Väsynyt, mutta onnellinen

Nämä sanat sanoo varmaankin tänään myös moni kansanedustajaehdokas, mutta täällä huokastaan toisesta syystä: Wienin maraton kaikkine oheistataphtumineen juostiin tänään mitä mainioimmassa kevätsäässä. Osallistuin maratontapahtuman puolimaratonin verran. Hyvin meni, ainakin ensikertalaiselta, sillä tulin maaliin ajalla 2.18.01. Oma tavoite oli juosta alle 2,5 tunnin, joka alittuikin kirkkaasti.

Reitti oli suunniteltu mukavasti kiertämään Wienin nähtävyyksiä, joskin matka Schönnbrunnin linnalle tuntui kestävän ikuisuuden, onneksi linnan edustalta alkoi paluumatka, eli noin 6,5 viimeistä kilometriä ennen maalia. Ennen maaliviivaa voimat riittivät vielä loppukiriin, mutta maalissa jalat tuntivat ihan pölkkelöiltä.

Jaska ja lapset tulivat maalialueelle vastaan. Jaskan tilaama tulospalvelu kertoi, että olin juossut matkani 9,17 kilometrin tuntivauhtia eli kilometrin aina 6,32 minuutissa. Tällä vauhdilla sijoitukseni puolimaratoonareiden joukossa oli peräti 8 617. Yli 30-vuotiaiden naisten sarjassa pääsin sentään neljänsadan parhaan joukkoon sijoituksellani 396.

Iltapäivä kului lähinnä lepäillessä. Jalat ovat melko kipeät, kävelemään kyllä pystyy, muttei se mukavalle tunnu. Jaska ja lapset laittoivat vielä pihalle kukkia sekä yrttipuutarhaa. Nyt meillä jännitetään vaalituloksia Suomesta. Kerrassaan ennenkuulumatonta, sanoisin.

Iloinen perhetapahtuma

Pääsimme todistamaan tänään iloista perhetapahtumaa. Kyse ei kuitenkaan ollut haikarasta, vaan mustarastaasta. Eilen illalla seurasimme lasten kanssa, kun mustarastaat etsivät matoja nurmikolta. Sitten huomasimme niiden kantavan matoja pesään, joka on takapihan aidassa muratin ja piikkipensaan välissä.

Tänään sitten takapihalla katselimme pesää kiikareilla ja sieltähän näkyi jo kaksi nälkäistä nokkaa! Emo hautoo vielä, mutta välillä nämä ensiksi kuoriutuneet saivat vähän sapuskaa. Seuraamme innolla rastaanpoikasten kasvua.

Kerttu pääsi testailemaan potkupyöräänsä, kun eilen viritin siitä matalamman "low rider" mallin. Tiina pesi ikkunat, joten nyt kelpaa katsella ulos.

Kevätpuuhia

Viikko sitten palasimme Suomesta muutaman päivän visiitiltä. Wienissä oli vastassa hyvinkin keväinen sää ja puihin oli tullut lehti. Niinpä kulunut viikko on nautittu erilaisista kevätpuuhista - ja kärsitty siitepölyallergiasta.

Torstai oli viikon lämpimin päivä. Jo aamulla kolkuteltiin kahtakymppiä, ja iltapäivällä Wienissäkin päästiin hellelukemaan +25 astetta. Päivä menikin lähinnä kevätsäästä nauttimiseen: Aamulla vein lapset tarhaan ja tarhamatkalla Max Patat Wegillä tutkimme lammikossa nuijapäitä, katselimme kukkaan puhjenneita tulppaaneja ja kuuntelimme lintuja. Kun olin jättänyt lapset tarhaan leikkimään, kävelin Döblinger Hauptstrasselle. Katu sykki kesäistä elämää ja tunnelmasta innostuneena päätin matkalla metropysäkille suorittaa leipomovertailun, tutkimuskohteena croissant. Neljän leipomon vertailussa ylivoimaisen voiton vei vakiotoimittajamme Stumpf arvosanalla "suolainen ja makea, pehmeä ja rapea". Olin ehtinyt tehdä töitä vain hetken, kun Tiina soitti ja kysyi lounaalle. Kävimme syömässä sushilounaan ulkosalla - taisi olla muuten ensimmäinen yhteinen lounaamme kesken työpäivän sitten vuoden 2008. Työpäivän päätteeksi lähdimme vielä työkavereiden kanssa Praterille terassille, syömään ja keilaamaan. Schweizerhausin sianjalka (Schweinstelze) osoittautui mielestäni täysin ylimainostetuksi: ylikypsää, seisonutta ja liian kuivaa - vaati runsaasti palanpainiketta.

Perjantaina kävimme suurlähetystössä äänestämässä ja sen jälkeen vaalikahvien sijaan syömässä Irinan, Kaarlen, Lauran, Laurin ja lasten kanssa. Ravintola oli varsinainen elämys kämmäilevän tarjoilijan vuoksi, mutta Schwedenplatzin jäätelöbaari toimi mainiosti jälkiruuan tarjoilussa.

Otto on saanut pari viikkoa lainata Kertun potkupyörää. Torstaina huomasin tarhamatkalla, että ajo sujui jo erinomaisesti. Niinpä lauantaina otin Oton "porkkanapyörästä" apupyörät pois ja lähdimme kokeilemaan. Homma lähti luonnistumaan heti kotiportilta asti, ja kävimme tekemässä pienen lenkin viinitarhan kautta. Iltapäivällä lähdimme kaupungille ja Otto halusi välttämättä lähteä pyörällä. Niinpä ajamista opeteltiin

Schottentorilla (huom. aloittelevan pyöräilijän ajohanskat)

Burgtheaterilla

Raatihuoneella

Volksgartenissa

Ringstrassella

ja lopulta Belvederen edustalla.

Otto ajoi koko matkan Schottentorilta Belvederelle ja sieltä edelleen Irinan ja Kaarlen luokse, jossa nautimme keväisestä illasta ja racletesta. Kun huippuhyvän illallisen jälkeen teimme iltapesuja ja sanoin Otolle, että kohta lähdetään kotiin, Otto kysyi: "Onko pitkä matka?" "Ei kovin pitkä", vastasin. "No voisinko mä sitten vielä ajaa kotiin?"

Tänään kävimme aamulla jo kehutussa Stumpfin leipomossa hakemassa vähän evästä ja sitten pienellä retkellä lähistön japanilaisessa puutarhassa.