Asunnonetsintää Wienissä

Suuntasimme jälleen tiistai-iltana Jaskan ja Kertun kanssa asunnonetsintämatkalle Wieniin, Otto jäi jo ”totuttuun” tapaan Keravalle hoitoon. Kone oli tupaten täynnä, ja Kertun viihdyttäminen oli edellisestä reissusta kuluneiden viikkojen aikana selvästi vaikeutunut. Olin todella kiitollinen pienestä koostani, sillä mahduimme yllättävän sujuvasti istumaan ja touhuamaan Kertun kanssa samalla lentokonepenkillä. ;)

Perillä ajelimme taksillä hotellille, joka tällä kertaa sijaitsi 19. kaupunginosassa. Taksikuski ilmeisesti hieman ihmetteli valintaamme, sillä keskustaa ohittaessamme hän eritoten painotti ”tiedättehän, Wienin keskusta on TUOLLA”. Itävallassa oli pyhä, joka käytännössä tarkoitti sitä, että aivan kaikki paikat tuntuivat olevan kiinni. Jaskan ensimmäinen ruuanhankintareissu tuotti vesiperän, mutta onneksi toisella löytyy kulman takaa tuttu ja turvallinen – ja aukioleva – McDonald’s.

Aamulla herättiin suht virkeinä jo kuuden aikaan. Oltiin saatu kiristettyä asunnonetsintäkierroksen alku jo kello kahdeksaksi. Tämä siksi, että Kertulle järjestyi päivähoito klo 8-10 ja tuo aika piti hyödyntää mahdollisimman hyvin. Vettä satoi suht kaatamalla, joten veimme Kertun taksilla hoitoon ja kävelimme sitten ensimmäiselle asunnolle. Kämppä oli sama, jota käytiin katsomassa jo aikaisemmallakin reissulla. Asunto vaikutti edelleen eihan mukavalta ja päivälle saatiin hyvä aloitustaso – jos parempaa ei löydy, olemme löytäneet kotimme 3 vuodeksi.

Kiersimme keskiviikkoaamupäivän aikana kaikenkaikkiaan 7 tai 8 kämppää, josita osa oli hyviä, mutta huonossa paikassa, osa outoja hyvässä paikassa ja osa jotain siltä väliltä. Kävimme myös upouudessa kerrostalon alakerta-asunnossa, jossa ei ehkä ollut mitään kovin persoonallista, mutta kämppä tuntui selkeine pohjineen ja varasto- pyörävarasto-, autotalli-, ja vaunuvarastotiloineen ihanan toimivalta. Puhumattakaan siitä, että omalle (aidatulle) pihalle oli käynti suoraan talon portin vierestä. Saimme kierroksen päätökseen puolen päivän maissa ja teimme itävaltalaisen yhteyshenkilömme kanssa yhteenvedon ja suunnitelman seuraavan päivän kohteista. Listalle toivottiin vielä muutamaa uuttakin kämpää, mikä onneksi myös onnistui.

Iltapäivällä Jaska suuntasi tulevalle työpaikalleen ja me lähdimme Kertun kanssa tutustumaan siestan jälkeen ympäristöön. Upouusi asunto oli keskiviikon kierroksen ehdottomasti paras anti, joten kävelimme kierroksen sen lähiympäristössä. Saldona oli leikkipuisto, pari kahvilaa, pesula, suutari – ja kuohuviinitila. Ympäristö vaikutti oikein mukavalta, jopa jatkuvassa tihkusateessa. Jatkoimme matkaa vielä parin kaupan kautta keskustaan. Jaskakin pääsi toimistolta pois ihan hyvissä ajoin, joten avattiin joulukausi Glüchwienilla Raatihuoneen joulumarkkinoilla ja suunnattin takaisin hotellin tienoille syömään. Illan tunnelmaan sopivassa viinituvassa Grinzigissä oli sekä elaävää kitaramusiikkia että suomalaisia (ilmeisesti opiskelijoita). Kerttu nautti olostaa koko baarin puolivirallisena keskipisteenä ja käyttäytyi erinomaisesti.

Torstaiaamun kierros aloitettiin vähän enne yhdeksää viemällä nukkuva Kerttu taas hoitoon. Hoitopaikasta jatkoimme Jaskan kanssa kävellen uusintakatselmukselle edellispäivän ”voittaja-asunnosta”. Jaska oli vielä yön aikna tehnyt tarkastuslistaa, joka käytiin läpi. Lisäksi mittailtiin ja otettiin kuvia, uusi asunto vaikutti edelleen mukavalta. Aamupäivän aikana käytiin vielä katsomassa 2 uutta kohdetta ja yksi edellispäivän parhaista, mutta mikään ei yltänyt uuden kerrostaloasunnon tasolle, joten kerroimme välittäjälle haluavamme ensisijaisesti vuokrata sen. Pidimme vielä strategiapalaverin hotellilla ennen kuin lähdimme hakemaan Kertun hoidosta.

Kun valinta oli tehty, halusimme edetä mahdollisimman nopeasti ja sovimme, että käymme vielä allekirjoittamassa kirjallisen tarjouksen illalla matkalla lentokentälle. Itävallassa kun vuokraussysteemi toimii jotakuinkin siten, että sama asunto voi olla usealla välittäjällä samaan aikaan ja ensimmäisenä kirjallisen vuokraamistarjouksen tehnyt on sitten vahvimmilla myös saada asunnon, tai ainakin tarjouksen yhyväksynnän jälkeen päästään tekemään vuokrasopimusta.

Kulutimme vielä torstai-iltapäivän kiertelemällä ympäri toivottavasti uutta asuinaluettamme ennen kuin hyppäsimme taksiin ja kohti lentokenttää. Tortasin aurinkokin vaihtui samalla minuutilla vesisateeksi, joten kotiinlähtö oli hyvin ajoitettu. Matkalla käyttiin vielä allekirjoittamassa kirjallinen tarjous, joka myös faksattiin samoin tein välittäjälle.

Kentällä tuli hieman lisäkäkintää, kun kone oli reilun tunnin myöhässä. Kotimatka tosin sujui odotettuakin paremmin, sillä Kerttu nukahti syliin jo ennen nousua ja nukkui tyhjähkössä koneessa omalla paikallaan, omassa kaukalossaan koko kotimatkan.
Reissun jälkeen ihmettelimme, ettei ottanut yhtään niin koville kuin mitä olimme etukäteen arvelleet. Toisaalta takana olivat kaikki ne tunnit tietokoneen hakukoneiden parissa, joten tiesimme nähneemme 19. kaupunginosan tämänhetkisen tarjonnan jotakuinkin kokonaan. Nyt vain odotellaan, meneekö vuokratarjous läpi.