Suolavettä

Maaliskuu ja siten neljäsosa vuodesta on lopussa. Vaikka viime viikolla renkaat pyörivät ensimmäistä kertaa yli sadan kilometrin matkan, on mittarilukema edelleen varsin alhainen 5400 km - vuonna 2011 ajettu siis vasta 460 km. Huhtikuussa on näytön paikka.

Viime viikolla Erkki oli meillä vieraana. Viikon ohjelmassa oli retkiä mm. eläintarhaan, Kahlenbergille ja Hengl-Haselbrunnerin ravintolaan. Pääohjelmanumero oli tietysti leikkiminen lasten kanssa sisällä ja ulkona. Ulkoleikit luonnistuivatkin, sillä viikko oli jo varsin keväinen. Pensaisiin tuli lehti ja krookukset kukkivat pihalla.

--

Ruotsin länsirannikolla Göteborgista pohjoiseen sijaitsee Tjörnin saari. Saari on sikäli tuttu, että vuosia sitten teimme Tiinan ja Hennan kanssa päiväretken Skärhamniin. Kun nyt satuin olemaan Västkustenilla, lähdin tänään Tjörnille iltaretkelle.

Päädyin summanmutikassa Klädesholmenin kalastajakylään. Wienin kohinan jälkeen olin äkisti tullut paikkaan, joka kohisi täysin eri tavalla: meri, aallot, veneet, lokit, kevät. Olin varustautunut hyvin, eväänäni oli Stenungsundin torilta ostettu paperipussillinen vastakeitettyjä katkarapuja ja pieni purkillinen aiolia, valkosipulimajoneesia. Istuin rantakalliolla ja aurinko paistoi. Katkaravut olivat juuri niin hyviä kuin niiden Pohjanmeren rannalla kuuluukin.

Syötyäni ravut kävelin kylää ristiin rastiin. Kissat loikoilivat auringossa, jossain savustettiin tuoksusta päätelleen kalaa. Vesi oli kirkasta, laiturit narisivat ja meri tuoksui. Päädyin Salt & Sill -ravintolan ovelle. Se oli yllättäen auki, joten astuin sisään kysyen pöytää. "Valitettavasti ravintola on kiinni, olemme tänään avoinna vain tilausporukalle." Pieni pettymys vaihtui nopeasti helpotukseksi: "Käy istumaan, eiköhän jotain keksitä." Ja kyllä keksittiinkin: rapeaa ja ohutta juuri ja juuri kohonnutta näkkileipää, uunissa paistettua kampelaa juuressoseen ja sitruskastikkeen kanssa, lämmintä suklaakakkua ja mangosorbettia, lasillinen valkoviiniä, ja maisema - ikkunapöytä muutaman metrin päässä rantaviivasta, lasin takana juhla-asuiset haahkakoiraat piirittämässä naaraita keväthuumassaan, ranta-aitat ja kalastajaveneet. Herkistyin peräti näin haikeaksi:


Haahkan sukellus
suolaiseen ja salaiseen
vedenalaiseen.
Miten olin kaivannut
tätä vierasta paikkaa!


Päässäni kartta,
siihen lisäsin rastin:
tänne uudestaan.
Palatessa kuitenkaan
en taida käyttää siltaa.


Paluumatkalla ajoin vielä katsomaan veneitä Henånin kylään, jossa on Najadin veneveistämö. Näyttelysatamassa kellui 32-50-jalkaisia. Näyttivät upeilta hämärässäkin. Viereisessä kylässä on muuten Hallberg-Rassy, että ehkä sitten sinne ensi kerralla.