Hanhet

Viime viikonloppuna olimme Oton kanssa Bratislavassa, kuten Tiina jo kirjoittikin. Reissu oli mahtava ja hieno oli myös sää: lauantaina istuimme kahvilan terassilla lyhythihaisissa paidoissa. Netistä katselin, että monella paikkakunnalla Itävallassa meni marraskuun lämpöennätys uusiksi, kun lämpö nousi yli 23 asteen. Kaikkien aikojen ennätykseen on kuitenkin matkaa: marraskuussa on Itävallassa joskus ollut yli 26 astettakin lämmintä!

Vielä eilenkin vallitsi lämmin syksyinen ilma. Vaikka perjantaina olin käynyt ostamassa lämpimämpiä pyöräilyvaatteita talvea varten, lähdin lenkille pelkissä shortseissa ja paidassa, kun lämpöä oli 19 astetta. Hermannskogelin ja Kahlenbergin takaa menevä maastopyöräreitti oli erittäin miellyttävä - se kiemurteli jotakuinkin korkeuskäyrää pitkin halki pyökkimetsän. Lehdet ovat puista kyllä jo varisseet.

Talvi alkaa ilmeisesti tulla Pohjolaan. Siitä kertoi minulle metsähanhiaura, joka muutti kohti etelää ollessani tänään takapihalla hommissa. Hanhien kaakatus, tuttu syksyn merkki, sai herkistymään - ehkä ne olivat lentäneet Suomesta asti.

Tiistaina oli muuten Martin-päivä. Söin hanhea ja hyvää oli.

Intiaanikesä

Marraskuu alkoi maanantaina, mutta ainakaan täällä ei ole voinut valittaa säästä. Koko viikon lämpömittari on pysytellyt vähintään +15 asteen tuntumassa ja aurinko on paistanut lähes kirkkaalta taivaalta. Omituista kesätunnelmaa on lähinnä häirinnyt valtavan voimakas tuuli, joka on puhaltanut mennessään myös kauniinkeltaiset lehdet.

Eriskummallinen sääilmiö on näkynyt katukuvassakin: kun ensimmäisellä vastaantulijalla on päällään untuvatakki, on seuraavalla jalassa shortsit. Nyt luvassa on kuitenkin viilenevää, mistä varmana merkkinä voinee pitää myös tänään nähtyjä talvirenkaanvaihtajia. Ei kai se kesä koko talvea kestä.

Syksy on tähän asti sujunut varsin vauhdikkaasti pääasiassa ulkoillen, kuten edellisesta postauksestakin voi päätellä. Jatkoimme retkeilyä vielä maanantaina, kun täällä juhlittiin pyhäinmiestenpäivää ja töistä oli lupaa. Tällä kertaa retkessä oli hieman vaikeusastetta, kun kaatunut puu sekoitti hetkesi reittivalinnan ja rämmimme pusikossa, joskaan emme onneksemme pitkään, sillä yksikin mäki oli vaunujen ja muiden tykötarpeiden kanssa melkoisen haastava!

Nyt olemmekin viettäneet Kertun kanssa viikonloppua Wienissä kaksistaan, kun perheen miesväki suuntasi tapaamaan kavereita Bratislavaan. Aika on kulunut mukavasti Wieniä kolutessa ja kokatessa. Eilen teimme Kertun suosikkia (ja Oton inhokkia) risottoa, jota pieneen apukokkiin upposikin sitten hulppeat kolme lautasellista! Kerttu on ollut oikein mukavaa ja tyytyväistä seuraa, joskin hieman kummissaan, mihin isä ja veli ovat kadonneet. Onneksi nuo palaavat kotiin heti huomenissa.