Perjantaina oli Martinpäivä. Juhlan tausta on uskonnollinen, mutta nykyisin se näkyy katukuvassa lähinnä vain ravintoloiden hanhitarjouksina. Martinpäivän hanhen tausta liittyy siihen, että tähän aikaan vuodesta laitettiin talvea kestämätön karja lihoiksi - sattumalta pöydässä oli usein hanhea. Myös lapsille Martinpäivä on erityinen, sillä silloin järjestetään "Laternafest", lyhtyjuhla. Lyhtyjuhla tuo valoa alkavaan talveen.
Perjantaina tarhassa oli lyhtyjuhla. Otto sai kunnian olla ratsastava Martti-pyhimys ("Mää oon Martti") ja sitten lapset järjestäytyivät lyhtykulkueeseen.
Lauantaina oli vuorossa toisenlainen juhla, kun pidimme paikallisen Suomi-porukkamme kanssa sitsit. Kokkarit järjestimme kuohuviinitalo Schlumbergerillä, jossa kävimme ensin kellarikierroksella opiskelemassa perinteistä valmistusmenetelmää. Kuohuviinin valmistuksen sesonki on nyt kovimmillaan joulun ja uuden vuoden lähestyessä. Jokainen pullo käännetään 32 kertaa, jotta hiiva on varmasti kaulassa. Työnsarkaa siis riittää, ja kuulemma rutinoitunut pullonkääntäjä "tanssittaa" 40000 pulloa kahdeksan tunnin työvuoronsa aikana. Kellariholvit nähtyämme maistelimme tietysti talon tuotteita. Kokkareilta siirryimme viinitalo Wieningerille syömään ja jatkamaan laulua. Ruoka maistui ja Laurin ansiokkaasti valitsemat ruokajuomat olivat myös erinomaisia - kunhan tarjoilijat vihdoin löysivät oikeat pullot kellareista! Jaksoimme vielä hetkeksi jatkoillekin Palmenhausiin.
Sunnuntaina juhlimme tietysti isänpäivää. Kaunis aamu houkutteli meidät aamukävelylle "junapuistoon" haistelemaan raikasta syysilmaa ja kahistelemaan pudonneita lehtiä. Isänpäivälahjaksi saamallani pipolla onkin nyt käyttöä, sillä parina päivänä aamulämpötila on ollut -3 astetta. Viikonlopun juhlaputki huipentui sunnuntai-iltapäivällä Liisin synttäreihin. Mainioiden kemujen jälkeen uni tuli nopeasti niin lapsille kuin aikuisillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti