-.--

Y niinkuin Yrjö.

Viime lauantaina Oton-päivänä alkanut Vesiviikko sai eilen arvoisensa päätöksen. Tulin perjantain kunniaksi kotiin hyvissä ajoin, ja vain vartti sen jälkeen Tiina lähti juhlistamaan Yrjön-päivää vessaan. Olimme saaneet vieraaksemme kevään toisen mahataudin.

Eilen illalla kakkatykkipatterissamme oli kolme tykkiä. Ykköstykki Kertun tulinopeus oli omaa luokkaansa: torstaina ostettu 40 vaipan paketti vajui niin huolestuttavasti, että tänään haettiin jo seuraava. Tiina ja Otto kunnioittivat enemmän nimipäiväsankaria ja minä terveimpänä keskityin esikunta- ja huoltotehtäviin.

Tänään roolit ovat olleet päinvastaiset, sillä Tiina toipui nopeimmin ja on käynyt jo pari kertaa Billassa. Minä kävin takaovesta ulkona vain sen verran, että totesin lämpötilan olevan 20 astetta ja tervapääskyjen saapuneen. Me muut alamme olla jo syömäkuntoisia, mutta Kerttu oksensi juuri iltapalapöytään. Katsotaan, mitä yöstä tulee.

Yrjön morsetusmuistisääntö on "tau-ti kaa-taa" - niin se tekee, mutta toivottavasti ei enää kovin pitkäksi aikaa.

Esineitä, joiden pitäisi lentää

Islantilaisen tulivuoren purkaus vaikuttaa elämään myös täällä, vaikka Itävallassa lentokentät lienevätkin tällä hetkellä pääasiassa auki. Suomestahan kukaan ei ole pariin päivään päässyt mihinkään, joten myöskään kauan odotettu serkkutapaaminen ei tänä iltana toteutunut.

Tänään ei siis juhlittu serkkutapaamisen merkeissä, mutta nimipäiväjuhlia sentään vietimme. Aamupäivällä lähdimme kakkukahveille sekä ostamaan sankarille lahjaa. Otto on viime aikoina ollut kiinnostunut leijoista, joten kävimme ostamassa Mariahilferstrassen leijakaupasta lastenleijan.

Iltaruuan jälkeen päätimme sitten lähteä testaamaan leijaa viinitarhalle. Idea oli muuten hyvä, muttei tuullut. Onneksi leija on sen verran kevyt, että Otto sai sen pysymään hetkittäin ilmassa juoksemalla.

Toinen tänään tehty "lentävä" hankinta on 50 % osuus ruohonleikkurista. Naapuri ajeli omaa ruohikkoaan hienonnäköisellä leikkurilla, ja Jaska heti jututtamaan. Kävi ilmi, että kyseessä oli ilmatyynyalus, josta omistimme noin 10 minuuttia myöhemmin tuon puolikkaan. Konetta on nyt testattu takapihan heinikkoon ja kone toimii, ruohikossa sen sijaan olisi toivomisen varaa.

Huomenna meillä on tarkoitus lähteä pyörällä pois kaupungista. Täällä juostaan huomenna maraton, joten kaupungin liikenne on odotettavasti kaaostilassa. Toivottavasti leijanlennätys onnistuu huomenna hieman paremmin. Toivottavasti myös tulivuori päättää piakkoin lopettaa purkauksensa, jotta lentoliikenne jollain aikataululla palautuu jälleen normaalimpaan tilaan ja saamme tänne taas odotettuja vieraita.

Logistisia haasteita

Pääsiäisen jälkeinen viikko hurahti hetkessä, kun perheemme suhasi ympäri Eurooppaa. Otto piti kotia pystyssä täällä Wienissä, me Kertun kanssa "käväisimme" Kajaanissa ja Jaska vietti aikaa Berliinissä. Lisäksi loppuviikosta tuli vieraaksi mummo, joten olemme käyneet lentokentällä viime päivinä melko usein. Keskimäärin kotona oli sentään koko viikon 2 aikuista, mutta pientä suunnittelua se kyllä vaati. Nyt tilanne onneksi rauhoittuu siinä mielessä, että me pysyttelemme jatkossa enimmäkseen täällä kotimaisemissa.

Huhtikuu jatkuu muuten vilkkaana, sillä kevään vierailusesonki on nyt huipussaan. Eikä syyttä: täällä on tällä hetkellä todella kaunista, kun kaikki puut, pensaat ja tulppaanit ovat täydessä kukassa. Muuten tässä "April Wetterissä", kuten paikalliset säätä tällä hetkellä kutsuvat, olisi hieman toivomisen varaa. Lämpötila on nyt jossain +6 asteen paikkeilla ja vettä sataa.

Matkustussesongin päätteeksi olemme ehtineet tutustua mummon kanssa myös Wienin nähtävyyksiin: vossikkakyyti vanhassa kaupungissa oli oikein mukava elämys, Cafe Mozart kahden lapsen kanssa vaati jo enemmän keskittymistä. Lisäksi on bongattu uusia leikkipuistoja ja syöty hyvin. Ja vallitsevaan säätilaan nähden olemme säästyneet ihmeen kuivina.

Pääsiäinen

Pääsiäiseen liittyy täällä sellainen hauska yksityiskohta, että pitkäperjantai ei ole vapaapäivä - paitsi protestanteilla. Meillä oli siis neljä mukavaa päivää aikaa kiertää Wieniä. Tutustuimme mm. tekniikan museoon (pettymys, mihinkään ei saanut koskea) ja lähijätskibaariimme (kyllä, tänne mennään toistekin), kävimme pääsiäsimarkkinoilla ja Andy Warholin Cars-näyttelyssä, juhlimme 7-vuotissyntymäpäiviä ja kunnostimme takapihaa. Ikkunoistakin näkee nyt taas lävitse ja muutenkin on ihan levännyt olo.

Lapset tykkäsivät edellä mainituista ainakin jätskibaarista sekä pääsiäismarkkinoiden karusellista.





Oton kanssa oli myös kiva käydä taidenäyttelyssä, koska saamani selostus oli varmasti kaikkein mielenkiintoisin ikinä. Ottoa kiinnostivat kovasti autovideoinstallaatiot, seinällä roikkuvia kuvia hän sen sijaan meinasi pariin otteeseen tutkia liian läheltä. Kävelyä pääsiäisen aikana ahkerasti harjoitellut Kerttu työnteli vaunujaan pitkin näyttelysaleja ja tanssi yhden salin autoradiosta kaikuneen hausen (?) tahtiin.



Me oltiin Jaskan kanssa iloisia, että saimme avattua kunnolla pyöräilykauden täällä Wienissä. Kyllä täälläkin pyörällä pääsee, mutta karttaa pitää lukea aika tarkaan ja reitti suunnitella hyvin. Mitään pyöräteitähän täällä ei (juurikaan) ole, joten pyörällä mennään muun liikenteen lomassa ja yksisuuntaisia on muuten paljon!