Ratikkapäivä

Tänään oli Wienissä ratikkapäivä eli kaupungin liikennelaitoksen järjestämä tapahtuma ratikoihin liittyen. Lähdimme heti aamupalan jälkeen retkelle Hernalsin ratikkahalleille, jossa oli nähtävillä museoratikoita, pienoisrautateitä ja monenlaista muuta aihepiiriin liittyvää. Paikalla oli tietysti myös raitiotieläisten puhallinsoittokunta (univormuissa ja koppalakeissa) ja täkäläiseen festivaalitapaan ruokalistalla oli höyrytettyä makkaraa ja olutta. Sekä ohjelma että ruoka kelpasivat meille mainiosti. Otto pääsi ajamaan ratikkasimulaattorilla ja me kaikki ajoimme historiakierroksen Hernalsissa.

Tapahtuman kohderyhmä oli mielenkiintoisen kahtiajakoinen: lapsiperheitä ja ratikkafaneja. Nyt olen nähnyt sen porukan, joka tuottaa youtubeen videopätkiä ratikoista. Takuuvarmasti jokaisella kerralla museoratikan lähtiessä kierrokselleen oli useampia miehiä videokameroineen ikuistamassa, kuinka punakorinen museoraitiovaunu malli 18B vuosimallia 1961 ikimuistoisesti kääntyy Hernalsin perinteikkään ratikkahallin jo unohtuneelta sivuraiteelta, sen erityinen vaihtovirtamoottori ottaa voimansa ajojohtimesta klassikkovirroittimen avulla, mutkassa kiskot kirskahtelevat ja vaunukori natisee unohtumattomasti vaunun ensimmäisen, mallille 18B ominaisen, jousittamattoman telin ylittäessä Hernals Hauptstrassen risteävät kiskot. No, ei parane arvostella näitä viiksekkäitä liikaa - yksi meidän perheestä katsoisi näitä videoita kuinka paljon tahansa. Niin, ja todennäköisesti Otto osaa parin vuoden päästä arvostaa juuri näitä pikantteja yksityiskohtia.

Ratikkahalleilla tapasimme työkaverini Clausin, joka oli perheineen myös tullut ratikkatapahtumaan. Heiltä saimme vinkin, että kaupungin keskustassa oli myös palolaitoksen kalustoa esittelyssä. Ajettuamme museoratikalla Schottentorille päätimme jatkaa Oton kanssa vielä katsomaan paloautoja, Tiina ja Kerttu suuntasivat kotiinpäin. Wienin vanhimman paloaseman edessä Am Hofilla olikin näyttävä kavalkadi punaista kalustoa. Katselimme niitä aikamme ja lähdimme sitten Oton kanssa välipalalle Kafe Korbiin. Iltapäivätuokio oli molemmille oikein miellyttävä ja rauhoittava - Otto nimittäin nukahti kahvilan sohvalle ja minä luin sillä aikaa pari sanomalehteä ja nautiskelin lasin valkoviiniä.

Päivitys sairastuvan puolelta: Otto kunnossa, antibioottikuuri loppuu huomenna. Vaikka tiistaisella lääkärikäynnillä Kertun korvissa ei ollut vielä mitään vikaa, niin torstaina toisesta korvasta puhkesi tärykalvo ja mätää valuu ulos. Yöllisen kivun ja huudon aiheena olikin siis korvatulehdus. Keuhkot ovat olleet puhtaat. Antiobioottikuuri menossa, Flixotiden annostusta lisätty varmuuden vuoksi. Tiinan angiina mennyt ohi, antibiootit syöty loppuun, mutta ei kuulemma vielä täydessä iskussa.

Täältä tähän.