Laimennettua piimää

Mennyt viikonloppu vierähti rentouttavissa merkeissä Hochkarin maisemissa. Sääennnuste ei povannut meille kummoistakaan hiihtosäätä, mutta onneksi ehdimme lauantaiaamupäivällä perille auringon vielä paistaessa pilven takaa. Otto rynnisti heti rinteeseen ja kurvaili jo varsin vakuuttavasti - myös isommat rinteet tuli katsastettua ja perässähiihtäjän tehtäväksi jäi vain toppuutella jatkuvaa syöksyaurausintoa. Myös Kerttu jaksoi pitsaharjoituksia suksilla noin tunnin verran, mutta vielä ei auraamisen salat ihan auenneet. Mulla suksi tökki niin pahasti, että keskityin lähinnä rinneravintolassa Marko Kilven inhaan, mutta koúkuttavaan dekkariin "Kadotetut" vahtiessani Kertun päiväunia.

Lumisateen kiihtdyttyä iltapäivän puolella ajelimme alas rinteestä kylään ja hotelliin. Hotellissa oli itävaltalaisittain varsin kelvollinen saunaosasto. Saunomisen lomassa hauskutimme kanssasaunojia käymällä noin 30cm puuterilumessa kierimässä koko porukka Kerttua lukuun ottamatta (muutama itävaltalainen seurasi sitten esimerkkiä ja kehui kokemusta virkistäväksi).

Seuraavana aamuna lumisade oli vaihtunut hyvin vetiseksi rännäksi ja tuuli oli voimistunut entisestään. Jätimme suosiolla rinteet innokkaammille ja suunnistimme kylpylään. Lämpimät altaat ja hyvät vesiliukumäet viihdyttivät koko aamupäivän. Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa myös vesijumppaan, kun kerran sellainen kohdalle osui. Kokemus oli muuten hyvä, mutta ensi kerralla toivoisin hieman matalampaa allasta, 136cm syvässä vedessä jumppaamiseni muistutti lähinnä huonoa sukeltamista.

Lounaalla kylpylän ravintolassa törmäsimme sitten uuteen kulttuurieroon: Oton pyytäessä piimää lounasjuomaksi, tarjoilija kysyi "Minkä kanssa? Soodaveden vai kenties hanaveden?". "Ihan sellaisenaan, kiitos", vastasimme. Tarjoilija oli varmasti vastauksen kuullessaan yhtä kummastunut kuin me kysymyksestä. Tämä meidän mielestämme erikoinen keskustelu tosin vihdoin taisi selittää sen, miksi piimää myydään täällä vain puolen litran purkeissa.

Talvi!

Talvisää Wienissä on tähän saakka ollut varsin kukkea, kuten edellisessä postauksessa todettiin. Siitä huolimatta olemme onneksi päässeet jossain määrin talvilajien pariin: Klosterneuburgissa on hyvä tekojäärata ja laskettelumäet ovat lähellä. Molemmat lapset tuntuvat nauttivan luistelusta ja loppiaisen tienoilla luistelimme Oton kanssa jo polvemme kipeiksi.

Lauantaina olimme jälleen Stuhleckissä mummo, lapset ja minä. Kerttu harjoitteli ahkerasti liukuhihnamäessä ja Otto pääsi jo isomman rinteen makuun, kun lunta oli tullut mukavasti rinteen pehmusteeksi.

Todellinen riemu repesi kuitenkin tänä aamuna, kun lunta oli yön aikana satanut kotipihalle muutaman sentin kerroksen. Lapsia ei tarvinnut käskeä aamupuurolle tai pukemaan, vaan innokkaat lumityöläiset syöksyivät hankeen jo ennen tarhaan lähtöä. Ehkä hyväkin niin, sillä iltapäivän ennnuste uhkaili jo vesisateella.

Sääilmiöitä

Wienissä on kevät, siltä ainakin tuntuu kun katsoo ulos eikä kalenteria. Tänään aurinko paistoi koko päivän ja lämpötilakin nousi 10 asteeseen. Tiina kertoi nähneensä lenkkeilijöitä juoksemassa t-paidassa. Mustarastaat laulavat aamuisin jo ihan täysillä. Takapihan pensas kukkii, Donaukanalin varressa on leskenlehtiä. Pyöräilykausi jatkuu kesärenkailla ja alkukuun aikana on tullut ajettua jo 120 km. Lumesta ei ole tietoakaan.

Kaikkialla Itävallassa ei ole samoin: loppiaisen paikkeilla ollut kova, neljä päivää kestänyt pyry hukutti alppikylät Tirolissa ja Vorarlbergissä lumeen. Uutta lunta tuli laaksoissa paikoitellen kaksi metriä ja vuorilla lunta on nyt jo esim. St. Antonissa yli 5 metriä. Tilastoennätykset menivät uusiksi monin paikoin sekä neljän päivän lumentulon että tammikuun lumensyvyyden osalta - lumensyvyyden mittaus on myös jossain lopetettu mittatikkujen hautauduttua lumeen. Ischglissä, Lechissä tms. kylät ovat olleet useita päiviä eristyksissä, kun lumisade ja -vyöryt ovat katkaisseet tavalliset ja rautatiet.

Nyt täytyy sitten vain poimia mansikat kakusta: pyöräilyä Wienissä ja hiihtämään Alpeille. Viikonlopuksi lähden hiihtämään poikien kanssa Sveitsin Engelbergiin.

3069 km

Pyöräilykausi 2011 on päättynyt. Matkamittarin loppulukemaksi jäi 8008,5 km eli ajoa vuoden aikana tuli 3069 km. Kolmen tonnin tavoite ylittyi siis kauniisti. Eniten ajoa tuli huhtikuussa (450 km) ja kesäkuussa (448 km). Kausi oli onnistunut myös siinä mielessä, että rengasrikkoja ei tullut ainoatakaan ja kaatumisia vain yksi (liikennevaloissa paikallaan, kun kenkä polkimessa kiinni).

Myös pyöräilykausi 2012 on lähtenyt käyntiin. Talvesta ei ole tietoakaan, nastarenkaat pölyttyvät kellarissa. Tänään oli aurinkoinen päivä ja ajelin fillarilla töihin. Tonavan varressa näin taas kuningaskalastajan.

Uusi vuosi

Vuodenvaihde kului leppoisasti. Otimme varaslähdön kaupungille jo perjantaina, ja kävimme katsastamassa Boteron näyttelyn. Näyttelyn jälkeen kävimme Oton kanssa vielä nopeasti aleostoksilla ja äidin vaatekaappi täydentyi kahdella pojan valitsemalla vaatekappaleella. Kylmästä säästä huolimatta väkeä oli liikkeellä runsaasti, jouluinen rauha oli selvästi vaihtumassa uudenvuoden turistipaljouteen.

Uudenvuodenaatto valkeni kauniina, aurinkoisena ja rauhallisena, aamulenkin ensimmäisellä puolikkaalla näin jopa 3 muuta ihmistä Döplingin mäillä. Hyvä sää ja edellisenä päivänä havaittu väkimäärä sai meidät muuttamaan suunnitelmia ja lähdimme iltapäivällä keskustan sijaan Klosterneuburgiin luistelemaan. Valinta oli mainio! Luistelun jälkeen rakentelimme kotona tortilloja joulupukin tuoman uuden runokirjan "Pastapolkka ja mangotango, ruokaloruja" innoittamana. Tittamari Marttisen runot ovat mainoita! Iltaruuan jälkeen suuntasimme vielä ylös mäelle ihailemaan alkuillan ilotulituksia. Otto tykkäsi kovasti, mutta Kerttu tahtoi pian kotiin. Noin tunnin retken jälkeen lapset ilmoittivat itse haluavansa nukkumaan.

Uusi vuosi alkoi aiven eri säässä kuin edellinen loppui, joten oli mukava suunnata Virpin ja Jeromen takuuvarmalle brunssille. Siellä sitten hurahtikin koko päivä hyvän ruuan ja mahtavan seuran parissa. Päätteeksi hyvälle päivälle huomasin, ettei kouluni vielä alakaan vaan saan nauttia rauhassa tämän viikon lasten kanssa lomailusta. Tänään suuntana on taas luistelurata.