Arkielämämme alkaa nyt olla "lopullisessa" mallissa, sillä viikko sitten maanantaina myös Kerttu aloitti tarhan. Molemmat sisarukset ovat nyt samassa puolipäivähoidossa Tante Evin hyvässä huomassa.
Tarhaan lähtöön on valmistauduttu huolella: "joulupuhki" toi Kertulle eväsrasian ja juomapullon, sillä evääthän ovat tarhaanlähdön tärkein elementti. Tietysti reppuun oli pakattu myös tossut valmiiksi. Lisäksi oli sovittu tärkeä yksityiskohta: äiti sitten lähtee pois ja vilkuttaa.
Tuttuun tapaan Alppitorvi julkaisee yksinoikeudella haastattelun, joka tehtiin ensimmäisen tarhapäivän jälkeen.
Kerttu, millaista tarhassa oli?
Eväitä.
Oliko tarhassa eväitä mukana?
Mannariini.
No oliko siellä kivaa?
Oli.
Mikä oli kaikkein kivointa?
Oton sylissä oli. Äiti lähti ja leikittiin että Otto oli äiti. [oli vähän itkettänyt kun äiti lähti pois]
Vilkuttiko äiti kun lähti?
Joo.
Vilkutitko sinä?
Ei. Taputtanu.
Keitä kavereita tänään oli?
Ini.
Leikitkö Inin kanssa?
Joo.
Mitä te leikitte?
Junarataa!
Millä menit tarhaan?
Kävelyllä. [kärryillä]
Menetkö uudestaan?
Joo.
Onko kiva mennä?
Joo. Eväät mukaan.
Sittemmin tarhaan meno ei ole ollut pelkkää riemua. Kielimuuri ja uusi paikka ottavat koville, kun Kerttu ei saakaan sanomaansa tai tahtoaan läpi. Tarhasta on nimittäin tullut vähän palautettakin: tyttäremme on kuulemma varsin - hmm - voimakastahtoinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti