Joulunviettomme alkoi torstaina 22.12. tarhan joulujuhlasta. Lapset esittivät monenlaisia laululeikkejä, ja Otolla joukon vanhimpana oli taas monta pääroolia. Otto esiintyi erittäin reippaasti (ja kovalla äänellä) mm. porona ja Kerttukin tanssi hienosti lumihiutaletanssia silloin kun ei ollut mummun tai ukin sylissä. Leipomamme piparit maistuivat juhlavieraille. Iltapäivällä kävimme joulumarkkinoilla, ensin Spittelbergissä ja sitten Rathausplatzilla. Molemmilla oli mukavan rauhallinen tunnelma – paikalliset olivat kai lahjaostoksilla ja turistit poistuneet koteihinsa?
Perjantaina suuntasimme heti aamusta Naschmarktille jouluruokia ostamaan. Sää oli erittäin epäjouluinen, mutta tihkusateesta ja väenpaljoudesta huolimatta saimme karpin, kalkkunan ja muut tykötarpeet ostettua. Kalkkuna oli tosin aivan liian suuri, sillä kun luvattuja kolmekiloisia ei löytynytkään tiskistä, jouduimme kantamaan kotiin kuusikiloisen ”Puten”. Kotimatkalla ostimme Oberdöblingin asemalta hienon joulukuusen, jota sitten illalla koristeltiin. Minä vietin aikaa hellan ääressä valmistamalla lanttulaatikkoa ja salaatteja, luumukiisseliä ja punaviinikastiketta.
Kerttu oli jouluaattona kuumessa. Tästä johtuen joulupuuron jälkeen kirkkoon lähtivät vain Tiina, Otto ja äiti - me lähdimme isän ja Kertun kanssa Donauinselille kävelylle. Kävelystä tuli ihan luontoretki, sillä näimme kaksi kuningaskalastajaa ja majavanpesän. Aurinkoinen sää ja kova myötätuuli työnsivät meidät Pratersternin metroasemalle asti. Iltapäivällä vieraili joulupukki ja sitten karppiaterian jälkeen leikittiinkin ahkerasti uusilla leluilla.
Kun kalkkuna täytteineen oli saatu uuniin ja perunalaatikko imeltymään, lähdimme Tiinan kanssa Joulupäivän kävelylle. Ukki, mummu ja lapset olivat olleet puistossa jo aamupäivällä. Kertun Ahmattilainen söi tukevia muovailuvaha-aterioita, Salama ja Francesco ajoivat kilpaa koko iltapäivän - ohjelmassa oli siis leikkimistä ja syömistä.
