Juhannus tuli ja meni. Kivaa oli, vaikkei sellaista juhlaa täällä tunnetakaan. Juhannusaattoa juhlistimme käymällä paikallisella kauppatorilla, Naschmarktilla. Monien turkkilaisten kauppiaiden ja kojujen vuoksi basaari lienee toria parempi kuvaus. Ehkä juuri tästä syystä lihakaupoista sai lammasta, joten ostimme pari kiloa lampaankaretta marinoitumaan.
Lauantaina saimme sitten juhannusvieraita, sää oli kaunis ja itikoita enemmän kuin Helsingissä keskimäärin. Pienen tuulenvireen ansiosta pääsimme kuitenkin nauttimaan alkuruuan ulkona. Ilta sujui iloisissa merkeissä hyvän seuran, ruuan ja juoman parissa. Otolle oli luvattu, että juhannuksena saa valvoa lepakkojen saapumiseen asti. Niinpä pojat Iivari ja Otto päättivät juhlat takapihan lepakkokatsomoon, jossa tunnistettiin myös planeettoja (Venus, Saturnus ja Veturnus). Sunnuntaina kävimme Donauinselillä katsomassa Euroopan suurinta ilmaisfestivaalia, tutustuimme tosin lähinnä karuselleihin ja pomppulinnoihin.
Sää on muuttunut jälleen kesäiseksi. Tänään lämpötila ylitti taas 30 astetta ja viikonloppua kohden kuulemma lämpenee. Onneksi viime viikolla ehdittiin jo hieman kesäretkille, sillä tällä viikolla lapset ovat (taas) flunssassa - ja Oton jalka turvoksissa. Toivottavasti paranevat pian ja pääsemme jälleen nauttimaan monista kesäriennoista.
Kesäisen sään ansiosta työmatkat ovat taittuneet pelkästään pyörällä. Väliaikatietona raportoitakoon, että matkamittarissa on tällä hetkellä 3865 km, eli tänä vuonna on tullut ajettua 1115 km. Vielä on kolmeen tonniin matkaa.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Sataa, sataa
Tämän kevään aikana on ajoittain tuntunut siltä, että täällä sataa aina. Eikä ihme: Jaska katsoi eilen tilastoja, joiden mukaan täällä on alkuvuoden aikana satanut noin kaksi kertaa sen verran kuin normaalikeväänä.
Tästä runsaasta vesimäärästä on seurannut se, että olen täysin kyllästynyt kastumaan. Aikaisemmin en ole ollut kovinkaan harmissani, jos välillä on pitänyt pukea sadevaatteet päälle. Täällä se on kuitenkin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus etenkin parin viime kuun aikana. Märät kengät, märät vaunut ja märät ihmiset ovat vain alkaneet kyllästyttää.
Tällä tavoin saadaan vedenkestävät suomalaisetkin autoilemaan lyhyetkin matkat. Viime viikolla ajoimme noin 800 metriä uimahalliin ja tänään autoilimme yhteensä 4 km matkan kavereille ja kauppaan.
Onneksi tälle viikolle on vaihteeksi luvattu myös kuivempaa säätä, joten maisemiin päästänee tutustumaan myös pyörän peräkärryn kanssa. Vielähän tässä on pari viikkoa aikaa ennen kesälomaa.
Tästä runsaasta vesimäärästä on seurannut se, että olen täysin kyllästynyt kastumaan. Aikaisemmin en ole ollut kovinkaan harmissani, jos välillä on pitänyt pukea sadevaatteet päälle. Täällä se on kuitenkin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus etenkin parin viime kuun aikana. Märät kengät, märät vaunut ja märät ihmiset ovat vain alkaneet kyllästyttää.
Tällä tavoin saadaan vedenkestävät suomalaisetkin autoilemaan lyhyetkin matkat. Viime viikolla ajoimme noin 800 metriä uimahalliin ja tänään autoilimme yhteensä 4 km matkan kavereille ja kauppaan.
Onneksi tälle viikolle on vaihteeksi luvattu myös kuivempaa säätä, joten maisemiin päästänee tutustumaan myös pyörän peräkärryn kanssa. Vielähän tässä on pari viikkoa aikaa ennen kesälomaa.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Kevätjuhlia
Tämän viikon teemana ovat olleet kevätjuhlat. Varsinaista koulua lapset käyvät täällä kesäkuun loppuun, mutta näin ennen juhannusta oli hyvä päättää suomalaiset "opinnot", sillä moni täällä asuva suomalaisperhe suuntaa kesällä kotimaahan.
Sää ei (vaihteen vuoksi) ole ollut kovinkaan kesäinen, mutta pahemmilta sadekuuroilta on juhlavaatteissa vältytty. Alkuviikosta ilma oli mukavan lämmin (+20), mutta loppuviikoa kohden keli on viilennyt.
Torstaina meitä ei kyllä palellut, kun koko Suomi-koulun väki eli noin 30 lasta vanhempineen sekä opettajat pääsimme vierailulle suurlähettilään luokse. Juhlavissa puitteissa vietettiin oikein mukava ja perinteikäs kevätjuhla todistustenjakoineen ja suvivirsineen. Lisäksi jokainen koululainen sai kesälukemisiksi yhden suomenkielisen kirjan ja juhlallisuuksien jälkeen nautittiin pieniä hampurilaisia sekä kakkua.
Perjantain ajan toivuimme ja valmistauduimme seuraaviin juhlallisuuksiin. Lauantaiaamuna suuntasimme viimeistä kertaa tälle keväälle muskariin. Ensin isät ja muut mukanaolevat sukulaiset saivat näytöstunnin, jonka aikana leikittiin ja laulettiin tuttuja lauluja ja sitten taas todistustenjaon jälkeen herkuteltiin.
Nyyttikestien jälkeen Otto löysi kirkon kirjahyllystä ruotsalaisia Pekka Töpöhäntöjä, joita Jaska sitten simultaanikäänsi muutaman kirjan verran.
Lauantaina iltapäivällä sää näytti ajoittain jopa aurinkoiselta, joten lähdimme pienelle pyörälenkille. Tonavan varren elämää oli mukava ihmetellä muutaman kymmenen kilometrin verran. Tonavan saarelle rakennetaan parhaillaan melkoisia juhannusjuhlia. Donauinselfest on kuulemma ainakin Euroopan suurin ilmainen ulkoilmafestivaali. No, ensi viikonloppuna on varmaan syytä käydä katsomassa tilannetta paikan päällä, sillä lapsillekin suunnattua ohjelmaa tuntuu olevan runsaasti tarjolla.
Kaksien kevätjuhlien jälkeen sunnuntaina olikin sitten kevätretken vuoro. Retkikohteeksi oli valikoitunut suomalais-itävaltalaisen pariskunnan vikellystalli Zeiselmauerissa, muutaman kymmenen kilometrin päässä Wienistä. Aamukymmenen jälkeen maneesissa olikin joukko innokkaita pikkuvikeltäjiä, joista uskaliaimmat ratsastivat ilman käsiä tai tekivät vaa'an hevosen selässä!
Vielä on kuitenkin matkaa niihin taidonnäytteisiin, joita "oikeat" vikeltäjät meille esittelivät. Niin tai näin, iloa se ei keneltäkään pilannut. Oton riemu oli melkoinen, kun hevosella mentiin ravia ja uskaltautuipa Kerttukin hevosen selkään. Wiener schnitzeleiden ja pienen jumppasaliriehunnan jälkeen nuoremmat retkeläiset olivat varsin punaposkisia ja valmiit ottamaan torkut paluumatkalla.
Iltapäivällä käytiin vielä pienellä kotiseutukierroksella polkupyörillä. Oli oikeastaan hauska pyöräillä nyt samoja katuja, joita Jaskan ja Kertun kanssa kävelimme ensivisiitillämme Wieniin viime syksynä. Silloin varsin hahmottomalta tuntuneet paikat olivat nyt mukavan tuttuja.
Ex-tempore lettukestien jälkeen alamme olla valmiina juhannusviikkoon. Sääkin näyttää ennusteen mukaan lämpenevän mukavammaksi. Vielä jos joku lennättäisi tänne ison kapallisen siikliä...
Sää ei (vaihteen vuoksi) ole ollut kovinkaan kesäinen, mutta pahemmilta sadekuuroilta on juhlavaatteissa vältytty. Alkuviikosta ilma oli mukavan lämmin (+20), mutta loppuviikoa kohden keli on viilennyt.
Torstaina meitä ei kyllä palellut, kun koko Suomi-koulun väki eli noin 30 lasta vanhempineen sekä opettajat pääsimme vierailulle suurlähettilään luokse. Juhlavissa puitteissa vietettiin oikein mukava ja perinteikäs kevätjuhla todistustenjakoineen ja suvivirsineen. Lisäksi jokainen koululainen sai kesälukemisiksi yhden suomenkielisen kirjan ja juhlallisuuksien jälkeen nautittiin pieniä hampurilaisia sekä kakkua.
Perjantain ajan toivuimme ja valmistauduimme seuraaviin juhlallisuuksiin. Lauantaiaamuna suuntasimme viimeistä kertaa tälle keväälle muskariin. Ensin isät ja muut mukanaolevat sukulaiset saivat näytöstunnin, jonka aikana leikittiin ja laulettiin tuttuja lauluja ja sitten taas todistustenjaon jälkeen herkuteltiin.
Nyyttikestien jälkeen Otto löysi kirkon kirjahyllystä ruotsalaisia Pekka Töpöhäntöjä, joita Jaska sitten simultaanikäänsi muutaman kirjan verran.
Lauantaina iltapäivällä sää näytti ajoittain jopa aurinkoiselta, joten lähdimme pienelle pyörälenkille. Tonavan varren elämää oli mukava ihmetellä muutaman kymmenen kilometrin verran. Tonavan saarelle rakennetaan parhaillaan melkoisia juhannusjuhlia. Donauinselfest on kuulemma ainakin Euroopan suurin ilmainen ulkoilmafestivaali. No, ensi viikonloppuna on varmaan syytä käydä katsomassa tilannetta paikan päällä, sillä lapsillekin suunnattua ohjelmaa tuntuu olevan runsaasti tarjolla.
Kaksien kevätjuhlien jälkeen sunnuntaina olikin sitten kevätretken vuoro. Retkikohteeksi oli valikoitunut suomalais-itävaltalaisen pariskunnan vikellystalli Zeiselmauerissa, muutaman kymmenen kilometrin päässä Wienistä. Aamukymmenen jälkeen maneesissa olikin joukko innokkaita pikkuvikeltäjiä, joista uskaliaimmat ratsastivat ilman käsiä tai tekivät vaa'an hevosen selässä!
Vielä on kuitenkin matkaa niihin taidonnäytteisiin, joita "oikeat" vikeltäjät meille esittelivät. Niin tai näin, iloa se ei keneltäkään pilannut. Oton riemu oli melkoinen, kun hevosella mentiin ravia ja uskaltautuipa Kerttukin hevosen selkään. Wiener schnitzeleiden ja pienen jumppasaliriehunnan jälkeen nuoremmat retkeläiset olivat varsin punaposkisia ja valmiit ottamaan torkut paluumatkalla.
Iltapäivällä käytiin vielä pienellä kotiseutukierroksella polkupyörillä. Oli oikeastaan hauska pyöräillä nyt samoja katuja, joita Jaskan ja Kertun kanssa kävelimme ensivisiitillämme Wieniin viime syksynä. Silloin varsin hahmottomalta tuntuneet paikat olivat nyt mukavan tuttuja.
Ex-tempore lettukestien jälkeen alamme olla valmiina juhannusviikkoon. Sääkin näyttää ennusteen mukaan lämpenevän mukavammaksi. Vielä jos joku lennättäisi tänne ison kapallisen siikliä...
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Hellejakso
Kroatian-loman jälkeen palasimme Wienin viileään sadesäähän. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna sää kuitenkin parani, joten lähdimme silloin retkelle lähiseudun kahteen luontokohteeseen: Hohe Wandin luonnonpuistoon ja Schneebergin vuoristoiseen patikointimaastoon.
Evästauko Hohe Wandilla
Näkymä Hohe Wandilta Schneebergille
Hohe Wand, suomeksi korkea seinä, on korkea seinä. Se nousee alavasta maasta jyrkästi, paikoin pystysuorasti 200-300 metriä, ja seinän päällä olevalla ylängöllä on metsäinen luonnonpuisto. Kävelimme suomalaistyyppisessä kuusimetsässä, Ottokin käveli noin 5 km matkan. Tämä tosin edellytti taukoamatonta matkalaulujen laulamista ja keksimistä. Esimerkiksi varttitunnin mittainen "Pekalla ja Rekulla tuli hiki" oli oikein hyvä laulu. Lisäksi pyöräilimme eläinpuistoon katsomaan peuroja - turvaistuimen kanssa voi muuten ihan helposti ajaa 65 km/h - ja ihailimme varjoliitäjiä ja vuorikiipeilijöitä.
Viikonlopun kohokohta oli matka hammasratasjunalla Schneebergin vuorelle. Täällä Wienissähän on myös kulkenut hammasratasjuna Nussdorfista Kahlenbergille. Otto on kysynyt monesti, miksei Zahnradbahn kulje enää ja on sellaisella halunnut ajamaan. Nyt siihen kyytiin sitten päästiin. Itävallassahan ei oikein voi ulkoilla, jos ei voi raportoida toteutunutta korkeuseroa, matkaa, keskisykettä, nopeutta ja askelmäärää, joten tässä tulee tekniset tiedot: juna lähtee n. 600 metrin korkeudelta Puchbergistä ja nousee vajaan 10 kilometrin matkalla Schneebergin asemalle 1800 metrin korkeuteen. Maksiminopeus 12 km/h, jyrkin nousu 20 %.
Ylhäällä vuorellakin oli t-paitakeli, vaikka vuoren nimen mukaisesti luntakin oli vielä paikoin maassa. Aurinko paistoi ja tuulta ei ollut nimeksikään. Kävimme lyhyesti tutustumassa paikalliseen vaelluskulttuuriin: kaikki kulkevat merkittyjen polkuja (teitä) pitkin, ja niiden varrella on sopivin välein majatalo/ravintola, josta voi tilata schnitzeliä ja olutta tms. Kävin piruuttani kysymässä, mutta jätskiä ei sentään löytynyt! Näimme vuorella myös muutamia gemssejä.
Kun sitten lähdimme ajamaan kohti Wieniä, lämpötila nousi vähitellen 28 asteeseen. Onneksi Tiina oli sulkenut kaikkien ikkunoiden kaihtimet, joten sisällä oli viileää. Viime viikko olikin todellinen helleviikko, keskiviikosta perjantaihin iltapäivälämpötilat olivat 30-33 astetta ja vuorokauden keskilämpötila oli yli 25 astetta. Lauantaina hellejakso päättyi sitten näyttävään ukonilmaan.
Tavaksi on tullut, että sää on hyvä, kun Suomesta tulee vieraita. Näin oli nytkin, kun Sirkka ja Pekka kävivät kylässä maanantaista torstaihin. Minä olin tietysti päivät töissä, enkä ehtinyt kulkea muun porukan kanssa. Koska mahdollisuus kerran oli, pidimme Tiinan kanssa muutaman kuukauden tauon jälkeen vapaaillan kahdestaan ja kävimme Wienin filharmonikkojen kesäkonsertissa Schönbrunnin linnan puistossa. Ilta oli kaunis ja lämmin, tunnelma rento, puitteet näyttävät ja ihmiset nauttivat kesäillasta ja omista eväistään, me mukaanlukien. Illan paras kappale oli Tähtien sodan "Imperial March", jota siivitti kunnon valoshow. Kotiin pyöräillessämme puolen yön aikaankin lämpötila oli yli 20 astetta, joten kävimme vielä terassikaljalla.
Kulunut viikonloppu oli varsin vähätoimintainen, sillä Otto kehitti itselleen ehkä siitepölystä johtuen kunnon kuumeen. Lauantaina kävin Kertun kanssa Billassa, sunnuntaina en poistunut takapihaa kauemmaksi. Puuhailimme sitä sun tätä ja katsoimme jalkapalloa. Otto sai kotiparturissa kesätukan.
Yli 10 vuotta jatkunut "seurataan ja toivotaan parasta" -vaihe verenpaineeni seurannassa päättyi perjantaina, kun kävin hakemassa työpaikkalääkäriltä reseptin verenpainelääkkeeseen. Ensin lääkäri oli sitä mieltä, että voitaisiin vielä seurata tilannetta ja toivoa parasta. Löin tiskiin kaikki viime vuosien mittaukset, mutta nekään eivät vakuuttaneet. Kuulemma kotimittarit antavat aina liian korkeita lukemia. Vasta kun ukko itse mittasi perinteisellä mittarillaan alapaineeni olevan yli 95 mmHg, hän totesi että verenpaineeni taitaa olla vähän korkea. Liekö resepti vai löysäilyviikonloppu syynä, mutta harvoin olen mitannut niin alhaisia paineita kuin nyt viikonlopun aikana - siksipä aloitin lääkkeen kokeilemisenkin vasta tänään.
Parin viikon päässä siintää jo kesäloma. Olemme Tiinan kanssa tutkailleet reittiä Puolan kautta ja varanneet muutamasta matkalla olevasta hotellista huoneen. Otto puolestaan on halunnut katsoa kuvia niistä laivoista joiden "mahaan auto ajetaan". Juhannusta ja heinäkuuta siis jo odotellaan.
Evästauko Hohe Wandilla
Näkymä Hohe Wandilta Schneebergille
Viikonlopun kohokohta oli matka hammasratasjunalla Schneebergin vuorelle. Täällä Wienissähän on myös kulkenut hammasratasjuna Nussdorfista Kahlenbergille. Otto on kysynyt monesti, miksei Zahnradbahn kulje enää ja on sellaisella halunnut ajamaan. Nyt siihen kyytiin sitten päästiin. Itävallassahan ei oikein voi ulkoilla, jos ei voi raportoida toteutunutta korkeuseroa, matkaa, keskisykettä, nopeutta ja askelmäärää, joten tässä tulee tekniset tiedot: juna lähtee n. 600 metrin korkeudelta Puchbergistä ja nousee vajaan 10 kilometrin matkalla Schneebergin asemalle 1800 metrin korkeuteen. Maksiminopeus 12 km/h, jyrkin nousu 20 %.
Ylhäällä vuorellakin oli t-paitakeli, vaikka vuoren nimen mukaisesti luntakin oli vielä paikoin maassa. Aurinko paistoi ja tuulta ei ollut nimeksikään. Kävimme lyhyesti tutustumassa paikalliseen vaelluskulttuuriin: kaikki kulkevat merkittyjen polkuja (teitä) pitkin, ja niiden varrella on sopivin välein majatalo/ravintola, josta voi tilata schnitzeliä ja olutta tms. Kävin piruuttani kysymässä, mutta jätskiä ei sentään löytynyt! Näimme vuorella myös muutamia gemssejä.
Kun sitten lähdimme ajamaan kohti Wieniä, lämpötila nousi vähitellen 28 asteeseen. Onneksi Tiina oli sulkenut kaikkien ikkunoiden kaihtimet, joten sisällä oli viileää. Viime viikko olikin todellinen helleviikko, keskiviikosta perjantaihin iltapäivälämpötilat olivat 30-33 astetta ja vuorokauden keskilämpötila oli yli 25 astetta. Lauantaina hellejakso päättyi sitten näyttävään ukonilmaan.
Tavaksi on tullut, että sää on hyvä, kun Suomesta tulee vieraita. Näin oli nytkin, kun Sirkka ja Pekka kävivät kylässä maanantaista torstaihin. Minä olin tietysti päivät töissä, enkä ehtinyt kulkea muun porukan kanssa. Koska mahdollisuus kerran oli, pidimme Tiinan kanssa muutaman kuukauden tauon jälkeen vapaaillan kahdestaan ja kävimme Wienin filharmonikkojen kesäkonsertissa Schönbrunnin linnan puistossa. Ilta oli kaunis ja lämmin, tunnelma rento, puitteet näyttävät ja ihmiset nauttivat kesäillasta ja omista eväistään, me mukaanlukien. Illan paras kappale oli Tähtien sodan "Imperial March", jota siivitti kunnon valoshow. Kotiin pyöräillessämme puolen yön aikaankin lämpötila oli yli 20 astetta, joten kävimme vielä terassikaljalla.
Kulunut viikonloppu oli varsin vähätoimintainen, sillä Otto kehitti itselleen ehkä siitepölystä johtuen kunnon kuumeen. Lauantaina kävin Kertun kanssa Billassa, sunnuntaina en poistunut takapihaa kauemmaksi. Puuhailimme sitä sun tätä ja katsoimme jalkapalloa. Otto sai kotiparturissa kesätukan.
Yli 10 vuotta jatkunut "seurataan ja toivotaan parasta" -vaihe verenpaineeni seurannassa päättyi perjantaina, kun kävin hakemassa työpaikkalääkäriltä reseptin verenpainelääkkeeseen. Ensin lääkäri oli sitä mieltä, että voitaisiin vielä seurata tilannetta ja toivoa parasta. Löin tiskiin kaikki viime vuosien mittaukset, mutta nekään eivät vakuuttaneet. Kuulemma kotimittarit antavat aina liian korkeita lukemia. Vasta kun ukko itse mittasi perinteisellä mittarillaan alapaineeni olevan yli 95 mmHg, hän totesi että verenpaineeni taitaa olla vähän korkea. Liekö resepti vai löysäilyviikonloppu syynä, mutta harvoin olen mitannut niin alhaisia paineita kuin nyt viikonlopun aikana - siksipä aloitin lääkkeen kokeilemisenkin vasta tänään.
Parin viikon päässä siintää jo kesäloma. Olemme Tiinan kanssa tutkailleet reittiä Puolan kautta ja varanneet muutamasta matkalla olevasta hotellista huoneen. Otto puolestaan on halunnut katsoa kuvia niistä laivoista joiden "mahaan auto ajetaan". Juhannusta ja heinäkuuta siis jo odotellaan.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Nuhalääke 53 min
Oton pitkään jatkunutta räkätautia käytiin esittelemässä lastenlääkärille. Lääkäri oli ollut mukava ja Otto oli kuulemma ollut reippaasti. Reippaus loppui lääkkeen ottamiseen - se maistuu pahalta.
- Ota nyt.
- Ei. Ensin pitää mennä pissalle, otetaan lääke sitten.
- No nyt on pissattu, otetaan lääke.
- Ei. Tuli kakkahätä, en voi ottaa lääkettä nyt. Tuo se lääke kuitenkin tänne, niin otetaan kohta.
- No nyt otetaan lääke.
- Ei, se maistuu pahalta.
En jaksanut maanitella ja kuunnella verukkeita, vaan jätin Oton istumaan jakkaralle ja pyysin ilmoittamaan, milloin suu aukeaa. 53 minuutin jälkeen suu aukesi ja lääke otettiin. Yllätys, yllätys, se maistuikin hyvälle! Nyt helpottunut poika rallattelee suihkussa jännitystään pois.
- Ota nyt.
- Ei. Ensin pitää mennä pissalle, otetaan lääke sitten.
- No nyt on pissattu, otetaan lääke.
- Ei. Tuli kakkahätä, en voi ottaa lääkettä nyt. Tuo se lääke kuitenkin tänne, niin otetaan kohta.
- No nyt otetaan lääke.
- Ei, se maistuu pahalta.
En jaksanut maanitella ja kuunnella verukkeita, vaan jätin Oton istumaan jakkaralle ja pyysin ilmoittamaan, milloin suu aukeaa. 53 minuutin jälkeen suu aukesi ja lääke otettiin. Yllätys, yllätys, se maistuikin hyvälle! Nyt helpottunut poika rallattelee suihkussa jännitystään pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)