Maanantaiaamuna taksi haki meidät jo ennen kukonlaulua Keravalta. Luonnollisesti tämä olisi ollut se aamu, kun Kerttu olisi halunnut nukkua. Aikaisempien 5.30 herätysten vastapainoksi huuto oli kamala, kun mummu koitti herätellä 5.45.
Otto oli innoissan isosta taksista, vanhemmat sen sijaan taisivat olla hieman liikutuksen vallassa taksin kaartaessa pihalta kohti lentokenttää. Kentällä ehdittiin hyvin suorittaa muodollisuudet ja syödä puolet aamupalastakin ennen kuin kuulutukset kertoivat koneemme lähtevän. Matka meni mukavasti, Otto oli innoissaan aivan kaikesta ja Kerttu otti rennosti - kokenut Wieninmatkaaja voi ihan hyvin ottaa koneessa jo tunnin nokoset ja antaa äidille aamupalarauhan.
Lentokoneessa juttelin pidemmän aikaa yhden suomalais-itävaltalaisen perheen äidin kanssa ja sain jo toisen(!) paikalliskontaktin yhteystietoineen. Lentokentällä perillä Wienissä meitä hieman hymyilytti Jaskan kanssa, kun törmäsimme "tuttuihin": ex-mäkikotka Nykänen käveli vastaan melkein heti koneesta ulos tultuamme.
Meitä oli vastassa ystävällinen taksinkuljettaja kaksine turvaistuimineen. Molemmat lapset väsähtivät autoon matkalla evakko-osoitteeseemme numero 2, mutta virkistyivät pian perille päästyämme, kun saivat leikkiseuraa. Jaska lähti autonhankintamatkalle ja me jäimme lasten kanssa asettumaan aloillemme.
Autonhankinta veti osittaisen vesiperän, kun Jaska saapui kaupasta kokemuksia viisaampana, mutta ilman autoa. Illalla käytiin vielä kaupassa ja Otto pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan wieniläsratikalla 1. pysäkinvälin. Iltapalan yhetydessä juhlittiin vielä syntymäpäiviä ennen kuin koko talo hiljeni ansaituille yöunille kello yhdeksän aikaan.
Tänään aamulla suuntasimme koko perheen voimin vastaanottamaan uuden asuntomme avaimet. Otto juoksi innoissaan ympäri tyhjää asuntoa ja antoi uudelle kodille hyvän arvosanan: "Kyllä mä viihdyn täällä". Myös Kerttu tuntui olevan innoissaan runsaasta tyhjästä konttaustilasta. Luovutusmuodollisuuksien jälkeen kiljuvan nälkäinen perheemme suuntasi jo edellisellä reissulla hyväksi havaittuun lounasravintolaan. Lounaan jälkeen Jaska suuntasi kohti Ikeaa ja minä (saatuani lapset nukkumaan) lähdin siivoamaan uutta asumustamme. Nyt on lattiat ja keittiö pesty ja ikkunatkin ainakin sisältäpäin. Siivoillessa suunnittelin myös uuden keittiön järjestystä - suunnitelma on sikäli tarpeen, että kaappitilaa on ehkä reilu puolet edellisestä.
Jaska sai ostettua kaapit, mutta kotiinkuljetus jäi aamuksi, sillä ilman paikallista ajokorttia tai henkilöllisyystodistusta ei Ikeasta pakettiautoa saanut. DHL hoitaa ja on se päivä onneksi huomennakin ja varmasti ihan puuhakas sellainen. Toivottavasti saadaan asiat kuntoon, torstaiaamuksi odottelen muuttomiehiä ja tavarakuormaamme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tsemppiä! Te kyllä pärjäätte ihan missä vaan :)
VastaaPoistaKikka