Polyyppileikkaus

Olimme tänään Kertun kanssa St. Annan lastensairaalassa, kun Kertulta leikattiin nenäpolyypit. Lähdimme sairaalaan jo ennen seitsemää, mutta olimme myös takaisin jo puolilta päivin. Operaatio meni siis hyvin ja anestesiasta heräämisvaiheen aggressiota lukuunottamatta potilas oli hyväntuulinen.

Itävaltalaisesta sairaalakokemuksesta jäi kaikkiaan positiivinen kuva: jokaisessa kohdassa selitettiin, mitä ollaan tekemässä ja lopuksi kysyttiin, onko kysyttävää. Tämä ei ole tyypillistä normilääkärissä asioitaessa. Kysyinpä sitä kyllä minäkin, kun ihan kaikkea en meinannut ymmärtää. Luulen, että liian hienovaraiseksi yritetty keskustelu meni sairaalassa suunnilleen näin:
- Onko lapsenne ruuansulatus/suolisto toiminut normaalisti?
- Anteeksi en ymmärrä.
- Onko ulostamisessa tai virtsaamisessa vaikeuksia?
- Voisitteko sanoa hitaammin, bitte?
- No hoituuko vessahommat hyvin?
- (Ai se puhuikin kakkaamisesta!) Joo, ei ongelmia!
Pissa-kakka-osaston kielitaidossa on siis selvästi kehittämistä. Pitänee esittää toive saksanopettajalle, jos taas saan aikaiseksi mennä tunnille jollain viikolla.

Maraton Wachaussa

Juoksin eilen elämäni toisen puolimaratonin. Sää oli helteinen (+28) astetta ja olo hieman flunssainen. Juoksu ei ollut missään kohtaa kovin mukavaa, mutta juosten pääsin maaliin saakka ja sain jopa parannettua huhtikuista aikaani hieman (4min). Kokonaisuudessaan taapertamiseen meni 2.14.12, mikä siis tarkoittaa 9,43 kilometriä tunnissa kilometriajalla 6,22. Aika epätasainen juoksusta tuli, sillä alkukilometrit menivät alle kuuden minuutin vauhtia ja kahteen viimeiseen taisi tuhlaantua yli 7min/kpl, koska voimat loppuivat täysin Kremisin kaupunkia kiertävissä loppumutkissa. Muuten reitti oli hyvä, tasainen ja selkeä pitkin Tonavan vartta. Muutamalla viinitarhalla matkan varrella korjattiin vuoden satoa talteen. Ehkä hyväkin ajatus, sillä tänään ei ole enää helle vaan +12 ja sataa vettä.

Syksy, kesä vai syyskesä?

Kalenteriin mukaan syyskuu on jo hyvässä vauhdissa. Ulkona sen huomaa siitä, että puiden lehdet alkavat kellastua. Lämpömittariin katsoessa luulisi kuitenkin yhä, että eletään vähintään heinäkuuta: eilenkin lukema oli 29,5 ja tänäänkin 24 astetta. Olemmekin miettineet, miksi tätä vuodenaikaa pitäisi kutsua.

Viime viikonlopun aikana syksyiset ja kesäiset harrastukset sekoittuivat mukavasti: perjantaina alkoi Oton jo kauan odottama jalkapallokoulu, jossa noin parikymmentä iältää 3-6-vuotiasta (lähinnä) poikaa perehtyi jalkapallon saloihin. Valmentaja oli tiukahko, mutta mainio: Vanhemmat komennettiin samoin tein pois pukuhuoneesta seuraamaan harjoituksia hyvän etäisyyden päähän. Mies myös muisti kertakuulemalta kaikkien nimet. Treeneissä tehtiin kuljetusharjoituksia ja mikä parasta pelattiin. Kaikki kaksikymmentä luonnollisesti rynnistivät yksissä tuumin pallon perässä.

Lauantaina käytiin (jo perinteisesti) ratikkapäivässä ajelemassa ja ihailemassa vanhoja ratikoita ja sunnuntaina oltiin vielä maauimalassa. Tänään sain vihdoin valmiiksi heinäkuussa aloittamani kesämekon, joten nyt voi vaan toivoa, että kesääkin on vielä jäljellä. Alla Oton ottama kuva tekeleestä.

Tarha alkoi

Tarha alkoi eilen. Huoli siitä, että lapset eivät menisi suosiolla tarhaan, oli turha: eteisestä sai perään huudella moimoit, kun molemmat säntäsivät leikkimään.

Karavaani lähdössä tarhaan

Bratislava

Eilen kävimme päiväretkellä Bratislavassa. Torstaina päätimme Tiinan kanssa lähdöstä, kun sääennuste oli hyvä. Niinpä varasin juna- ja laivaliput.

Menomatka sujui reippaasti itäblokkilaisella Meteor-kantosiipialuksella - muodon, metelin ja savun perusteella samaa sarjaa kuin Helsinki-Tallinna-alukset. Freudenaun sulutuksen (8 metriä) jälkeen kippari laittoi kahvan pohjaan ja sitten mentiinkin lujaa. Ihailin Tonavan koskemattomia kivikkorantoja Donau Auenin kansallispuistossa, lapset nauttivat oviaukon kovasta viimasta. Puolessatoista tunnissa olimme Bratislavassa.

Bratislavassa oli menossa perinnepäivät, joten saimme tutustua käsityönäytöksiin, kansantanssiesityksiin ja perinneruokaan. Tärkein nähtävyys oli kuitenkin ylhäällä Bratislavan linnan mäellä ollut leikkipuisto, jossa vietimme iltapäivää. Kotiin palasimme vielä saman iltana pikajunalla.

2333 km

Mittarilukema elokuun jälkeen 7272 km, matkaa taitettu 2333 km. Hyvää vauhtia kohti kolmeatonnia ollaan menossa.

Huolena ja rajoitteena pyöräilyssä on viime aikoina olleet kipeät polvet. Kesälomalla Suomessa vaiva tuli vastaan juostessa. Hypoteesi on väärä ajoasento pyöräillessä, pyöräilykenkien klossien paikka tai joku muu kulma ei ole kohdallaan. Pitäisi etsiä ammattiapua ergonomiaan.