437 km

Karkauspäivän päätteeksi voidaan raportoida helmikuun kilometrit. Ajoa tuli 212 km, mittarissa 8445 km ja vuoden alusta ajettu 437 km. Melkein kaksinkertainen määrä viime vuoden tammi-helmikuuhun verrattuna (230 km).

Synttärijuhlat

Tänään juhlimme Oton ja Kertun synttäreitä oikein kahteen kertaan. Aamupäivällä kylässä olivat tarhakaverit vanhempineen ja sisaruksineen. Ohjelmassa oli aarteenetsintää ja paljon leikkimistä.


Päivälevon jälkeen kylään tulivat suomalaiskaverit. Leikit veivät mukanaan niin, että edes kakut ja muut herkut eivät pidelleet lapsia ruokapöydässä kovinkaan pitkään. Vanhemmille jäi siis mukava tuokio tuuletella ajatuksia elämästä.

Ensimmäinen kevätpäivä

Eilen oli ensimmäinen oikein keväinen päivä. Aurinko rupesi paistamaan toden teolla lounaan jälkeen ja iltapäivällä olikin jo 14 astetta lämmintä. Valmistelimme koko päivän huomisia synttärijuhlia siivoamalla ja leipomalla, mutta kauniin sään innostamina kävimme iltapäivällä Döblingin kaupunginosamuseossa tutustumassa lähiseudun historiaan.

Paasto ja kevät alkoi

Tullessamme hiihtolomalta Wienissä oli kevät. Lumet olivat sulaneet, oli aurinkoista ja mustarastaat lauloivat. Kevään tuoksu on houkutellut Tiinaa lenkkeilemään jo muutamaan kertaan tällä viikolla. Peipot ovat täysillä äänessä ja punarintakin lurittelee. Lämpötila oli tänään iltapäivällä +9 ja perjantaiksi on luvattu jo +14 astetta.

Kevätsesongin alkamisen huomaa myös kalenterista, pääsiäiseen on enää 40 päivää. Paastoon siirtymistä juhlittiin eilen: tarhassa oli laskiaisjuhla, töissä tarjolla munkkeja, kaduilla ja toreilla kulkueita ja ihmisillä värikkäitä hattuja. Tänään kävimme Zum Schwammerlissa nauttimassa perinteisen tuhkakeskiviikon silliaterian, Heringschmausin. Mukavaa, kun lähistöllä on ruokasesonkeja seuraava korttelikuppila.

Hiihtoloma Hinterglemmissä

Tämä talven ensimmäistä koko viikon hiihtolomaa vietettiin Saalbah-Hinterglemmin maisemissa. Sää viikon aikana oli vaihteleva kuten myös perheenjäsenten kunto. Onneksi viikkoon mahtui myös aurinkoisia ja ei-niin-lumisateisia päiviä. Kahden perheen kokoonpano varmisti myös sen, että aikuisetkin pääsivät välillä vähän isompaankin mäkeen. Alueella olisi ollut rinnetarjontaa vaikka muille jakaa, mutta lempirinteet löytyivät läheltä ja vaihtelevat sääolosuhteet tarjosivat jo riittävästi haasteita.

Otto ja Liisi hiihtivät muutaman päivän hiihtokoulussa ja keiken kaikkiaan edistys viikon aikana oli huikea! Loppuviikosta kurvailu sujui mallikkaasti jo lastenrinteitä isommissakin mäissä. Kerttukin viihtyi aurinkosuksillaan ajoittain. Vaikkei auraaminen (pizza!) vielä ihan sujukaan, sukset tottelivat laskijaa loivassa mäessä jo hyvin.



Sen verran rankkaa hiihtäminen oli, ettei kukaan tarvinnut ilaisin kummempia apré ski -toimia, vaan koko perhe oli valmis nukkumaan hotellin tarjoaman illallisen jälkeen.

Viikon toinen aurinkoinen hiihtopäivä osui lähtölauantaille, joten jaoimme Jaskan kanssa aamun vuoroihin joissa toinen laski ja toinen pakkasi sekä huolehti lastenhoidosta. Paluuruuhka olikin ehtinyt kadota aamun aikana ja kotimatkalla lähinnä kummastelimme vastaantulevaa hollantilaisautojen vyöryä.

Hullu suomalainen

Kuten Tiina kirjoitti, helmikuu alkoi Wienissä hyvin kylmissä merkeissä. ”Siperian kylmyyksistä” puhuttiin kaikkialla. Erityisen kylmäksi sää katsotaan, kun lämpötila laskee alle 10 pakkasasteen. Helmikuun alussa tämä erityisen kylmän sään jakso kesti erityisen kauan: naapurissamme Hohe Warten sääasemalla lukema laski alle -10 asteen kahtenatoista peräkkäisenä päivänä. Vertailun vuoksi edellisinä kylminä talvina kovat pakkasjaksot ovat kestäneet 7 päivää (1985), 6 päivää (1996) ja 5 päivää (2006).

Lämpötiloista huolimatta - ja niistä johtuen - kuljin töihin pyörällä. Ilmoittamalla tulleensa pyörällä sai mukavasti pidettyä yllä ”hullujen suomalaisten” mainetta. Lunta ei ollut maassa, mutta siitä huolimatta katuyksikkö kylvi suolaa teille hullun lailla; lopputuloksena oli pelkkää liukkautta. Pyöräilyyn tuli kuitenkin stoppi 7.2. kun aamulla maassa oli parikymmentä senttiä lunta. En jaksanut vaihtaa nastarenkaita, joten kuljin loppuviikon metrolla.

Pakkanen....

...siitä suomalaiset tykkää?

Wieniin on tullut talvi. Ei siis mikään ohimenevä kahden päivän lumijakso, vaan pakkasta on ollut toista viikkoa ja jo viikon ajan mittari on aamuisin näyttänyt ainakin -10 lukemia. Viikon loppuna ilmä oli todella purevaa, kun pakkasen lisäksi kova tuuli puhalsi pohjoisesta.

Meitä suomalaisia huvitti melko lailla eri medioissa liikkuneet pukeutumisohjeet, mutta ovatpahan itävaltalaisetkin viimein löytäneet hatut ja hanskat kaapinperukoilta. Kunnon talven harvinaisuudesta kertoo ehkä sekin, että paikallinen yleisradio jakoi ohjeita siitä, miten selvitä kylmästä. Vaikka artikkelissa kehotetaankin ulkoilemaan, oli -7 asteen iltapäivälämpötilat liikaa tarhantädeille ja viime viikolla tarhassa oltiin sisällä. Me ulkoilimme iltapäivisin sitten siitäkin edestä. Loppuviikosta ulkoilupaikat piti tosin valita kaukana autoteistä, sillä pakkanen huononsi myös ilmanlaatua merkittävästi.

Todellinen talvisää alkoi kuitenkin vasta tämän viikon alussa, kun maanantaina ja tiistaina satoi noin kymmenen senttiä lunta! Lumi Wienissä on hauska, mutta hankala asia. Koska sääilmiö on melko harvinainen, ei wieniläisllä ole kunnon aurauskalustoa ja kaikki jalkakäytävät (ja ajotiet) suolataan. Näin ollen pakkassäälläkin kaikkialla on märkää ja kuraista.

Kurasta huolimatta olemme nauttineet lasten kanssa oikeasta talvesta, joka sopivasti sattui vielä hiihtolomaviikolle. On tehty lumitöitä, laskettu pulkalla ja Kerttu kokeili hiihtämistäkin takapihalla. Sääennusteen perusteella näyttää siltä, että talvi jatkuu vielä jonkin aikaa.

225 km

Tammikuu oli hyvä pyöräilykuukausi. Lunta ei ollut maassa ollenkaan ja meno nastattomilla kesärenkailla maistui hyvin. Muutaman kerran aamulenkki piteni Praterin kierroksella, muuten sahasin normaalia reittiä Tonavan vartta. Kilometrejä kertyi yhteensä 225 eli mittarissa 8223 km.