Marraskuu alkoi maanantaina, mutta ainakaan täällä ei ole voinut valittaa säästä. Koko viikon lämpömittari on pysytellyt vähintään +15 asteen tuntumassa ja aurinko on paistanut lähes kirkkaalta taivaalta. Omituista kesätunnelmaa on lähinnä häirinnyt valtavan voimakas tuuli, joka on puhaltanut mennessään myös kauniinkeltaiset lehdet.
Eriskummallinen sääilmiö on näkynyt katukuvassakin: kun ensimmäisellä vastaantulijalla on päällään untuvatakki, on seuraavalla jalassa shortsit. Nyt luvassa on kuitenkin viilenevää, mistä varmana merkkinä voinee pitää myös tänään nähtyjä talvirenkaanvaihtajia. Ei kai se kesä koko talvea kestä.
Syksy on tähän asti sujunut varsin vauhdikkaasti pääasiassa ulkoillen, kuten edellisesta postauksestakin voi päätellä. Jatkoimme retkeilyä vielä maanantaina, kun täällä juhlittiin pyhäinmiestenpäivää ja töistä oli lupaa. Tällä kertaa retkessä oli hieman vaikeusastetta, kun kaatunut puu sekoitti hetkesi reittivalinnan ja rämmimme pusikossa, joskaan emme onneksemme pitkään, sillä yksikin mäki oli vaunujen ja muiden tykötarpeiden kanssa melkoisen haastava!
Nyt olemmekin viettäneet Kertun kanssa viikonloppua Wienissä kaksistaan, kun perheen miesväki suuntasi tapaamaan kavereita Bratislavaan. Aika on kulunut mukavasti Wieniä kolutessa ja kokatessa. Eilen teimme Kertun suosikkia (ja Oton inhokkia) risottoa, jota pieneen apukokkiin upposikin sitten hulppeat kolme lautasellista! Kerttu on ollut oikein mukavaa ja tyytyväistä seuraa, joskin hieman kummissaan, mihin isä ja veli ovat kadonneet. Onneksi nuo palaavat kotiin heti huomenissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti