkoja. Rankka ukkossade hääti meidät tosin pikaisesti kotiin.
Myös Heuriger-tietämyksemme on karttunut muutaman uuden paikan verran. Weingut Zawodskyyn mennään varmasti uudelleen, samoin kuin Heuriger Sirbuun, jonne pyöräileminen vaati hieman aikaa, mutta maisemat olivat kieltämättä (jälleen) sen arvoiset.
Kuluneiden parin viikon aikana olemme ehtineet käymään myös Wienin eläintarhassa muutamaankin otteeseen, sillä norsuäiti sai poikasen. Pikkuinen oli loppuviikosta jo yleisön ihmeteltävänä, joskin itse staraa kiinnosti enemmän syöminen.
Lähipuistossa leikit ovat myös sujuneet mukavasti, vaikkei kaikkien lasten kanssa yhetistä kieltä olekaan. Yllättäen puistossa saa kyllä tätä nykyä leikkiä suomeksikin, sillä saimme nyt elokuussa uudet suomalaisnaapurit vain muutaman korttelin päähän. Viikon sisään onkin jo ehditty sopia useammat leikkitreffit.
maanantai 9. elokuuta 2010
Kesä-Suomessa
Matka kesäiseen Suomeen taittui Tsekin ja Puolan halki. Kuumaa oli matkallakin, ja maisemat tekivät vaikutuksen. Tänne tullaan uudelleenkin.
Kotimaassa ikimuistoisen kuumana kesänä tapasimme paljon kavereita ja sukulaisia, uimme ja nautimme maisemista, kesätekemisestä ja suomalaisista herkuista. Kivaa oli!
Kotimaassa ikimuistoisen kuumana kesänä tapasimme paljon kavereita ja sukulaisia, uimme ja nautimme maisemista, kesätekemisestä ja suomalaisista herkuista. Kivaa oli!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)