Joulukuu ja vuosi kääntyy loppuun ja niin on aika päättää pyöräilykausi 2010. Joulukuun aikana kilometrejä on tullut tosi vähän. Kuun alkupuolella tehty otsapatin poistoleikkaus esti ajamisen viikoksi, kun arpi olisi jäänyt juuri kypärän pehmusteen alle. Reilun viikon vietimme Suomessa ja silloin ei tietysti pyörä liikkunut.
Joululomalta palatessamme vastavaihdettu nastarengas oli tyhjä. Kauden ensimmäinen rengasrikko osui siis viimeiseen ajopäivään. Kävin joka tapauksessa toissapäivänä fillarilla töissä. Paluumatkalla kävin ostamassa itselleni yhdistetyksi joulu- ja synttärilahjaksi ajokenkiin päällistossut, toivottavasti varpaat pysyvät nyt lämpiminä ja kuivina.
Vuoden alussa haaveilin 3000 kilometrin ylittymisestä. Kauas jäätiin, sillä kauden alun mittarilukemasta 2750 on päästy vain lukemaan 4939 = 2189 km. Siinä on pohjatavoite ensi vuodelle.
Tänään menemme illalla Tiinan kanssa kuuntelemaan Beethovenin ysin. Götterfunken! Sitten aloitamme vuodenvaihteen juhlinnan. Hyvää uutta vuotta 2011!
torstai 30. joulukuuta 2010
perjantai 17. joulukuuta 2010
Hyvää joulua!
Nyt on joululaulut laulettu, joulujuhlat juhlittu ja maakin on taas valkoinen. Nyt saa joulu tulla!
Hyvää joulua!
Hyvää joulua!
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Käy lämmin henkäys talvisäässä
Jenkeistä palatessamme meitä odotti Wienissä talvi. Lunta tuprutti muutaman päivän ja sitä oli enimmillään parikymmentä senttiä joulukuun alkupäivinä. Juuri lumen vuoksi meillä oli mukava pehmeä lasku loman jälkeen: Ottoa ei tarvinnut ulos kahdesti käskeä, kaikkialla oli kaunista ja alkoi tuntua jo ihan jouluiselta.
Joulukuun ensimmäisen viikonlopun ohjelma meni uusiksi, kun paljon odotetut vieraat jäivät Suomeen lentoemäntien lakkoilun vuoksi. Suunniteltu joulumarkkinakierros päätettiin kuitenkin toteuttaa oman perheen voimin. Vierailimme Spittelbergin markkinoilla, joita moni työkaveri oli kehunut - eikä syyttä. Viehättävillä kapeilla kävelykaduilla oli mukavia kojuja ja paikalta löytyi myös seppä, jonka kanssa lapset pääsivät takomaan hevosenkenkäriipukset kaulaan.
Viime viikolla ruokakaupassa sattui episodi. Työntelin rauhassa kärryjä Merkurin (vrt. Prisma) käytävillä ja nautiskelin siitä, että kaupassa oli mukavan rauhallista. Vihannekset ja maidot oli jo kärryssä. Havaitsin kauppalapusta kohdan kompostipussit, kun ystävällinen myyjä tuli kysymään, miten hän voisi auttaa. Ohhoh, palvelua ruokakaupassa keskellä käytävää! Löysimme yhdessä kompostipussit ja jatkoin pakatun lihan osastolle. Bratvurstia, karjalanpaistilihat (täkäläisittäin gulassilihat) ja mitäs vielä... Pian sama myyjä ilmestyi taas paikalle: mitäs herralle saisi seuraavaksi olla? Nyt alkoi jo epäilyttämään. Sekoittiko hän minut johonkin toiseen? Vai oliko tämä iskuyritys keskellä markettia? En tietenkään uskonut kyseessä olevan vilpitöntä palvelua vaan kysyin, että mitenkäs tässä nyt niin avuliaita ollaan. Sitten tämä vuoropäällikkö sai hienoin kiertoilmauksin sanotuksi, että hyvä herra olemme tässä vähän jo niinkuin sulkeneet tämän myymälän. No niinpä tietenkin! Kellohan oli jo viisi yli seitsemän! Kunnon wieniläiset olivat jo kodeissaan katsomassa maajussin morsianta, ja minä siellä törötin vessapaperihyllyn luona kauppalappu kädessä ja vuoropäällikkö seuranani. Suoritin siinä sitten loput ostokset melko ripeästi ja pahoittelin kassalla väärää käsitystäni aukioloajoista. Missä ihmeen välissä työssäkäyvät perheet ehtivät käydä kaupassa??
Kävin muuten perjantaina päivittämässä profiiliani: otsastani poistettiin "epidermiscyste frontal", rasvapatti, joka oli siinä kasvanut viisitoista vuotta. Tikit on juuri fillarikypärän pehmusteen alla, joten tällä viikolla pyörä seisoo tallissa. Vaihdoin muuten pyörään Oton kanssa Suomesta ostetut nastarenkaat alle, se oli aivan loistava veto täkäläisessä "lunta -> suolaa -> jäätä"-tienhoitokulttuurissa. Täällähän on kyllä nastarengaskielto, joten ehkäpä meikäläisellä on kylän ainoa nastoitettu kulkupeli.
Kuluneen viikonlopun ohjelmaan kuului piparien leivontaa, Iivarin synttärit ja kauneimpia joululauluja. Suomalainen seurakunta järjesti adventtiperinteen mukaisen joululaulutilaisuuden Wienin vanhimmassa kirkossa Ruprechtskirchessä. Tunnelmallinen tilaisuus, jossa erityisesti ilahduttivat kappaleet "No onkos tullut kesä" ja "Käy lämmin henkäys talvisäässä". Pari päivää jatkuneiden vesisateiden jälkeen lumesta ei nimittäin ole enää tietoakaan. Kateeksi käy suomalaisia hiihtokelejä.
Joulukuun ensimmäisen viikonlopun ohjelma meni uusiksi, kun paljon odotetut vieraat jäivät Suomeen lentoemäntien lakkoilun vuoksi. Suunniteltu joulumarkkinakierros päätettiin kuitenkin toteuttaa oman perheen voimin. Vierailimme Spittelbergin markkinoilla, joita moni työkaveri oli kehunut - eikä syyttä. Viehättävillä kapeilla kävelykaduilla oli mukavia kojuja ja paikalta löytyi myös seppä, jonka kanssa lapset pääsivät takomaan hevosenkenkäriipukset kaulaan.
Viime viikolla ruokakaupassa sattui episodi. Työntelin rauhassa kärryjä Merkurin (vrt. Prisma) käytävillä ja nautiskelin siitä, että kaupassa oli mukavan rauhallista. Vihannekset ja maidot oli jo kärryssä. Havaitsin kauppalapusta kohdan kompostipussit, kun ystävällinen myyjä tuli kysymään, miten hän voisi auttaa. Ohhoh, palvelua ruokakaupassa keskellä käytävää! Löysimme yhdessä kompostipussit ja jatkoin pakatun lihan osastolle. Bratvurstia, karjalanpaistilihat (täkäläisittäin gulassilihat) ja mitäs vielä... Pian sama myyjä ilmestyi taas paikalle: mitäs herralle saisi seuraavaksi olla? Nyt alkoi jo epäilyttämään. Sekoittiko hän minut johonkin toiseen? Vai oliko tämä iskuyritys keskellä markettia? En tietenkään uskonut kyseessä olevan vilpitöntä palvelua vaan kysyin, että mitenkäs tässä nyt niin avuliaita ollaan. Sitten tämä vuoropäällikkö sai hienoin kiertoilmauksin sanotuksi, että hyvä herra olemme tässä vähän jo niinkuin sulkeneet tämän myymälän. No niinpä tietenkin! Kellohan oli jo viisi yli seitsemän! Kunnon wieniläiset olivat jo kodeissaan katsomassa maajussin morsianta, ja minä siellä törötin vessapaperihyllyn luona kauppalappu kädessä ja vuoropäällikkö seuranani. Suoritin siinä sitten loput ostokset melko ripeästi ja pahoittelin kassalla väärää käsitystäni aukioloajoista. Missä ihmeen välissä työssäkäyvät perheet ehtivät käydä kaupassa??
Kävin muuten perjantaina päivittämässä profiiliani: otsastani poistettiin "epidermiscyste frontal", rasvapatti, joka oli siinä kasvanut viisitoista vuotta. Tikit on juuri fillarikypärän pehmusteen alla, joten tällä viikolla pyörä seisoo tallissa. Vaihdoin muuten pyörään Oton kanssa Suomesta ostetut nastarenkaat alle, se oli aivan loistava veto täkäläisessä "lunta -> suolaa -> jäätä"-tienhoitokulttuurissa. Täällähän on kyllä nastarengaskielto, joten ehkäpä meikäläisellä on kylän ainoa nastoitettu kulkupeli.
Kuluneen viikonlopun ohjelmaan kuului piparien leivontaa, Iivarin synttärit ja kauneimpia joululauluja. Suomalainen seurakunta järjesti adventtiperinteen mukaisen joululaulutilaisuuden Wienin vanhimmassa kirkossa Ruprechtskirchessä. Tunnelmallinen tilaisuus, jossa erityisesti ilahduttivat kappaleet "No onkos tullut kesä" ja "Käy lämmin henkäys talvisäässä". Pari päivää jatkuneiden vesisateiden jälkeen lumesta ei nimittäin ole enää tietoakaan. Kateeksi käy suomalaisia hiihtokelejä.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Sairaskertomus
Ensimmäinen vuosi uudessa ympäristössä on kuulemma tautinen. Pitää paikkaansa ainakin meidän perheen kohdalla. En enää edes viitsi laskea kuinka monetta kertaa olemme sairaina kuluneen vuoden aikana.
Sairastamisen myötä myös lääkärissäkäyntejä on kertynyt kiitettävästi. Lääkärin löytäminen onkin melkoista salapoliisityötä, sillä täällä ei (ainakaan meidän tietojemme mukaan)) ole lääkärikeskuksia, vaan lääkäreillä on omat yksityisprakstiikkansa. Ja nämä ovat sitten auki milloin Herr oder Frau niin suo. Olemme löytäneet yhden ihan hyvän lastenlääkärin, jossa jopa työskentelee usempi lääkäri, joten sinne saa ajan aika hyvin. Paitsi torstaina, jolloin koko praktiikka on kiinni. Ja arvata saa, minä päivänä olemme yleensä tarvinneet akuuttia lääkäriapua.
Eilen (torstaina) retkeilimme sitten yhden Oton tarhakaverin äidin suositteleman lääkärin luo, kun Kertulla oli kuumetta jo neljättä päivää. Varsinaista diagnoosia emme saaneet, mutta antibiootit kumminkin. Kun varmistin vielä asian perheläkäriltämme (kiitos taas) Suomesta, aloitimme kuurin. Kertulla oli vielä illalla paljon kuumetta, mutta liekö kiitos antibioottien vaiko pelkän ajankulun, tilanne on tänään jo huomattavasti parempi.
Myös Otolle nousi torstai-illan aikana kuumetta, joten perjantaista tulikin koko porukan kotipäivä. Toipilaiden aika kului onneksi hyvin vesiväreillä maalaten, Autot-elokuvaa katsellen ja pipareita leipoen. Ainakin nyt illalla koko perhe on jälleen kuumeeton. Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin ostamassa apteeksita monivitamiinivalmistetta, jos sen turvin pysyisimme terveinä edes loppuvuoden.
Sairastamisen myötä myös lääkärissäkäyntejä on kertynyt kiitettävästi. Lääkärin löytäminen onkin melkoista salapoliisityötä, sillä täällä ei (ainakaan meidän tietojemme mukaan)) ole lääkärikeskuksia, vaan lääkäreillä on omat yksityisprakstiikkansa. Ja nämä ovat sitten auki milloin Herr oder Frau niin suo. Olemme löytäneet yhden ihan hyvän lastenlääkärin, jossa jopa työskentelee usempi lääkäri, joten sinne saa ajan aika hyvin. Paitsi torstaina, jolloin koko praktiikka on kiinni. Ja arvata saa, minä päivänä olemme yleensä tarvinneet akuuttia lääkäriapua.
Eilen (torstaina) retkeilimme sitten yhden Oton tarhakaverin äidin suositteleman lääkärin luo, kun Kertulla oli kuumetta jo neljättä päivää. Varsinaista diagnoosia emme saaneet, mutta antibiootit kumminkin. Kun varmistin vielä asian perheläkäriltämme (kiitos taas) Suomesta, aloitimme kuurin. Kertulla oli vielä illalla paljon kuumetta, mutta liekö kiitos antibioottien vaiko pelkän ajankulun, tilanne on tänään jo huomattavasti parempi.
Myös Otolle nousi torstai-illan aikana kuumetta, joten perjantaista tulikin koko porukan kotipäivä. Toipilaiden aika kului onneksi hyvin vesiväreillä maalaten, Autot-elokuvaa katsellen ja pipareita leipoen. Ainakin nyt illalla koko perhe on jälleen kuumeeton. Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin ostamassa apteeksita monivitamiinivalmistetta, jos sen turvin pysyisimme terveinä edes loppuvuoden.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Ameriikan-maalla
Terveisiä Atlantin takaa. Kolmiviikkoinen reissu lentoineen päivineen meni mukavasti ja kauniista kesäsäästä nautittiin kera mummojen ja muiden mukavien ihmisten.
Syy reissuun olivat eräät syntymäpäiväjuhlat, joita juhlittiinkin oikein perusteellisesti.
Lisäksi tavattiin mm. kirahveja ja sarvikuonoja sekä muutama alligaattori - turvallisen etäisyyden päästä.
Muita ehdottomia kohokohtia olivat Atlantin aallot (uiden), koralliriutta ja kalat (veneestä ja snorklaten), risteily (laivalla) ja se, että Otto oppi uimaan. Lisäksi mm. maistettiin kiitospäivän perinteisiä herkkuja ja ihmeteltiin Black Fridayn alennusmyyntejä, joskin vasta turvallisesti iltapäivällä. Tosin jos Otolta kysytään, parasta saattoivat olla vilkkuvat lenkkarit, joiden ostosta oli sovittu jo elokuussa.
Kotona odottikin sitten hieman toisenlainen ilmasto. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja liikenne sekä ilmassa että maassa oli suhteellisen sekaisin. Kotiin päästiin kuitenkin onnellisesti ja kaikki tavaratkin löytyivät tällä kertaa ajallaan. Nyt nautitaankin sitten kunnon talvesta niin kauan kuin sitä kestää.
Syy reissuun olivat eräät syntymäpäiväjuhlat, joita juhlittiinkin oikein perusteellisesti.
Lisäksi tavattiin mm. kirahveja ja sarvikuonoja sekä muutama alligaattori - turvallisen etäisyyden päästä.
Muita ehdottomia kohokohtia olivat Atlantin aallot (uiden), koralliriutta ja kalat (veneestä ja snorklaten), risteily (laivalla) ja se, että Otto oppi uimaan. Lisäksi mm. maistettiin kiitospäivän perinteisiä herkkuja ja ihmeteltiin Black Fridayn alennusmyyntejä, joskin vasta turvallisesti iltapäivällä. Tosin jos Otolta kysytään, parasta saattoivat olla vilkkuvat lenkkarit, joiden ostosta oli sovittu jo elokuussa.
Kotona odottikin sitten hieman toisenlainen ilmasto. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja liikenne sekä ilmassa että maassa oli suhteellisen sekaisin. Kotiin päästiin kuitenkin onnellisesti ja kaikki tavaratkin löytyivät tällä kertaa ajallaan. Nyt nautitaankin sitten kunnon talvesta niin kauan kuin sitä kestää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)