Asuntojen etsiminen on viime viikon ollut päällimmäinen asia. Hakukoneita on käyty läpi, välittäjältä Wienistä on saatu ehdotuksia ja lisätietoja ja jonkinlaista pisteytystä on tehty. Nyt on excelissä 10 osoitteen lista, jotka lähdemme paikan päälle katsomaan alkavalla viikolla.
Asunnonhaussa tuli juostua myös päin seinää: edellisessä kirjoituksessa kehuin omatoimisuuttamme, kun olimme kyselleet osoitteita ja lisätietoja mukaviksi arvioimistamme asunnoista. Virhe. Meidän olisi pitänyt olla yhteydessä omaan välittäjäämme, joka on yhteydessä toiseen välittäjään saadakseen tiedot. Pahimmassa tapauksessa kuulemma saattaisimme joutua maksamaan välitysmaksuja useammalle välittäjälle, jos emme etene tätä tietä. Vähän tämä haiskahti aiheettomalta pelottelulta ja vedätykseltä, sillä relocation-agenttimme on moneen kertaan korostanut olevansa välittäjästä riippumaton ja välittäjän kanssa me emme ole mitään sopimusta tehneet. Ottivatpa kuitenkin kierroksia moisesta. Tästä opin ainakin sen, että itävaltalaisessa välittäjäsysteemissä välittäjä tekee sopimuksen ostajan kanssa. Sitten hän välittää kenen tahansa ilmoittamia asuntoja ja saa lopulta osuutensa ostajan maksamasta välityspalkkiosta. Suomessahan homma on täysin päinvastainen.
Tämä myrsky tasaantui lähes yhtä nopeasti kuin nousikin. Se latisti vähäksi aikaa myös meidän asunnonhakufiiliksiämme, mutta tällä hetkellä tuntuu, että meillä on ihan hyvä lista vaihtoehtoja katsastettavana - toivottavasti totuus vastaa esittelytekstejä ja meillä on pian uusi koti tiedossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti