Joulumarkkinoita ja sipulikeittoa

Joulumarkkinasesonki Wienissä on – niin sanotusti muttei kirjaimellisesti – kuumimmillaan. Viime päivinä olemme mekin päässeet joulumarkkinoille palelemaan. Tiina kävi ensin tyttöjen (7 naista) kanssa Spittelbergin markkinoilla. Lauantaina tapasimme viikonloppulomalla Wienissä olleet Samin, Jennin ja lapset ja kävimme porukalla Karlskirchen joulumarkkinoilla. Sunnuntaina kävimme vielä oman perheen voimin katsastamassa Altes AKH:n joulumarkkinat. Nämä kaikki ovat kivoja paikkoja: Spittelbergin kapeat kujat luovat omanlaisensa tunnelman, Karlsplatzilla on tarjolla lapsille oljissa peuhaamista ja poniratsastusta, vanhan sairaalan autoton valtava sisäpiha takaa rauhallisen tunnelman. Lasten suosikkeja olivat poniratsastus (Kertun poni pysähtyi ja kakkamiestä tarvittiin paikalle) ja karusellit, aikuisten suosikki oli lämmin juoma.

Lämmintä juomaa kaipasin siitä huolimatta, että minulla oli päällä pitkähihainen trikoopaita, villaneule, untuvaliivi ja topattu päällystakki; pitkät kalsarit, villasukat, pipo ja hanskat – kaikki tämä +8 asteen säässä. Muutaman vuoden kokemuksen perusteella joulumarkkinoilla ei ole koskaan kuuma, eikä kyllä ollut tälläkään kertaa.


Viikonlopun aikana emme pelkästään vierailleet, vaan myös isännöimme. Perjantaina meillä oli kylässä vanhoja Wienin-tuttuja, kun Eeva ja Kyykkä vanhempineen kävivät kylässä. Myös Iivari ja Kasperi vanhempineen oli kutsuttu samalle illalliselle, jota varten valmistin kattilallisen (10 l) sipulikeittoa. Meitä oli siis koolla 12 henkeä, valitettavasti Liisin sairastuttua loput vieraat eivät päässeet paikalle. Tuntuu, että nyt on flunssan huippukausi menossa: joka toinen tuntuu olevan kurkku karheana, ilman ääntä tai kuumeessa. Johtuneeko tämän koleasta säästä vai sumun ja inversion aiheuttamista korkeista pienhiukkaspitoisuuksista?

Ensimmäisiä joulupuuhia

Viikonloppuna puuhastelimme kotosalla ja lähiympäristössä. Lauantaina Tiina oli Klosterneuburgissa valmistelemassa Suomi-koulun joulumyyjäisiä, minä puolestani lasten kanssa kotosalla. Laitoimme pihapuuhun jouluvalot ja ikkunoihin tähdet. Illat ovat pimeitä, eikä päivissäkään ole hurraamista silloin kun sumuinen sää vallitsee.


Sunnuntaina Kerttu pääsi ensimmäistä kertaa mukaan Muskariin, eli Musikvereinin Agathes Wunderkoffer –lastenkonserttiin. Tällä kertaa Agathe taikalaukkuineen oli ollut taikurin oppilaana. Konsertin jälkeen kävimme syömässä wokkia ja jatkoimme junalla Klosterneuburgiin myyjäisiin. Kerttu on ruvennut unohtelemaan päiväuniaan ja nukahti nytkin vasta puoli kolmelta päästyämme juuri perille markkinapaikalle. Otto osallistui innokkaasti koululaisten lauluesitykseen ja jutteli paikalla vierailleelle joulupukille. Tiina oli myymässä Suomi-tavaraa, kuulemma loppuun myytiin ainakin karjalanpiirakat, riisipuuro ja PK:n joululevyt.

Simpukka

Yksi vilkas työviikko on taas takana. Töitä on ollut viime aikoina ihan riittävästi, kuten syksyllä yleensäkin. Kävin viikon aikana työmatkalla Belgiassa testaamassa uuden ohjelmiston prototyyppiä. Samalla tuli ostettua joulusuklaat. Belgian-matkan suurin pettymys oli, että en saanut syödä missään simpukoita.

Koko viikon piinannut hyytävän kylmä sumu aukeni tänään mukavaksi auringonpaisteeksi. Niinpä tänään oli hyvä päivä pyöräillä: ajoin Naschmarktin kautta kotiin ja toin muutaman kilon simpukoita mukanani. Parranajon jälkeen keittelimme simpukat ja hyviä olivat. Iltasaduksi luettiin Olipa kerran elämä -kirjaa. Tällä kertaa emme kuitenkaan käsitelleet sisäkorvan osia, vaan ultraäänitutkimusta ja Doppler-ilmiötä.

Martinpäivä, sitsipäivä ja isänpäivä

Perjantaina oli Martinpäivä. Juhlan tausta on uskonnollinen, mutta nykyisin se näkyy katukuvassa lähinnä vain ravintoloiden hanhitarjouksina. Martinpäivän hanhen tausta liittyy siihen, että tähän aikaan vuodesta laitettiin talvea kestämätön karja lihoiksi - sattumalta pöydässä oli usein hanhea. Myös lapsille Martinpäivä on erityinen, sillä silloin järjestetään "Laternafest", lyhtyjuhla. Lyhtyjuhla tuo valoa alkavaan talveen.

Perjantaina tarhassa oli lyhtyjuhla. Otto sai kunnian olla ratsastava Martti-pyhimys ("Mää oon Martti") ja sitten lapset järjestäytyivät lyhtykulkueeseen.

Lauantaina oli vuorossa toisenlainen juhla, kun pidimme paikallisen Suomi-porukkamme kanssa sitsit. Kokkarit järjestimme kuohuviinitalo Schlumbergerillä, jossa kävimme ensin kellarikierroksella opiskelemassa perinteistä valmistusmenetelmää. Kuohuviinin valmistuksen sesonki on nyt kovimmillaan joulun ja uuden vuoden lähestyessä. Jokainen pullo käännetään 32 kertaa, jotta hiiva on varmasti kaulassa. Työnsarkaa siis riittää, ja kuulemma rutinoitunut pullonkääntäjä "tanssittaa" 40000 pulloa kahdeksan tunnin työvuoronsa aikana. Kellariholvit nähtyämme maistelimme tietysti talon tuotteita. Kokkareilta siirryimme viinitalo Wieningerille syömään ja jatkamaan laulua. Ruoka maistui ja Laurin ansiokkaasti valitsemat ruokajuomat olivat myös erinomaisia - kunhan tarjoilijat vihdoin löysivät oikeat pullot kellareista! Jaksoimme vielä hetkeksi jatkoillekin Palmenhausiin.

Sunnuntaina juhlimme tietysti isänpäivää. Kaunis aamu houkutteli meidät aamukävelylle "junapuistoon" haistelemaan raikasta syysilmaa ja kahistelemaan pudonneita lehtiä. Isänpäivälahjaksi saamallani pipolla onkin nyt käyttöä, sillä parina päivänä aamulämpötila on ollut -3 astetta. Viikonlopun juhlaputki huipentui sunnuntai-iltapäivällä Liisin synttäreihin. Mainioiden kemujen jälkeen uni tuli nopeasti niin lapsille kuin aikuisillekin.

Puuhaviikonloppu

Vietimme puuhaviikonloppua kotosalla. Eilen ohjelmassa oli etenkin pihan syystalkoot: leikkasimme rönsyilleitä pensaita, haravoimme, ajoin vielä nurmikonkin viimeistä kertaa tälle vuodelle, keräsimme lelut varastoon ja laitoimme puutarhakalusteet suojaan. Grilli ja kesätavarat vietiin kellariin, lumilapiot ja laskettelumonot kaivettiin esiin. Tiina jaksoi nähdä vaivaa ruuanlaitossa ja söimme illalla mahtavaa mussakaa.

Tänään aamulla vaihdoin Kertun kanssa autoon talvirenkaat ja järjestin kellarin. Sitten iltapäivän olimmekin retkellä. Upea syksyinen sää, lämmintä 13 astetta ja aurinkoa, suosi ruskaretkeilyä. Kävelimme parin tunnin lenkin Purkersdorfin luonnonpuistossa villisikatarhalta näkötornille ja takaisin. Paluusuunnan reittivalinta oli maastoltaan mahdoton (lastenvaunut mukana!) ja maisemiltaan mahtava. Kotimatkalla kävimme Neustift am Waldessa syömässä hanhea. Martinpäivä on ensi viikolla ja hanhisesonki parhaimmillaan.

Hernekeittoretki

Lapset olivat jo jonkun aikaa vaatineet metsäretkeä. Koska pyhäinpäivä on Itävallassa vapaa, kävimme silloin lyhyellä iltapäiväretkellä. Oleellisinta retkessä on tietysti eväät, joten söimme metsässä hernekeittoa. Ruska on tänä vuonna vaatimattomampi kuin vuosi sitten, mutta kyllä metsässä kaunista on. Illan hämärryttyä näimme pari peuraa.

2728 km

Lokakuun jälkeen mittarissa 7667 km. Viimeiset kaksi viikkoa pyörä pysyi kellarissa köhän, laiskuuden ja matkailun vuoksi.