Mielipuuhia

Välillä pohdin, mitä mahtaa tulla 3-vuotiaasta, jonka lempiharrastuksiin kuuluu suomalaisen lastenhevin kuuntelu ja höyryjunavideoiden katselu You Tubesta.

Otto kyllä pitää molemmista edellämainituista myös laajemmin, siis musiikista ja junista. Meillä kuunnellaan Hevisauruksen ohella Oton vaatimuksesta Finlandiaa, Dingoa (!) sekä lukuisia lastenlevyjä. Ja junia käydään katsomassa viikottain leikkipuiston vieressä ja Oton vaatimuksesta käytiin perjantaina myös asioiksemme ajelemassa ratikalla. Lastenohjelmiakin Otto katselee mielellään. Paikalliseen tarjontaan emme toistaiseksi ole saaneet tutustuttua, mutta Puuha Peteä ja Kaapoa meillä katsotaan lähes päivittäin. Näistä on viime aikoina ollut se konkreettinen ilo, että Kaapon esimerkin innoittamana Otto innostui auttamaan mm. sohvan imuroinnissa.



Siinä missä Otto kuuntelee musiikkia mielellään, Kerttu tanssii. Kontallaan hytkyttelyä Kerttu on harrastanut jo pidemmän aikaa, mutta nyt kun tyttö on alkanut päästä jaloilleen, ensimmäisiä tanssiaskeleita otetaan jo pystyasennossa. Jos Kerttu ei tanssi, hän mielellään pötköttää tai järjestää vaatteita, kuusiokoloavaimia, ruuveja tai mitä tahansa. Viimeisimpänä hupina, ei niin vanhempien mieleen, on kiipeily, jossa Kerttu on ilmeisen lahjakas, valitettavasti.



Hassua näissä lasten lempipuuhissa on se, että ne tuntuvat perityiltä - jos se ylipäätään on mahdollista. Jaska on lapsuudessaan ollut kovasti kiinnostunut junista ja minä puolestaan olen viettänyt iltojani vanhempien vaatekaappia järjestäen. Kiinnostuksessa juniin uskon vielä tietyn esimerkin olevan mahdollista, mutta sitä en myönnä, että kaapisin kaapista vaatteet päivittäin ulos, jotta voisin viikata ne sinne sitten takaisin.

Edistysaskelia

Kerran tultuaan, kevät harppoo täällä eteenpäin melkoista tahtia: viime viikon alkupuolen toppatakkikelit ovat enää vain muisto ja syreeneissä on jo pikkurillinkokoiset hiirenkorvat- LÄmpömittari näyttää tänäänkin +18 atetta varjossa, joten takin saa päiväsaikaan unohtaa kotiin kokonaan - auringin laskettua lämpötilakin tosin laskee nopeasti alle kymmeneen.

Myös meidän perheessä mennään eteenpäin: Otto ilmoitti eilen yllättäen lähtevänsä Elisabethin (= meidän täkäläinen varamummo) kanssa puistoon ilman äitiä. Mukavaa oli kuulemma ollut ja tunti kului nopeaan. Muutenkin Otto alkaa olemaan aavistuksen rohkeampi kuin tänne tullessamme. Ehkäpä Otto on kotiutumassa, vaikkakin kysyy edelleen tiuhaan, koska mennään takaisin Suomen-kotiin.

Kertusta on täällä ollessamme tullut pikkuinen tyttö. Pikkuinen todella, sillä pituus- ja painokäyrillä mitattuna Kerttu on todellista höyhensarjaa. Taidollisesti hän kuitenkin on varsin toimelias tyttö, joka osaa jo monta asiaa itse. Seisominen, syöminen ja tavaroiden kerääminen pussiin/laatikkoon sujuvat oikein hyvin. Myös tahtoa tuntuu löytyvän, joten mielenkiinnolla odottelemme tulevien kuukausien kehitystä.

Wieniläinen viikonloppu

Toivotetaan vieraat tervetulleiksi. Nautitaan hyvästä säästä, mainiosta seurasta, piha- ja sisäleikeistä, maittavasta ruuasta, mukavista paikoista ja muistetaan välillä myös levätä.











Tämän viikonlopun perusteella suosittelemme lämpimästi Wienin eläintarhaa, pidennettyjä juoksulenkkejä, terasseja ja ruokaa ravintoloissa d.a.s Hungerberg sekä Bamkraxler.

Lumipalloefekti

Otto sai maanantaina kirjeen Heikiltä ja minä sen mukana pikkuisen kirjekuoren Helenalta. Kuoressa olivat kypärämyssyn kaavat ja ompeluohjeet. Otolla on ollut näillä kaavoilla tehty hattu käytössä jo vuoden verran ja se on oikein hyväksi havaittu.

Ompelukoneen kaivaminen esiin alkoi houkuttaa oikein toden teolla, mutta ompelupöytä oli yhä osina pitkin taloa, vaikka se olikin hankittu jo hyvät 2 viikkoa sitten. Aloitin joutohetkinäni kokoamaan Ikeasta ostamaani työpöytää makuuhuoneeseemme.



Vauhtiin päästyäni kokosin myös pienemmän wc:n peilikaapin ja lauantaiaamuna Jaska aloitti kalusteiden asennustyöt. Ensin saatiin seinälle isomman wc:n kaappi (joka alun perin oli tarkoitus kiinnittää Suomen-kotimme seinään, mutta se pääsikin mukaan reissuun).



Sitten seurasi se toinen seinäkaappi, pari hyllyä, yksi hana ja peili. Uusiin kaappeihin saatiin sitten tyhjennettyä 2 lattialla noin 1,5kk lojunutta muuttolaatikkoa. Samalla saatiin käyttöön kokonaan uusi huone, jos nyt varastona tähän saakka palvellutta pikku-wc:tä voi huoneeksi sanoa.



Sunnuntaina asennustyöt jatkuivat. Jaska kokosi vaatehuoneen kenkähyllyn ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä käänsi siivouskomeron oven.



Nyt on taas monta asiaa valmiina - myös se kypärämyssy, jonka kaavat sain, ehti valmistua sunnuntain kuluessa. Kiitos Helena, kun tyrkkäsit pienen lumivyöryn liikkeelle, nyt täällä on taas paljon kodikkaampaa.

Aihetta juhlaan

Alkuviikosta ei oikein tuntunut juhlalta, kun arki alkoi Jaskan sairastaessa. Maanantaina myös pyykinpesukone lähti lomailemaan kesken 60 asteen kirjopesun, eikä suostunut käynnistymään ei millään. Pesukoneen loma osoittautui lyhytaikaiseksi, ja Jaska sai koneen taas tiistaina käynnistymään.

Torstaina saatiin muutenkin juhlimisen aihetta, kun Otto oli koko Suomi-koulun ajan (2h) itsenäisesti luokassa ilman äitiä. Suomi-koulu on ollut kovasti jännittävä asia tähän asti, mutta viimein se sujui hyvin ja Oton mukaan oli myös kivaa. Toivottavasti se tästä.

Tänään käytiin laskemassa Cobenzelilla lampaat, jotka mun mielestä olivat lisääntyneet kahdella sitten viimenäkemän, oli kylmää, mutta kivaa ja keittolounas leipomossa maistui koko retkikunnalle.

Ramsau am Dachstein

Torstaina puolen päivän aikaan pakkasimme Oton ja Kertun kanssa matkatavaramme vaunuihin ja aloitimme junaretken kohti Salzburgia.

Junamatka sujui mallikkaasti jopa yli odotusten: matka taitettiin molempien lasten päiväuniaikaan, eikä kumpikaan tietenkään nukkunut. Ottoa viihdyttivät eväät ja Applen musiikkikone, Kerttu oli tyytyväinen kiipeillessään junanpenkillä ja naurattaessaan kanssamatkustajia. Salzburgissa Jaska oli meitä asemalla vastassa ja hetken sovittelun jälkeen saimme vaunut mahtumaan autoon ja matka jatkui kohti Ramsauta takapenkkiläisten nukkuessa ansaittuja päiväunia.

Perillä Ramsaussa majoituimme Pension Kartoneriin. Aamulla lapset heräsivät jo kello 6, joten Jaska vei innokkaat hiihtäjät avaamaan kauden jo ennen aamupalaa, jota tarjoiltiin vasta klo 8. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan kylään ja vuokraamaan meille perinteisen suksia. Vuokraamossa hieman ihmettelimme, kun tarjolla oli vain jarrupohjia, siis sellaisia, joilla hiihdettiin joskus ala-asteella. Viikonlopun niillä suksineena voi nyt todeta, että kyllä ne toimivat, mutta luotan silti enemmän pitoteippiin.

Perjantaina paistoi ajoittain aurinko, mutta tuuli oli valtaisa. Seurasimme kylän keskustassa hetken metsäalan hiihtokilpailuja ja testasimme suksia. Ottokin hiihti jo toistamiseen saman päivän aikana, mutta aikainen aamuherätys alkoi jo painaa.



Iltapäivällä sää muuttui jo lähes lumimyrskyiseksi, joten päiväunien ja tekemäni noin 10km hiihtolenkin jälkeen suuntasimme uimahalliin polskimaan.

Lauantaiaamu valkeni lumisateisena, mutta perjantaita tyynempänä. Lähdimme aamusta koko perheen hiihtolenkille. Pituutta retkelle tuli ehkä 2 km, jonka Otto jaksoi mainiosti hiihtää itse. Kerttu tosin protestoi selkärepussa etenemisvauhtia, sillä ääni muuttui heti, kun lähdimme sivakoimaan hieman reippaammin...

Iltapäivän aikana ehdimme vielä Jaskan kanssa molemmat käydä hiihtolenkillä. Ilta kuluikin sitten leppoisasti majapaikassamme. Söimme iltaruuan pensionaatissamme ja sen jälkeen Otto ja Kerttu leikkivät sujuvasti majapaikkamme 4- ja 2-vuotiaiden tyttöjen kanssa. Yhteistä kieltä ei kamalasti ollut, mutta jos tuli jotain tärkeää asiaa, joku aikuisista haettiin tulkiksi. Aika pitkälle lapset pärjäsivät kyllä keskenäänkin.

Sunnuntaiaamuna olikin sitten aurinkoista, joten pakkasimme tavarat autoon, ja suuntaisimme vielä Dachsteinin kondolihissiasemalle. Ylhäältä avautuivatkin sitten melkoiset maisemat ja puitteet pulkkailuun olivat hulppeat.

Matkaan hoi!

Keväinen sää on iloksemme jatkunut täällä jo pidemmän aikaa ja siitä pääsivät nauttimaan myös Masa ja Terttu, jotka avasivat kevään vierailukauden. Venytetyn viikonlopun aikana ehdimme mm. käydä kävelemässä ja ihailemassa maisemia Kahlenbergilta, tutustua kaupungin keskustaan, käydä ulkona syömässä, lenkkeillä, käydä teatterissa, maalata seiniä, koota kylpyhuonekalusteita ja viettää aikaa yhdessä. Otto nautti vierailusta täysin siemauksin, ja ilmoittikin ukin ja mummun lähdettyä: "äiti, mä haluan, että meille tulee taas vieraita". Onneksi seuraavia ei tarvitse enää odottaa pitkään.

Tässä vielä Kerttu ihailemassa maisemia tuulisella mäellä ja Oton taidonnäyte alaspomppimisesta.





Eilen illalla Otolla sen sijaan meni ilme vakavaksi, kun rupesimme Jaskan kanssa pakkaamaan laukkuja. Olemme menossa hiihtämään viikonloppuna ja Jaska lähti jo tänä aamuna edeltä käymään ensin töissä Etelä-Sakassa. Otto kuitenkin huolestui tilanteesta ja luuli, että olemme taas muuttamassa. Hetken selvittelyn jälkeen tilanne ilmeisesti valkeni jo melko hyvin, sillä tänään edessä olevaa junamatkaa on jo odotettu innokkaasti.