Otto ja Liisi hiihtivät muutaman päivän hiihtokoulussa ja keiken kaikkiaan edistys viikon aikana oli huikea! Loppuviikosta kurvailu sujui mallikkaasti jo lastenrinteitä isommissakin mäissä. Kerttukin viihtyi aurinkosuksillaan ajoittain. Vaikkei auraaminen (pizza!) vielä ihan sujukaan, sukset tottelivat laskijaa loivassa mäessä jo hyvin.

Sen verran rankkaa hiihtäminen oli, ettei kukaan tarvinnut ilaisin kummempia apré ski -toimia, vaan koko perhe oli valmis nukkumaan hotellin tarjoaman illallisen jälkeen.
Viikon toinen aurinkoinen hiihtopäivä osui lähtölauantaille, joten jaoimme Jaskan kanssa aamun vuoroihin joissa toinen laski ja toinen pakkasi sekä huolehti lastenhoidosta. Paluuruuhka olikin ehtinyt kadota aamun aikana ja kotimatkalla lähinnä kummastelimme vastaantulevaa hollantilaisautojen vyöryä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti