
Hiihtolomamme sai tosin hidastetun lähdön, sillä perjantaina töistä tullessani Otto oli aika kovassa kuumeessa. Lauantaina lämpöä oli jo yli 40 astetta ja hengitystiheydeksikin laskettiin yli 40 minuutissa. Tästä huolestuneina soitimme lääkäripuhelimeen, ja noin tunnin kuluttua lääkäri tuli kotiin. Otossa ei todettu mitään erityistä, joten hoidoksi määrättiin vain kuumelääkettä, juomaa ja lepoa. Tälle palvelulle annan erinomaisen arvosanan - oli paljon miellyttävämpää odotella omaa vuoroa kotisohvalla kuin lähteä päivystysjonoon velton lapsen kanssa. Varsinkin, kun lääkäri oli (normi-itävaltalaisista poiketen) erittäin ystävällinen, rauhallinen ja selitti huolellisesti etukäteen mitä oli tekemässä. Otto osoittautui jälleen yhteistyökykyiseksi lääkärien kanssa.
Maanantaina lumisade hiihtokohteessa oli päättynyt, samoin Oton kuume laskenut, ja niinpä pääsimme matkaan. Viiden tunnin ajon jälkeen pääsimme perille. Siellä meitä odottivat Heli, Petri, Alma ja Aaro, joiden kanssa jaoimme oikein mukavan loma-asunnon.
Hiihtoviikko jakaantui aamu- ja iltapäivävuoroihin, eli aina kaksi aikuista oli rinteessä ja kaksi lasten kanssa rinteessä tai muualla. Lunta ei ollut enää paljoa, mutta kuitenkin riittävästi, sillä kylän lastenrinteessä pääsi vielä harjoittelemaan ja kylään pääsi laskemaan. Siinä missä kylässä lämpötila oli iltapäivisin toistakymmentä astetta, ylhäällä oli päivisinkin pakkasta ja mahtavat olosuhteet hiihtämiseen.
Serfaus osoittautui hyväksi hiihtokohteeksi lapsiperheille: sekä kylässä että ylhäällä oli lapsille hyvät hiihtoalueet. Varsinkin ylhäällä oleva alue kymmenine liukumattohisseineen, leikkipuistoineen, ravintoloineen ja alppimaisemineen oli erinomainen. Myös aikuisille riitti laskettavaa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti