Hellejakso

Kroatian-loman jälkeen palasimme Wienin viileään sadesäähän. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna sää kuitenkin parani, joten lähdimme silloin retkelle lähiseudun kahteen luontokohteeseen: Hohe Wandin luonnonpuistoon ja Schneebergin vuoristoiseen patikointimaastoon.

Evästauko Hohe Wandilla

Näkymä Hohe Wandilta Schneebergille

Hohe Wand, suomeksi korkea seinä, on korkea seinä. Se nousee alavasta maasta jyrkästi, paikoin pystysuorasti 200-300 metriä, ja seinän päällä olevalla ylängöllä on metsäinen luonnonpuisto. Kävelimme suomalaistyyppisessä kuusimetsässä, Ottokin käveli noin 5 km matkan. Tämä tosin edellytti taukoamatonta matkalaulujen laulamista ja keksimistä. Esimerkiksi varttitunnin mittainen "Pekalla ja Rekulla tuli hiki" oli oikein hyvä laulu. Lisäksi pyöräilimme eläinpuistoon katsomaan peuroja - turvaistuimen kanssa voi muuten ihan helposti ajaa 65 km/h - ja ihailimme varjoliitäjiä ja vuorikiipeilijöitä.



Viikonlopun kohokohta oli matka hammasratasjunalla Schneebergin vuorelle. Täällä Wienissähän on myös kulkenut hammasratasjuna Nussdorfista Kahlenbergille. Otto on kysynyt monesti, miksei Zahnradbahn kulje enää ja on sellaisella halunnut ajamaan. Nyt siihen kyytiin sitten päästiin. Itävallassahan ei oikein voi ulkoilla, jos ei voi raportoida toteutunutta korkeuseroa, matkaa, keskisykettä, nopeutta ja askelmäärää, joten tässä tulee tekniset tiedot: juna lähtee n. 600 metrin korkeudelta Puchbergistä ja nousee vajaan 10 kilometrin matkalla Schneebergin asemalle 1800 metrin korkeuteen. Maksiminopeus 12 km/h, jyrkin nousu 20 %.

Ylhäällä vuorellakin oli t-paitakeli, vaikka vuoren nimen mukaisesti luntakin oli vielä paikoin maassa. Aurinko paistoi ja tuulta ei ollut nimeksikään. Kävimme lyhyesti tutustumassa paikalliseen vaelluskulttuuriin: kaikki kulkevat merkittyjen polkuja (teitä) pitkin, ja niiden varrella on sopivin välein majatalo/ravintola, josta voi tilata schnitzeliä ja olutta tms. Kävin piruuttani kysymässä, mutta jätskiä ei sentään löytynyt! Näimme vuorella myös muutamia gemssejä.




Kun sitten lähdimme ajamaan kohti Wieniä, lämpötila nousi vähitellen 28 asteeseen. Onneksi Tiina oli sulkenut kaikkien ikkunoiden kaihtimet, joten sisällä oli viileää. Viime viikko olikin todellinen helleviikko, keskiviikosta perjantaihin iltapäivälämpötilat olivat 30-33 astetta ja vuorokauden keskilämpötila oli yli 25 astetta. Lauantaina hellejakso päättyi sitten näyttävään ukonilmaan.



Tavaksi on tullut, että sää on hyvä, kun Suomesta tulee vieraita. Näin oli nytkin, kun Sirkka ja Pekka kävivät kylässä maanantaista torstaihin. Minä olin tietysti päivät töissä, enkä ehtinyt kulkea muun porukan kanssa. Koska mahdollisuus kerran oli, pidimme Tiinan kanssa muutaman kuukauden tauon jälkeen vapaaillan kahdestaan ja kävimme Wienin filharmonikkojen kesäkonsertissa Schönbrunnin linnan puistossa. Ilta oli kaunis ja lämmin, tunnelma rento, puitteet näyttävät ja ihmiset nauttivat kesäillasta ja omista eväistään, me mukaanlukien. Illan paras kappale oli Tähtien sodan "Imperial March", jota siivitti kunnon valoshow. Kotiin pyöräillessämme puolen yön aikaankin lämpötila oli yli 20 astetta, joten kävimme vielä terassikaljalla.

Kulunut viikonloppu oli varsin vähätoimintainen, sillä Otto kehitti itselleen ehkä siitepölystä johtuen kunnon kuumeen. Lauantaina kävin Kertun kanssa Billassa, sunnuntaina en poistunut takapihaa kauemmaksi. Puuhailimme sitä sun tätä ja katsoimme jalkapalloa. Otto sai kotiparturissa kesätukan.

Yli 10 vuotta jatkunut "seurataan ja toivotaan parasta" -vaihe verenpaineeni seurannassa päättyi perjantaina, kun kävin hakemassa työpaikkalääkäriltä reseptin verenpainelääkkeeseen. Ensin lääkäri oli sitä mieltä, että voitaisiin vielä seurata tilannetta ja toivoa parasta. Löin tiskiin kaikki viime vuosien mittaukset, mutta nekään eivät vakuuttaneet. Kuulemma kotimittarit antavat aina liian korkeita lukemia. Vasta kun ukko itse mittasi perinteisellä mittarillaan alapaineeni olevan yli 95 mmHg, hän totesi että verenpaineeni taitaa olla vähän korkea. Liekö resepti vai löysäilyviikonloppu syynä, mutta harvoin olen mitannut niin alhaisia paineita kuin nyt viikonlopun aikana - siksipä aloitin lääkkeen kokeilemisenkin vasta tänään.

Parin viikon päässä siintää jo kesäloma. Olemme Tiinan kanssa tutkailleet reittiä Puolan kautta ja varanneet muutamasta matkalla olevasta hotellista huoneen. Otto puolestaan on halunnut katsoa kuvia niistä laivoista joiden "mahaan auto ajetaan". Juhannusta ja heinäkuuta siis jo odotellaan.