Ensimmäinen vuosi uudessa ympäristössä on kuulemma tautinen. Pitää paikkaansa ainakin meidän perheen kohdalla. En enää edes viitsi laskea kuinka monetta kertaa olemme sairaina kuluneen vuoden aikana.
Sairastamisen myötä myös lääkärissäkäyntejä on kertynyt kiitettävästi. Lääkärin löytäminen onkin melkoista salapoliisityötä, sillä täällä ei (ainakaan meidän tietojemme mukaan)) ole lääkärikeskuksia, vaan lääkäreillä on omat yksityisprakstiikkansa. Ja nämä ovat sitten auki milloin Herr oder Frau niin suo. Olemme löytäneet yhden ihan hyvän lastenlääkärin, jossa jopa työskentelee usempi lääkäri, joten sinne saa ajan aika hyvin. Paitsi torstaina, jolloin koko praktiikka on kiinni. Ja arvata saa, minä päivänä olemme yleensä tarvinneet akuuttia lääkäriapua.
Eilen (torstaina) retkeilimme sitten yhden Oton tarhakaverin äidin suositteleman lääkärin luo, kun Kertulla oli kuumetta jo neljättä päivää. Varsinaista diagnoosia emme saaneet, mutta antibiootit kumminkin. Kun varmistin vielä asian perheläkäriltämme (kiitos taas) Suomesta, aloitimme kuurin. Kertulla oli vielä illalla paljon kuumetta, mutta liekö kiitos antibioottien vaiko pelkän ajankulun, tilanne on tänään jo huomattavasti parempi.
Myös Otolle nousi torstai-illan aikana kuumetta, joten perjantaista tulikin koko porukan kotipäivä. Toipilaiden aika kului onneksi hyvin vesiväreillä maalaten, Autot-elokuvaa katsellen ja pipareita leipoen. Ainakin nyt illalla koko perhe on jälleen kuumeeton. Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin ostamassa apteeksita monivitamiinivalmistetta, jos sen turvin pysyisimme terveinä edes loppuvuoden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti