perjantai 17. syyskuuta 2010

Vanha virsi

Lukaisin parin viikon takaisen blogikirjoituksen ja täytyy sanoa, että vain pienet yksityiskohdat ovat muuttuneet:
Tänäänkin yksi meistä kävi lääkärillä hakemassa antibioottikuurin, mutta nyt se olin minä. (poskiontelotulehdus)
Tänäänkin oli savustettua kalaa, mutta nyt se oli rautua ja nyt se oli liian kuivaa.
Tänäänkin oli sienikastiketta, mutta nyt se oli tehty tateista.
Mutta vieläkään talossa ei ole portviiniä.

Otto on ollut nyt viikon ja pari päivää tarhassa. Tarhalaisen kertoman mukaan siellä on ihan kivaa ja uusia tarhakavereita tulee tipoittain lisää. Paikkahan nimittäin vasta avasi remontin jälkeen nyt syyskuun alussa ja joinain päivinä Otto on ollut tarhassa jopa yksin, pääasiassa 1-2 tarhakaverin kanssa. Tarhapaikat ovat tässä kaupungissa kuitenkin sen verran tiukassa, että eiköhän luku ole toistakymmentä vuoden alussa, kun Kerttukin menee samaan paikkaan.

Huomenna aloitamme Oton kanssa korkeakultturellin wieniläiselämän. Tiina nimittäin osti meille kausikortit konserttitalo Musikvereinin lastenkonserttisarjaan. Huomenna esittelyvuorossa ovat erityisesti nokkahuilut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti