217 kollia tavaraa

Torstaiaamuna saapui muuttorekka, täysin ajallaan ja mukana lähes 200 pahvilaatikollista tavaraa. Sääkin oli mitä mainioin muuttosää: lunta tuprutti hurjan tuulen kanssa. Tuntui hassulta, kun tuttu rekka ajoi ohi odotellessani liikennevalojen vaihtumista: tuossa menee mun koti.

Muuttomiehet olivat taasen mukavia ja rauhallisen tehokkaita: 45 kuutiometriä siirtyi torstain aikana rekasta uuteen kotiimme erinäisistä ovista. Painavimpien tavaroiden kantamisessa ikkunoiden virkaa toimittavat ovet olivat oikein käytännöllisä, kun kulkuväylän pystyi avaamaan aina suoraan määränpäähän.

Tähän mennessä pahvilaatikoista paljastuneet tavarat ovat olleet oikein hyvässä kunnossa, joskin torstaina aivan kaikki oli unpijäässä. Pakkanen oli seurannut muuttorekkaoa Suomesta halki Euroopan ja lämpötila asunnossa laski jokaisen sisäänkannetun laatikon myötä. Jopa tv-taso oli niin kylmä, että rätti jäätyi.

Torstai ja perjantaiaamupäivä kuluivat tavaroiden sisäänkantamiseen ja kuormassa olleiden kaappien kasaamiseen. Kun muuttomiehet perjantaina lähtivät hakemaan uutta kuormaaa, totesimme, ettei jäljellä enää ollut "kuin" tavallinen suomalainen muutto eli tavaroiden saaminen omille paikoilleen. Kaapiton asunto todellakin teettää lisätöitä. Ja lisäkaappejakin on jo ostoslistalla, sillä täkäläinen keittiömme on ehkä noin kolmasosa aikaisemmasta.

Perjantai-iltapäivän kulutimme läheisessä ostoskeskuksessa tutustumassa suuremman ruokakaupan antimiin ja illalla Jaska ja Otto pitivät ensimmäisen elintarviketestin: testissä olivat maidot. Täältä on suht vaikea löytää rasvatonta maitoa, täysrasvaisia sen sijaan on useampaa sorttia. Muutenkin rasvaa ja suolaa ei liiemmälti ilmeisesti säästellä, mutta kaiken kaikkiaan kaupan valikoimat ovat hyvin monipuoliset ja olimme varsin tyytyväisiä retkeemme.




Tänään päivä on suurimmaksi osaksi kulunut tavaroiden purkamisen merkeissä. Jaska rakenteli kerrossängyn pohjalevyistä keittiön kaappeihin lisää hyllyjä ja nyt niihin mahtuu jo kaikki arkitavarat. Kerrossänkyyn ostetaan sitten aikanaan ritiläpohjat, jotka ovat vain yksi asia kohtuullisen pitkällä Ikean ostoslistalla. Muuttotöiden ohessa kävimme Oton kanssa tuntustumassa lähipuistoon, jonka leikkitvälinetarjonta on oikein mukava. Puiston arvosanaa nostaa merkittävästi myös vieressä kulkeva junakuilu ja seisoimmekin pitkän tovin kuilun ylimenevällä sillalla tähystämässä paikallisjunia.

Iltaruuan yhteydessä vietimme vielä uuden kodin avajaisia. Iltaisin uni alkaa yhä painaa suht aikaisin, aikaero ei ihan täysin ole vielä tasoittunut, vaikkei sitä tuntia enempää olekaan. Pahimmin eron huomaa aamuisin, kun Kerttu pyrkii heräämään jo viiden maissa ja kuuteen nukkuminen on jo melkoista väsytystaistelua.

Terveisiä omasta kodista

Keskiviikkoaamu Wienissä on alkanut rauhallisesti. Sain Jarilta lainaan vähän työkaluja ja tulin niiden kanssa tänne kotiin odottelemaan. Odotuslistalla on kaksi vierailijaa: DHL kuljettaa meille Ikeasta kaapin toivottavasti aamupäivän aikana ja jonkun gerhardtin pitäisi tulla asentamaan nettiyhteys. Odotusaikaa hyödyntääkseni kävin lähimarketissa eli Billassa hakemassa jääkaappiin vähän ruokaa ja juomaa.

Nettiyhteyden "asentaja" kävi - tuli 5 minuuttia yli sovitun ajan, avasi työkalusalkkunsa (josta ei muuten tarvittu mitään koko toimituksen aikana mutta näytti ammattimaiselta), otti pahvilaatikosta modeemin, kytki piuhat ja yhteys oli kunnossa. 20 minuutin aikana olimme asentaneet yhteyden, WLANin ja tehneet tarvittavat paperit. Toimisipa kaikki näin helposti! Nyt kirjoitan siis blogiin omasta kodista. Mitään kalusteitahan täällä ei vielä ole, mutta yhteys pelaa ja jääkaapissa on evästä - muutama perusasia on siis jo kunnossa.

Kuten Tiina jo kirjoitti, kävin eilen Ikeassa ostamassa makuuhuoneeseemme kaapin. Paikalliseen tapaanhan kämppä vuokrattiin ihan tyhjänä, keittiössä on tosin kaikki kaapit ja koneet. Vaatekaapin tarpeessa suunnistin Ikeaan Tiinan piirtämän lapun kanssa ja pakettiautonkin olin varannut etukäteen. Autoa en kuitenkaan koskaan saanut vuokralle, sillä suomalainen ajokortti ei Ikean tädille kelvannut. Vastoinkäyminen oli kohtuullisen pieni, koska pakun vuokraan nähden vain pientä lisämaksua vastaan DHL:n pojat lupasivat tuoda kaapin perille asti. Kaappi ja kuljetus on ostettu saksaksi, joten saa nähdä tuleeko tavara perille ja minkävärinen kaappi paketista paljastuu.

Wieniläisten mielestä täällä on kamalan kylmä ja umpitalvi. Suomalaisen mittapuun mukaan täällä on kevät, korkeintaan kevättalvi. Sunnuntainen Helsingin seudun -22 asteen lämpötila on vaihtunut muutamaan pakkasasteeseen ja korkealta paistavaan aurinkoon. Tullessamme maanantaina oli kyllä todella kylmä tuuli, mutta tänään on tyyntä ja pakkasyön jälkeen paistaa aurinko. Ulkona tiaiset ja mustarastaat laulavat kevätlauluaan, punarinta hyppii pihapensaissa ja kiurunkin kuulin eilen, joten ei tätä oikein ankaraksi talveksi osaa sanoa. Kiva kuitenkin, että maassa on lunta edes vähän, noin 5 senttiä. Otto odottaa muuttokuormaa saapuvaksi ja omaa lumilapiotaan, että pääsisi takapihalle auraamaan.

Jalkakäytäviltä lunta häädetään tehokkaasti etenkin suolan avulla. Paikoitellen maa on valkoisena suolasta ja kaikkialla on liukasta ja sohjoista soossia jaloissa. Kengätkin ovat harmaantuneet parin päivän aikana huomattavasti. Liika suolankäyttö ei selvästi ole hyväksi kenkienkään terveydelle.

Suolaa on ilmeisesti käytettävä paljon sen vuoksi, että kaikissa autoissa ei ole talvirenkaita. Tuntuu ihmeelliseltä, onhan lumi varmasti jokatalvinen juttu tässä alppimaassa. Kävin maanantaina katsomassa autoja ja kysyin päästä koeajamaan muutamaa. Ei onnistunut, koska autoissa ei ollut talvirenkaita - palataan asiaan lumien sulettua. Yhtä autoa kuitenkin kävin ajamassa - kesärenkaat alla - ja tänään menen todennäköisesti viimeistelemään kaupat. Iltapäivällä on ohjelmassa myös käynti pankissa ja illalla Jari on luvannut tulla auttamaan kaapin nostamisessa pystyyn.

Huomenna sitten odottelun pitäisi vaihtua hikoiluksi, kun muuttokuormaa ruvetaan kantamaan sisään ovista ja ovista - meillä kun ei normaaleja ikkunoita ole, pelkästään ovia.

Ensiaskeleet Wienissä

Maanantaiaamuna taksi haki meidät jo ennen kukonlaulua Keravalta. Luonnollisesti tämä olisi ollut se aamu, kun Kerttu olisi halunnut nukkua. Aikaisempien 5.30 herätysten vastapainoksi huuto oli kamala, kun mummu koitti herätellä 5.45.

Otto oli innoissan isosta taksista, vanhemmat sen sijaan taisivat olla hieman liikutuksen vallassa taksin kaartaessa pihalta kohti lentokenttää. Kentällä ehdittiin hyvin suorittaa muodollisuudet ja syödä puolet aamupalastakin ennen kuin kuulutukset kertoivat koneemme lähtevän. Matka meni mukavasti, Otto oli innoissaan aivan kaikesta ja Kerttu otti rennosti - kokenut Wieninmatkaaja voi ihan hyvin ottaa koneessa jo tunnin nokoset ja antaa äidille aamupalarauhan.

Lentokoneessa juttelin pidemmän aikaa yhden suomalais-itävaltalaisen perheen äidin kanssa ja sain jo toisen(!) paikalliskontaktin yhteystietoineen. Lentokentällä perillä Wienissä meitä hieman hymyilytti Jaskan kanssa, kun törmäsimme "tuttuihin": ex-mäkikotka Nykänen käveli vastaan melkein heti koneesta ulos tultuamme.

Meitä oli vastassa ystävällinen taksinkuljettaja kaksine turvaistuimineen. Molemmat lapset väsähtivät autoon matkalla evakko-osoitteeseemme numero 2, mutta virkistyivät pian perille päästyämme, kun saivat leikkiseuraa. Jaska lähti autonhankintamatkalle ja me jäimme lasten kanssa asettumaan aloillemme.

Autonhankinta veti osittaisen vesiperän, kun Jaska saapui kaupasta kokemuksia viisaampana, mutta ilman autoa. Illalla käytiin vielä kaupassa ja Otto pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan wieniläsratikalla 1. pysäkinvälin. Iltapalan yhetydessä juhlittiin vielä syntymäpäiviä ennen kuin koko talo hiljeni ansaituille yöunille kello yhdeksän aikaan.

Tänään aamulla suuntasimme koko perheen voimin vastaanottamaan uuden asuntomme avaimet. Otto juoksi innoissaan ympäri tyhjää asuntoa ja antoi uudelle kodille hyvän arvosanan: "Kyllä mä viihdyn täällä". Myös Kerttu tuntui olevan innoissaan runsaasta tyhjästä konttaustilasta. Luovutusmuodollisuuksien jälkeen kiljuvan nälkäinen perheemme suuntasi jo edellisellä reissulla hyväksi havaittuun lounasravintolaan. Lounaan jälkeen Jaska suuntasi kohti Ikeaa ja minä (saatuani lapset nukkumaan) lähdin siivoamaan uutta asumustamme. Nyt on lattiat ja keittiö pesty ja ikkunatkin ainakin sisältäpäin. Siivoillessa suunnittelin myös uuden keittiön järjestystä - suunnitelma on sikäli tarpeen, että kaappitilaa on ehkä reilu puolet edellisestä.

Jaska sai ostettua kaapit, mutta kotiinkuljetus jäi aamuksi, sillä ilman paikallista ajokorttia tai henkilöllisyystodistusta ei Ikeasta pakettiautoa saanut. DHL hoitaa ja on se päivä onneksi huomennakin ja varmasti ihan puuhakas sellainen. Toivottavasti saadaan asiat kuntoon, torstaiaamuksi odottelen muuttomiehiä ja tavarakuormaamme.

Evakkoviikonloppu

Perjantai oli muuttoprojektin yksi kulminaatiopisteistä, monen vanhan asian päättymisen päivä ja siirtymävaiheen alku.

Päivällä joimme töissä läksiäiskahvit. Sain työkavereilta saatteeksi kannustussanoja, läksiäislahjoja, kukat ja myös toivotuksia tulla takaisin - kuka tietää. Työpäivän jälkeen ajelin viimeistä kertaa Porvoosta viimeistä kertaa Puistolaan, sillä alkuillasta kävimme vuokralaisten kanssa talon läpi ja teimme luovutuspaperit. Puistolan avain on ollut tähän asti Tiinan avainlenkin kiinnekohta, nyt Tiina luopui siitä ensi kertaa elämässään. No, toivottavasti vuokralaiset viihtyvät hyvin ja talostamme tulee myös heille koti. Olimme koko perhe hyvästelemässä tyhjän kotimme, sitten heitin Tiinan ja lapset Tikkurilaan ja tulin vielä fiksailemaan muutaman kohdan vuokralaisten lähdettyä hakemaan muuttokuormaa.

Kun sain hommat tehtyä, lauloin mukavan kaikuisassa olohuoneessamme miten joka ilta lamppu sammuu, sammutin lampun eteisestä ja painoin oven kiinni. Kun sitten seisoin rapulla pakkasillassa, ensimmäistä kertaa pintaan nousivat tunteet ja silmään kyynel. En suoraan sanoen tiedä vieläkään, johtuiko herkistyminen sen tajuamisesta että kaikki tämä jää taakse, vai pelkästä helpotuksesta että pitkän pitkät tehtävälistat oli tältä kohtaa hoidettu ja hommassa otettu todellinen askel. Viime viikot ovat olleet sellaista suorittamista joka suunnassa, että tunnelmointiin ei ole ollut oikein aikaa tai jaksamista. Siksi oli hyvä huomata, että näin iso muutos herättää itsessä tunteita ja nyt on aika antaa niiden tulla esiin.

Lauantain kaunis pakkaspäivä houkutteli ulos. Auringonpaiste tuntui jo melkein keväiseltä, kun olimme Oton, Onnin ja Tertun kanssa ulkoilemassa. Iltapäivällä olimme vielä kävelykierroksella Tiinan kanssa ja teimme pitkästä aikaa ruokaa kahdestaan - hedelmäsalaattia sunnuntaiksi. Illalla ruuanlaitosta vastasivat Aino ja Sami, joiden luona olimme syömässä pizzaa. Hyvää oli, ja serkukset O+O eivät säästelleet energiaa voidessaan peuhata vielä toistensa kanssa.

Tämä aamu oli talven kylmin tähän mennessä, -22 astetta. Pakkasaamun ohjelmana lähdimme retkelle Espooseen katsomaan 4 päivää vanhaa Anssin ja Helenan poikaa. Sunnuntaibrunssin merkeissä oli mukava onnitella vanhempia ja Heikki-isoveljeä, sekä viettää vielä aikaa tutulla porukalla, kun Peppi, Sisu, Henna ja Sammelikin olivat samaan aikaan vierailulla. Pohdittiinpa siinä jo vähän tulevia tapaamisiakin.

Tänään on kulunut tasan kuusi vuotta siitä, kun meidät Tiinan kanssa vihittiin. Sokerihääpäivän illallismenuun Keravalla kuului perinteiseen hääpäivätapaan sushi. Tyypilliseen tapaan kävimme myös saunassa ja sen jälkeen kuva-albumimme karttui taas yhdellä poseerauksella kylpytakit päällä.

Lähtötunnelmissa lauloin tänään Ollan Viktoria. Kyllä varmasti ovat fiilikset olleet toiset joskus ennen, kun on lähdetty suureen tuntemattomaan maailmaan.

Niin se lauloi Ollan Viktor, kovin lauloi koreasti.
Kostui siinä silmäkulma useamman kestivieraan.
Huomeniss' ol Viktorilla eessä lähtö Suomenmaasta,
nosti lapsen lattialta, lauloi sitten laulun siitä.

Kuinka kelpas kotosalla nostaa lapsi rinnallensa,
astuskella kesäilloin katsomaan kun laiho varttuu.

Veli Eetvartille virkkoi: saata vanhat sinä hautaan
niinkuin talon tapaan kuuluu, itse en oo läsnä silloin.
Kohta puolen juna vislaa sinne kauas Helsinkiin,
ja siellä lommohatut herrain eivät nouse Viktorille.

Koskaan en nää enää teitä, ystävät, nyt malja juokaa
Viktorille, näin hän lähtee niin kuin propsi maailman ääreen.
En nää teitä enää koskaan, ystävät, nyt malja juokaa
Viktorille, näin hän lähtee niin kuin propsi maailman ääreen.

Ystävät, me näemme vielä jossain ja jonain päivänä, mutta aikaisin huomenaamulla meillä on lähtö Suomenmaasta. Voi hyvin Suomi ja voikaa hyvin ystävät!

Kaiku

Aamulla muuttomiehet ryhtyivät kantamaan pahvilaatikoihin pakattua kotia rekkaan. Kuulemma lähes kaikelle oli sopivankokoinen pahvilaatikko, jopa patjoille! Tiina oli Kertun kanssa valvomassa tilannetta ja kuorma lähti kohti Wieniä iltapäivällä. Hyvin olivat miehet hommansa tehneet, sillä taloon ei jäänyt mitään ylimääräistä, ja toisaalta ainoastaan yksi lämpöilmapuhallin ja keittiölaatikoiden tappeja oli joutunut ulkomaanmatkalle vastoin tahtoaan.

Lämpöilmapuhaltimen puuttuminen autotallista 17 asteen pakkasessa oli tosin huonompi juttu. Homman kruunasi se, että autotallin ovi temppuili Tiinalle ja meinasi jäädä väkisin rakoselleen. Lopulta Timpan avulla ovi saatiin kiinni - ei tosin vielä lukkoon. Timppa lainasi myös puhallinta pitämään lämmön plussan puolella.

Minä tulin pitkän päivän töissä tehtyäni tekemään loppukatselmusta. Sain autotallin oven pelaamaan normaalisti. Sen lisäksi siivosin autotallin, tyhjensin jääkaapin, vaihdoin imurin suodattimen ja ulkolamput ja keräsin loput romut autoon.

Tyhjä talo on muuten yllättävän kaikuisa. Testasin kaikua olohuoneessa ja totesin paikan kelvolliseksi vaikkapa kvartettilaululle. Täytyykin ensi kerralla ennen laulamista kantaa tavarat pihalle, niin on kivempi laulaa.

Matkalla Keravalle poikkesin vielä vuokralaisten luona, joille vein autotallin kaukosäätimen ja printit talon käyttöohjeista sekä luovutuspöytäkirjasta. Huomenna sitten hoidetaan talon luovutusmuodollisuudet.

Talo paketissa

Viime päivät olemme Jaskan kanssa valmistelleet ahkerasti muuttoa ja muuttomiesten tuloa. Vähän yhdeksän jälkeen tänne saapuivatkin ammattipakkaajat ja hetkessä eteinen täyttyi pahvilaatikoista, kuplamuovista ja muusta pakkaustavarasta. Nyt on hiljaista, välillä kuuluu vain uuden pahvilaatikon kasaamisesta syntyvä ääni.

Lähtölöylyt lyöty

Töistä tultuani laitoimme autotallin lopullisesti järjestykseen. Illan aikana mukaan lähtevät valaisimet ovat irronneet katosta, naulakot otettu mukaan, kaappikello pysäytetty - ja lähtölöylyt lyöty. Kävimme nimittäin koko perhe vielä nautiskelemassa, miten lämpöinen löyly on kotisaunan. Ja kyllä oli hyvät löylyt, kun lämmitykseen oli käytetty lämpökäsiteltyä haapalaudelautaa, höylättyä kakkosnelosta, hienoa kulmalistaa ja muuta autotallin siivouksesta pelastettua lämmitysmateriaalia.

Saunan jälkeen - ennen kaiuttimien irroitusta - kuuntelimme vielä Oton kanssa Finlandian. Otto vaati kuunneltavaksi nimenomaan orkesteriversiota (Helsingin kaupunginorkesteri, Polyteknikkojen Kuoro ja Leif Segerstam), vaikka talven aikana on lähinnä kuunneltu PK:n laulamaa hymniä. Kyllä sitä saattaa vielä kyynel vierähtää, kun kaiuttimet on aikanaan asennettu uuteen kotiin ja laitetaan isänmaallisia soimaan. Eikä vieraan uimahallin saunan löylytkään varmasti voita kotisaunan lämpöä.

Autio ja tyhjä

Lauantaina juhlittiin tuplasynttäreitä ja vieraat vitsailivat, ettei mistään nähnyt että olemme muuttamassa. No, he eivät tehneet kaappitarkastusta. Eilisen loppurutistuksen tehoaloituksen jäljiltä kämppä alkaa olla aika karun näköinen, verhojen poistamisen jäljiltä jopa kaikuisa. Ei tällaisessa kodissa olisi mukava asua pitkää aikaa.

Nyt alkaa olla evakkokuormakin paketissa: neljä henkilöä, neljä laukkua (joista yksi tosin Oton upouusi ja ikioma pandamatkalaukku), vaunut ja matkasänky. On siinä taksikuljettajalla ihmeteltävää. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon tavaraa olisi, jos asuisimme tulevat 9 päivää hotellissa. Nyt majoitukseemme tulee koko evakkoajan kuulumaan pesukoneen käyttömahdollisuus, myös leikkikaverit ja lelut sisältyvät majoitukseen ja hyvä niin.

Loppurutistuksen paikka

jouluvalot otettu pihakuusesta, verhot poistettu, ruokapöydän valaisimen kytkentä irroitettu vintiltä, kierrätyskeskuskuorma lähti, autotalli käyty lähes kokonaan läpi, liiteri ja terassi siivottu, viinakaappi pakattu, puutarhakalusteet ja grilli autotallissa; vielä tämän päivän hommia: vakuutusasioiden selvittelyä

Nyt on päästy vaiheeseen, että yksi muistilista excelissä ei enää riitä, vaan on otettu käyttöön toinen: mitä jää taloon, mitä lähtee meidän mukana, mitä missäkin huoneessa pitää vielä tehdä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jäljellä olevan puolikkaan tekemisessäkin on sen verran, että nyt alkaa olla loppurutistuksen paikka. Huomenna illalla kaikki kamat on sitten lähdössä toivottavasti oikeisiin suuntiin.

Viisaampia kuin uskommekaan

Otto on ollut aina kiinnostunut junista tai oikeammin kaikesta raiteita pitkin liikkuvasta. Kävimmekin syksyllä ihan asioiksemme ajelemassa ratikoilla pitkin Helsingin keskustaa. Näin ollen Wieniä on ollut helppo markkinoida Otolle ratikkakaupunkina ja jo pidemmän aikaa Otto on halunnut katsella "Wieninkuvia" eli ratikoita tietokoneelta. Onneksi on hakukoneet, joilla kuvia löytyy. Paljon on myös puhuttu siitä, että kohta noilla ratikoilla ja nopeilla paikallisjunilla pääsee ajelemaan ihan itse.

Toinen Oton suuri innostus on talven aikana ollut Puuha Pete, jota on saanut katsoa aina jakson pari ennen päiväunia. Viime aikoina Oton lempijakso on ollut Annin muuttopalvelu, jossa Anni ja työkoneet auttavat Pultin pariskuntaa muuttamaan uuteen asuntoon. Joskus näitä asioita pitää näköjään vääntää vanhemmille rautalangasta, sillä tuon jakson yhteys oikeaan elämäämme on selvästikin liian ilmeinen.

Kierrätystä

Muutto on valtava siivous- ja logistiikkaoperaatio, mutta myös suuren luokan kierrätyshanke. Kuluneiden viikkojen aikana olemme kaupanneet erilaisissa käänteissä mm. kaiuttimia, tulostimia, lasten turvakaukaloa sekä muuta meiltä ylijävää tavaraa. Kierrätyskeskukseen olemme lastaamassa korituoleja, keittiön pöytää ja lukuisia laatikollisia kodin pikkutarvikkeita. Onneksi, sillä tuntuisi hullulta heittää meille tarpeetonta, mutta täysin toimivaa tavaraa kaatopaikalle. Erityisen hyvältä on tuntunut niissä tilanteissa, joissa meille tarpeeton tavara on löytänyt uuden kodin, jossa se muuttuu taas tarpeelliseksi.

Kierrätyshankkeessa olemme olleet myös vastaanottajaosapuolena. Wienin asunnossamme ei ole keittiökaappien lisäksi mitään säilytystilaa, ja tätä puutetta olen onneksi valitellut joka käänteessä. Onneksi siksi, että nyt meillä on autotallissa 3 metriä Hollannista Suomeen ja kohta Itävaltaan muuttavaa kaapistoa ja yksi eteisen kaappi odottaa vielä noutoaan. Roskalavan sijaan tuo kaapisto saa vielä palvella meitä tuiki tarpeellisena. Sekin tuntuu mukavalta.

Arktinen muutto

Arktinen muutto eli arktika on yksi Suomen luonnon hienoimpia vuosittaisia näytelmiä. Toukokuussa sadattuhannet hanhet, kahlaajat ja vesilinnut rynnistävät kohti pesimäalueitaan Siperiassa.

Tänään ilmassa ei näkynyt punakuireja, mustalintuja, valkoposkihanhia tai muunkaan värisiä lintuja. Ainoastaan joutsenen tähtikuvio tarkkaili kirkkaalta taivaalta, kun suoritin arktista muuttoa: auton lämpömittari näytti kahtakymmentä pakkasastetta ajellessani täyden peräkontin ja peräkärryn kanssa Lahdenväylää kohti Keravaa. Viime yönä oli kuulemma Kuusamossa mitattu -37,1 astetta - talven pohjat tähän mennessä.

Noudin tänne Keravalle eilen autotalliin roudaamani pahvilaatikot sekä kaksi kaasupulloa, yhdet kesärenkaat, fillarin, painepesurin sun muuta varsinaiseen muuttokuormaan sopimatonta tavaraa. Hikistä hommaa se on arktinenkin muutto.

Pienet hamsterit

Edellisen postauksen jälkeen pakkaaminen on edennyt ja mielipide säilöön kertyneen tavaran määrästä hieman muuttunut. Tuntuu, että nurkista löytyy lähes kaikkea mahdollista - ja mahdotonta. Osin syy varmaan on siinä, että viimeksi muutimme 58m2 kaksiosta reilu 100m2 taloon, joten karsintaa ei tarvinnut tehdä - ja nyt sedimenttien kätköistä paljastuu karu totuus. No, ainakin Kierrätyskeskuksen kavereilla tulee olemaan kivaa.

Mahtava talvisää on jäänyt suurimmaksi osaksi ikkunasta ihailtavaksi, mutta on pakkaamisessakin pidetty hiihtotaukoja. Viikonlopuksi suuntaan (ansaitulle lomalle?) Iisalmen laduille ja Jaska jää kuljettamaan säilöön laitettavaa tavaraa varastoon. Sitten PITÄISI enää olla jäljella mukaan tuleva irtaimisto sekä muutamia kalusteita, jotka Kierrätyskeskuksen auto noutaa vielä ennen varsinaista muuttoa. Jotenkin vaan tuntuu, että jostain kolosta saattaa vielä pulpahtaa muutama yllätys.

Pakkausta

Vuosi vaihtui ja lähtö lähenee. Muuton läheisyyden huomaa myös eri puolille taloa syntyvistä pahvilaatikkokasoista. Tavoitteena on käydä läpi kaikki nurkkiin kertynyt tavara ja pakata / heittää pois ennen muuttoa kaikki, mikä ei lähde mukaan. Toistaiseksi homma etenee lähes suunnitelman mukaan, vaikka olenkin potenut mystistä kurkkuvirusta, joka on tehokkaasti rauhoittaunut pakkausvauhtia. Onneksi vuosia tässä talossa ei ole takana kuin kolme, joten säilöön kertyneen tavarankin määrä on vielä kohtuullinen.