1098 km

Toukokuun jälkeen mittarilukema 9108 km, vuoden alusta ajettu 1098 km ja toukokuussa tasan 200 km. Parhaimman pyöräilykauden alettuakin ajomäärät ovat pysyneet viime vuoteen verrattuna maltillisina.

Kesäloma, osa 1: Kroatia

Palasimme eilen Kroatiasta lomalta. 11 päivän reissu oli myös itse asiassa tämän vuoden kesälomamme, ainakaan muuta ei ole toistaiseksi suunniteltu.

Lähdimme matkaan helatorstain aamuna. Päivän köröteltyämme saavuimme Kroatian vanhimpaan kansallispuistoon Plitvicen järville. Siinäpä vasta mielenkiintoinen paikka! Jokivedessä elävät levät ja bakteerit imevät kalkkia vedestä ja kasvattavat pohjasta päin patoja veden tielle - missä vesi virtaa, siinä pato korottuu ja vesi etsii taas uuden reitin. Lopputuloksena on huippuhienoja vesiputouksia, pikkulätäköitä, ja mitä mielikuvituksellisimpia veden reittejä. Parin päivän retkeilyn jälkeen olimme jo lähes puutuneita vesiputousten näkemiseen. Matka jatkui isomman veden äärelle Kastelaan.

Kastelassa ehdimme suurin piirtein pysäköidä auton satamaan, kun paikalle saapuivatkin Perttu, Outi ja Nella. Lounaan jälkeen pakkasimme tavarat vuokraamaamme Salona 37:ään ja lähdimme vesille.

Vietimme vesillä viikon. Matkaa ei kertynyt kuin 100 mailia, sillä yhden päivän pidimme tuulta ja muinakin päivämatkat olivat varsin kohtuullisia, lähinnä päiväuniaikaan ajoittuneita siirtymisiä paikasta toiseen. Kuljimme reittiä Kastela - Split - Stari Grad (2 yötä) - Vis - Uvala Vinogradisce (Pakleni Otoci) - Milna - Kastela. Splitiä lukuunottamatta satamapaikat olivat erittäin hienoja pieniä kyliä, joiden rantaan onnistuimme pysäköimään perä edellä. Vinogradiscen lahdella olimme ankkurissa, itse jopa muutamassa eri kohdassa ankkurin petettyä illalla.

Vesi oli kirkasta, mutta vielä varsin viileää (16-20 astetta). Märkäpukujen kanssa snorklaaminen oli siedettävää, mutta syksyllä vesien ollessa lämpimämmät uiminen olisi miellyttävämpää. Kesällä sesonkiaikaan ei tekisi mieli olla paikalla, sen verran runsaasti vuokraveneitä oli Kastelassa odottamassa varsinaista kauden alkamista. Me mahduimme kaikkiin satamiin, mutta jo Stari Gradissa osa jouduttiin tuulisena maanantaina käännyttämään pois, kun kukaan ei satamasta päivän aikana poistunut.

Ikävää välinpitämättömyyttä veneilijöiltä (paikallisilta vai turisteilta?) oli merien roskaaminen. Muovipusseja kellui siellä täällä, jossain näkyi kokonaisia roskasäkkejä ja kaikenlaista tavaraa ja roinaa. Milnan satamassa veteen oli väristä päätellen kaadettu myrkkymaalipurkin pohjat. Toivottavasti kroaatit ymmärtävät puhtaan Adrianmeren arvon ja ottavat tilanteen haltuun.

Salona 37 osoittautui päteväksi veneeksi. 6 vuotta ilmeisen kovaa vuokrakäyttöä oli toki jättänyt veneeseen pintanaarmunsa, mutta veneen rakenteessa ja perusasioissa ei ollut huomauttamista. Lähtisin mielelläni uudelleenkin Salonan kyytiin.

Paluumatkalla kävimme Kroatiassa vielä Trogirin kaupungissa pienellä tutustumiskävelyllä ja lounaalla, sitten huristelimme erinomaista moottoritietä pitkin Slovenian rajalle ja yöpymään Mariboriin, tämän vuoden kulttuuripääkaupunkiin. Sunnuntaisen leikkipuiston ja puistokonsertin jälkeen suuntasimme kotiin. Kotiinpaluu olikin poikkeuksellinen, sillä meitä odotti maittava sunnuntaipäivällinen - Siki ja Tiplu olivat lomamme aikana tulleet meille kylään.

Äitienpäivä Salzburgissa

Sirkka saapui perjantaina Wieniin. Päivä oli kaunis ja kuuma. Kuuma oli junassakin, mutta matka Salzburgiin sujui mukavasti.

Perjantaina nautimme helteestä (+30), ruokailusta ulkona, kävelystä vanhassa kaupungissa ja lasten nukahdettua Tiinan kanssa vielä iltakävelystä Augustinerbräun biergarteniin. Lauantaina nautimme kylmästä rintamasta: koko päivän jatkuneen sateen vuoksi ohjelmassa olivat Haus der Natur ja Paracelsus-kylpylä. Äitienpäivänä nautimme maisemista Hohensalzburgin linnoitukselta sekä aamukahveista. Sitten olikin aika hypätä Railjetin kyytiin ja palata Wieniin. Illalla kävimme Rasmuksen keikalla.

Salzburgista jäi hyvä mieli ja erittäin positiivinen kuva: idyllinen vanha kaupunki, joki keskellä, kukkulat ympärillä, vuoret takana. Kirkkoja, aukioita, koristeellisia liikekylttejä ja nahkahousukauppoja oli paljon. Kun vielä lauantai-iltana näin nuorten miesten polttariporukan - kaikilla lederhosenit jalassa - päätökseni housujen hankinnasta oli selvä.

Elämää takapihalla

Valvoimme, että talitintti sai poikaset maailmalle

Jätskiä a la Salvo

Taannoin hankittu puutarhaletku on ollut lasten suosikki. Sillä on kasteltu nurmi, yrtit

...ja lapset.

Työpaikka

Palasin tänään Suomesta työmatkalta. Matkan aihe oli tärkeä ja miellyttävä: kävin tekemässä työsopimuksen ja esittäytymässä porukalle. Tunsin oloni tervetulleeksi ja kyllä palaaminen tuttuun porukkaan tuntuu hyvältä ajatukselta minustakin. Mukavan päivän päätteeksi Finnair vaihtoi ystävällisesti istumapaikkani riville 1, joten jouduin nauttimaan työsopimuksen kunniaksi (pienen) pullon sampanjaa.

Wappu

Wappu juhlittiin asiaankuuluvin menoin. Aatonaaton pyöräretkellä Donau Auenin kansallispuistoon heitimme kaikki talviturkin. Paluumatkalla kävimme Gross-Enzersdorfissa syömässä parsaa ja jätskiä.

Vappuaatton juhlat takapihallamme piti aloittaa pihakuusen alta, sillä ensimmäisten parin tunnin aikana auringossa ei pystynyt olemaan. Vappuaattona Wienissä mitattiin kaikkien aikojen huhtikuun lämpöennätys +31,2 astetta. Auringon vähän laskettua grillailimme ja pidimme hauskaa.

Vapunpäivänä järjestyi extempore-piknik Wertheimsteinparkissa. Pullo kuoharia, täytekakku, sun muut kootut tarjoilut mukanamme juhlimme vappua.