2000 km

2000 pyöräilykilometrin raja on ylitetty. Siihen ei tosin päästy ihan hikoilematta, sillä viimeisten kolmen päivän aikana olen ajanut 50+65+28 kilometriä eli mittarissa on nyt 6944 km (2005 km).

Pisimmän aamulenkin ajoin eilen, kun ajoin ensin Tonavan yhtä rantaa Korneuburgin voimalaitokselle ja toista rantaa takaisin. Tämä ei tosin vielä riittänyt tavoitteeksi asetettuun 50 kilometrin lenkkiin, joten jatkoin Donauinseliä työpaikan ohi Lobaun sillalle asti ja sieltä sitten käännyin takaisin päin kohti työpaikkaa. 56 km lenkkiin kului 2 h 5 min, eli keskinopeus oli 27 km/h.

Pitkällä lenkillä huomasin ajoergonomian olevan huono: sormet ja olkalihakset puutuvat ajaessa. Tänään tuntuu toisessa olkapäässä jonkinasteista jomotusta, mitä todennäköisimmin pyöräilystä johtuvaa. Täytyisi mennä pyöräliikkeeseen joko parantamaan nykyisen pyörän mittoja, katsomaan uutta pyörää tai vaikkapa tehdä molemmat.

Hikoilua ajaessa on viime päivinä lisännyt myös lämpötila. Viime päivinä on oltu vähän 30 asteen yläpuolella, mutta tänään oli kesän kuumin päivä ja keskustassa mitattiin 35 astetta.

Telttaretki ja uimaloita

Viime viikolla keksimme lasten kanssa, että kesäaikaan on syytä lähteä telttailemaan. Sehän ei ole ongelma, sillä muuttokuormassa oli mukana myös teltta ja makuupussit. Niinpä pystytimme perjantaina teltan takapihalle. Voi sitä riemua ja intoa - Tiina sanoi, ettei muista nähneensä Ottoa niin täpinöissään jostain kotona tehdystä asiasta. Telttaan sitten kannettiin retkipatjat, vanha petauspatjamme, makuupussit, tyynyt ja pehmolelut.

Illalla grillasimme tuttuun perjantai-illan tapaan kalaa ja söimme ulkona. Lämpötila on ollut viime aikoina iltaisinkin 25 asteen paikkeilla, joten ruoka ei pääse liian nopeasti jäähtymään. Retkitunnelmaa rakennettiin myös ruokalistan avulla, sillä paahdoimme vaahtokarkkeja ja keitimme trangialla iltateet. Suurista odotuksista huolimatta minä taisin olla ainoa, joka välitti vaahtokarkeista.



No sitten jo pitkälti yhdeksän jälkeen kun lapset alkoivat olla täysin pitelemättömiä, aloimme siirtyä telttaan aikeissa nukkua. Pissalle. Jano. Makuupussiin sisälle. Kakattaa. Ulos. Lopulta kumpikin makoili tyytyväisenä omissa pusseissaan. Toki oli jo ennalta selvää, että minä nukahdan ensimmäisenä, mutta kymmenen jälkeen havahtuessani teltassa oli hiljaisuus - sen jälkeen univaikeuksia oli vain minulla.

Aamulla teltasta herättiin hyväntuulisina ja päivän tärkein ohjelma oli käynti Krapfenwaldbadin uimalassa. Uimaloita onkin viime viikkoina nähty useasti: Gänsehaufel ja Städtisches Strandbad Alte Donaulla on tullut kokeiltua, Teijan ja Jarin allasta on kulutettu, Tiina kävi Döblingin uimahallissa ja tietysti oman takapihan altaassa on puljattu muutaman kerran päivässä.

Nämä asiat - uiminen ja takapihalla oleilu - ovat olleet ihanan rento tapa viettää kesää. Tiina jopa totesi viikonloppuna, että tuntuu kuin olisi kesämökillä. Eikös se kerro aika paljon rennosta kesäelämästä.

Tarhan kevätjuhla

Tarhavuosi päättyi kesäkuun lopussa ja perjantaina tarhan puutarhassa juhlittiin kevätjuhlia. Luistin töistä kevätjuhlien verran, ja se oli oikea ratkaisu: lapset olivat valmistaneet hienoja esityksiä, joissa laulettiin, tanssittiin ja leikittiin.

Otto kun on tarhan lapsikatraasta vanhimmasta päästä, oli saanut monissa numeroissa erityistehtävän: Otto toivotti vieraat tervetulleeksi, johti soittokunnan kulkuetta ja toimi esitanssijana - Suomi-koulun kevätjuhlien sanoisinko vaisun esityksen jälkeen olin todella hämmästynyt Oton innosta esiintyä. Toinen hämmästyksen aihe oli kielitaito - saksa sujuu jo todella hyvin.

Kerttu ei jää paljoa jälkeen kielitaidossa, vaan näyttää ymmärtävän jo täysin tarhatätien sanomat. Kevätjuhlissa Kerttu ilmaisi parhaiten itseään kuitenkin tanssimalla ja soittamalla.



Juhlien päätteeksi katsottiin yhdessä yllätysesitystä, nukketeatteria. Paha noita varasti kuu-ukolta kuupölyn, mutta Kasperlin nokkelan toiminnan avulla kuupöly palautettiin oikealle omistajalleen.




Keskustelimme lasten kanssa myös siitä, mikä on ollut tarhavuoden aikana parasta. Oton mielestä hauskaa oli se, kun tarhan pihalle tehtiin lumiukko. Kerttu taas äänesti parhaaksi tanssimisen ja laulamisen. Tarhassa on ollut molempien mielestä monia kivoja kavereita. Syksyllä Otto toivoo saavansa kerätä tarhan pihalla värikkäitä lehtiä. Lopuksi molemmat vielä esittivät aikeensa mennä tarhaan omalla pyörällä, kunhan sinne taas syyskuussa pääsee. Tante Evin tarhaan kuulemma on jo vähän ikävä.

1741 km

Mittarissa kesäkuun lopussa 6680 km, kesäkuussa 448 km ja ensimmäisen puolen vuoden aikana 1741 km.

Lisäsin muuten kesäkuulle blogitekstejä.