Edistysaskelia

Kerran tultuaan, kevät harppoo täällä eteenpäin melkoista tahtia: viime viikon alkupuolen toppatakkikelit ovat enää vain muisto ja syreeneissä on jo pikkurillinkokoiset hiirenkorvat- LÄmpömittari näyttää tänäänkin +18 atetta varjossa, joten takin saa päiväsaikaan unohtaa kotiin kokonaan - auringin laskettua lämpötilakin tosin laskee nopeasti alle kymmeneen.

Myös meidän perheessä mennään eteenpäin: Otto ilmoitti eilen yllättäen lähtevänsä Elisabethin (= meidän täkäläinen varamummo) kanssa puistoon ilman äitiä. Mukavaa oli kuulemma ollut ja tunti kului nopeaan. Muutenkin Otto alkaa olemaan aavistuksen rohkeampi kuin tänne tullessamme. Ehkäpä Otto on kotiutumassa, vaikkakin kysyy edelleen tiuhaan, koska mennään takaisin Suomen-kotiin.

Kertusta on täällä ollessamme tullut pikkuinen tyttö. Pikkuinen todella, sillä pituus- ja painokäyrillä mitattuna Kerttu on todellista höyhensarjaa. Taidollisesti hän kuitenkin on varsin toimelias tyttö, joka osaa jo monta asiaa itse. Seisominen, syöminen ja tavaroiden kerääminen pussiin/laatikkoon sujuvat oikein hyvin. Myös tahtoa tuntuu löytyvän, joten mielenkiinnolla odottelemme tulevien kuukausien kehitystä.