Kuten olen kirjoittanut, sää ei ole ollut kovin talvinen Wienissä viime viikkoina. Oletettavasti tämä oli yksi syy siihen, että muutama perhe perui osallistumisensa. Me päätimme kuitenkin lähteä lomalle, vaikka sitten vain metsään kävelemään jos ei muuta. Oton uudet lasketteluvälineet, pulkka ja Kertulle säädetyt murtsikkasukset pakattiin kuitenkin mukaan. Kun käännyimme Wachaun laaksosta Tonavan varresta kohti ylänköä, ei lunta näkynyt missään. Pian alkoi kuitenkin lumisade ja 500 metriä ylempänä maassa näkyi paitsi vanhaa, myös uutta lunta. Löysimme talven!
Lauantaina aamupäivällä kävimme ladulla. Lumen vähyyden vuoksi kuntoon oli saatu vain 2,5 kilometrin lenkki, mutta se oli aivan riittävä lasten hiihdättämiseen. Otto jaksoi koko kierroksen, Kerttu kävi sen sijaan vain vähän kokeilemassa. Iltapäivällä laskimme pulkkamäessä muiden mukana olleiden lasten kanssa.
Tänään sitten siirryimme alppihiihdon pariin: samaisessa pulkkamäessä Otto otti ensi askeleensa laskettelussa. Lauantaina olimme Oton kanssa katsoneet Kitzbühelin syöksykilpailua - liekö tämä ollut syynä siihen, että Otto laski ainoastaan suoraan ja kovaa, mutkista "rakettimies" ei suostunut puhumaankaan. Laskeminen onnistui ensimmäiseksi kerraksi yli odotusten ja aurinkoinen sää huipensi mäenlaskumme.
Koko viikonloppu oli erittäin onnistunut. Lumen jälleennäkeminen, kevättalvinen sää, kiva ja rauhallinen paikka, maukas ruoka, kuuma sauna ja etenkin iloinen seura lapsille ja aikuisille jättivät viikonlopusta hyvän mielen. Ensi viikonloppuna suuntaamme sitten Annabergiin hiihtämään lisää!
