Sää ei (vaihteen vuoksi) ole ollut kovinkaan kesäinen, mutta pahemmilta sadekuuroilta on juhlavaatteissa vältytty. Alkuviikosta ilma oli mukavan lämmin (+20), mutta loppuviikoa kohden keli on viilennyt.
Torstaina meitä ei kyllä palellut, kun koko Suomi-koulun väki eli noin 30 lasta vanhempineen sekä opettajat pääsimme vierailulle suurlähettilään luokse. Juhlavissa puitteissa vietettiin oikein mukava ja perinteikäs kevätjuhla todistustenjakoineen ja suvivirsineen. Lisäksi jokainen koululainen sai kesälukemisiksi yhden suomenkielisen kirjan ja juhlallisuuksien jälkeen nautittiin pieniä hampurilaisia sekä kakkua.
Perjantain ajan toivuimme ja valmistauduimme seuraaviin juhlallisuuksiin. Lauantaiaamuna suuntasimme viimeistä kertaa tälle keväälle muskariin. Ensin isät ja muut mukanaolevat sukulaiset saivat näytöstunnin, jonka aikana leikittiin ja laulettiin tuttuja lauluja ja sitten taas todistustenjaon jälkeen herkuteltiin.
Nyyttikestien jälkeen Otto löysi kirkon kirjahyllystä ruotsalaisia Pekka Töpöhäntöjä, joita Jaska sitten simultaanikäänsi muutaman kirjan verran.
Lauantaina iltapäivällä sää näytti ajoittain jopa aurinkoiselta, joten lähdimme pienelle pyörälenkille. Tonavan varren elämää oli mukava ihmetellä muutaman kymmenen kilometrin verran. Tonavan saarelle rakennetaan parhaillaan melkoisia juhannusjuhlia. Donauinselfest on kuulemma ainakin Euroopan suurin ilmainen ulkoilmafestivaali. No, ensi viikonloppuna on varmaan syytä käydä katsomassa tilannetta paikan päällä, sillä lapsillekin suunnattua ohjelmaa tuntuu olevan runsaasti tarjolla.
Kaksien kevätjuhlien jälkeen sunnuntaina olikin sitten kevätretken vuoro. Retkikohteeksi oli valikoitunut suomalais-itävaltalaisen pariskunnan vikellystalli Zeiselmauerissa, muutaman kymmenen kilometrin päässä Wienistä. Aamukymmenen jälkeen maneesissa olikin joukko innokkaita pikkuvikeltäjiä, joista uskaliaimmat ratsastivat ilman käsiä tai tekivät vaa'an hevosen selässä!
Vielä on kuitenkin matkaa niihin taidonnäytteisiin, joita "oikeat" vikeltäjät meille esittelivät. Niin tai näin, iloa se ei keneltäkään pilannut. Oton riemu oli melkoinen, kun hevosella mentiin ravia ja uskaltautuipa Kerttukin hevosen selkään. Wiener schnitzeleiden ja pienen jumppasaliriehunnan jälkeen nuoremmat retkeläiset olivat varsin punaposkisia ja valmiit ottamaan torkut paluumatkalla.
Iltapäivällä käytiin vielä pienellä kotiseutukierroksella polkupyörillä. Oli oikeastaan hauska pyöräillä nyt samoja katuja, joita Jaskan ja Kertun kanssa kävelimme ensivisiitillämme Wieniin viime syksynä. Silloin varsin hahmottomalta tuntuneet paikat olivat nyt mukavan tuttuja.
Ex-tempore lettukestien jälkeen alamme olla valmiina juhannusviikkoon. Sääkin näyttää ennusteen mukaan lämpenevän mukavammaksi. Vielä jos joku lennättäisi tänne ison kapallisen siikliä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti