1437 km

Kesäkuussa tuli ajeltua - huolimatta kahdesta työreissusta Suomeen - 335 km. Mittarilukema kesäkuun jälkeen 9445 ja matkaa takana vuoden alusta 1437 km. Havainto on se, että työmatkoillekin on mukavampi lähteä, kun on ensin käynyt pyörällä töissä ja kotona suihkussa ja syömässä.

Loma yksillä, kesä kaikilla

Suomi-koulun todistukset jaettiin jo pari viikkoa sitten ja tänään jätimme jäähyväiset Tante Evin tarhalle ja tarhakavereille. Tuttuun tapaan reippaat pyöräilijät suhauttivat Max Patat Wegin, evääksi käytiin ostamassa Stumpfin leipomosta kinkkusämpylät kuten ensimmäisenä tarhapäivänäkin, ja tuttuun tapaan Tiina kävi lenkillä vietyään lapset tarhaan. Viimeistä kertaa.

Tuttua oli sekin, että kevätjuhlat pidettiin puutarhassa helteisessä säässä. Lasten lauluesitysten ja ruuan jälkeen muuan Papageno esitti pienen musiikkisadun lapsille. Sitten oli aika hyvästellä tarhakaverit sekä Julia ja Evi. Lapset saivat lomamuistoiksi rantapallot, me puolestamme jätimme muistoksi kirjan "Tatu und Patu und ihr verrückten Kindergarten" muistoksi kauhukaksikkomme vierailusta Evin tarhassa.

Jo iltapäivällä Otolle tuli tarhaan ikävä. Kertun ensimmäisenä kesälomasuunnitelmana oli puolestaan mennä pian suomalaiseen tarhaan. Olisiko johtunut jännittävästä päivästä vai helteestä (tänään 33, huomenna 35?), mutta lapset olivat varsin levottomia. Vasta talonmiesoikeuteen kuuluva uintireissu toi helpotuksen.

Lounas Schwammerlissa, iltaruoka Hungerbergissä, takuupaikkoja molemmat.

Reiätön leipä

Olin Suomessa työmatkalla perehtymässä uusiin töihini ja toin tuliaisiksi kotiin pari reikäleipää. Ukki oli tietysti lähettänyt lapsille myös "kirjoituspussin" eli paperipussillisen S-marketin karjalanpiirakoita. No söimme reikäleipää iltapalalla ja Kerttu rupesi leipää ihmettelemään:

- Onko tämä kantopala?
- Sitä sanotaan kantapalaksi.
- No onko tämä kantapala?
- Reikäleipä leikataan yleensä sillä tavalla, että ei tule varsinaista kantapalaa.
- Ei tässä mun palassa ainakaan ole mitään reikää!

Voi rakkaani, meidän pitäisi varmaan vielä vähän opiskella suomalaisuuden perusasioita.

Viimeinen sammuttaa valot

Talossamme on ollut oikea poismuuttorynnistys. Näslundit lähtivät yläkerrasta kesäkuun puolessa välissä, saudit lähtivät juhannuksena, asunto suoraan meidän yläpuolellamme tyhjeni pari päivää sitten. Me häivymme kuukauden päästä. 15 asunnon talossa siis melkoinen muuttorynnistys.

Muutto alkaa itse asiassa vähitellen lähtemään käyntiin, paikallinen muuttofirman agentti toi meille eilen kasan pahvilaatikoita. Ne vietiin kuitenkin vielä hetkeksi kellariin.

Juhla ja mittumaari

Ensin oli vähän niin kuin ei juhannustunnelmaa olisi ollutkaan. Aattona kavereiden facebook-päivitykset olivat täynnä yliperinteisiä järvimaisemakuvia ja Suomesta soiteltiin ja kyseltiin, miten juhannuksenviettomme oli alkanut. No oikein mukavasti: lapset olivat normaalisti tarhassa, minä töissä. Toivottelin kaikille työkavereille hyvät juhannusviikonloput ja illalla nostimme keskikesän maljan naapurin Edin kanssa. Uudet perunat, ei nyt siikliä kuitenkaan, ja paistettu kala muodostivat meidän aattoillallisemme.

Mainittu juhannusjuoma oli muuten holunder gespritzt, omaa tuotantoa olevaa seljankukkasiirappia kuplavedellä höystettynä. Kävelimme pari viikkoa sitten Kahlenbergiltä alas ja siellä havaitsin puron varren olevan pullollaan mustamarjaseljaa, tuota eksoottiseksi luulemaani pensasta. Kävin sitten erään työpäivän päätteeksi pyöräretkellä metsässä poimimassa seljankukkia. Näin saimme kolmisen litraa omaa holundersiirappia. Havaitsin sitten kasvin opittuani, että sitä samaa pensastahan kasvaa omalla takapihallakin - rikkaruohona.

 

Juhannuspäiväksi oli sovittu suomalaisperheiden kokoontumisajo. Stellan, Janin, Sofian, Irinan, Kaarlen, Kasperin ja Iivarin kanssa kävimme Bellevuehöhellä lyhyellä piknikillä. Se toinen piknik-seurue oli ruotsalaisia juhannuksen vietossa. Pienen frisbeen heittelyn jälkeen jatkoimme alas Zawodskyn viinituvan pihalle, jossa joukkoon liittyi vielä Lauri, Laura, Liisi, Salli, Virpi, Jerome, Wilma, Iris, Anna, Mikael ja Eskil. Porukkamme mahtui hyvin pitkään pihapöytään ja vietimme mukavan illan viinitarhojen kupeessa. Se kuuluisa "pieni särö" syntyi siitä, että Otto tutustui turhan läheltä nokkospöheikköön.

Juhannuspäiväksi olimme ostaneet liput Cirque du Soleilin näytökseen. Esitys oli jälleen huikean hieno kokonaisuus, Stadthallen suuri sali ei tosin ollut paikkana yhtä intiimi kuin sirkusteltta, jossa olimme Kertun 2-vuotispäivänä. Illalla meidän oli tarkoitus mennä katsomaan kokkoa. Pyöräiltyämme Janin, Stellan ja Sofian kanssa Heuriger Sirbulle, huomasimme kuitenkin sanojen Mittsommerfeuer ja Mittsommerfeier menneen sekaisin: nautimme siis juhlasta ilman kokkoa. Retkemme ja juhannuksemme oli siitä huolimatta oikein onnistunut.

Selvät suunnitelmat

Kerttu selvitti mulle tulevaisuudensuunnitelmansa aamupalapöydässä:
"Sitten kun mulla on lapsia, sä saat hoitaa niitä. Mutta ensin mun pitää hankkia niille lapsille isä. Mun pitää hankkia sellainen isä, joka osaa puhua niille lapsille suomea ja saksaa ja vähän höpökieltä."

Ei lisättävää.

Helleviikonloppu

Äiti tuli torstaina ja toi helteisen sään mukanaan. Ehdimme tehdä monenlaista: Oton kanssa kävin Volksoperissa katsomassa Antonia und Reissteufel -lastenoopperan, olimme Schneebergillä hellettä paossa (ylhäällä +18 ja raikas tuuli, alhaalla +32) ja kävimme myös Tonavan-risteilyllä.

Tarhamatka

Tiinan koulussa on kesäloma. Niinpä kävimme viemässä lapset yhdessä tarhaan ja sen jälkeen ajoimme pyörälenkin Freudenaun voimalan kautta.

Sadekepit on syytä piilottaa

Kroatian-matkalta palatessamme yövyimme Mariborissa, Sloveniassa. Kulttuuripääkaupungin tarjontaan kuului puistoaskartelua lapsille, aiheena sadekepit. Emme jääneet sinne naulausharjoituksiin, mutta otimme kuitenkin hylsyt mukaan sadekeppien askartelua varten.

Kotiinpalattuamme nämä perulaiset taikasoittimet rakennettiin nopeasti valmiiksi. Asiaan perehtymättömille voin valaista, että hylsyn (alunperin kaktuksen) sisään lyödään spiraalimaisesti nauloja (piikkejä), sitten riisiä (kiviä) sisään ja tulpat päihin. Keppiä kallistamalla voi imitoida sateen ääntä ja intiaanit uskoivat loitsuavansa sadetta tällä tavalla.

Mikä teho! Keppejä on soiteltu meillä ahkerasti ja epäilemättä siitä johtuen viimeisen kahden viikon aikana on satanut jo noin 60 mm. Taannoin istutetut nurmikon siemenet ovat itäneet mallikkaasti, mutta nyt alkaa riittää. Tänään oli Tonavan varteen nostettu jo punaiset liput varoitukseksi kovasta virtauksesta - on aika laittaa sadekepit piiloon ennen kuin tulee pahempia tulvia.

Isänpäiväviikonloppu

Itävallassa on isänpäivä kesäkuun toisena sunnuntaina, joten sitä on juhlittu tänään. Palattuani Suomesta perjantai-iltana meillä on ollut lokoisa viikonloppu.

Kävimme taannoin Brunnenmarktin "turkkilaistorilla" ostoksilla. Silloin jäi itämään ajatus, että menisimme joskus brunssille Yppenplatzille. Lauantaina otimmekin suunnaksi tämän Ottakringin torin. Brunssin jälkeen jatkoimme matkaa huonekalumuseoon. Kyllä, siellä oli esillä jonkun keisarinnan tädin pyörätuoli ja pikku prinssien eebenpuiset syöttötuolit. Emme vierailleet talossa kuitenkaan hovin kalusteet nähdäksemme, vaan halusimme katsastaa 60-luvun huonekalumuotia esittelevän erikoisnäyttelyn. Aallon, Saarisen ja Aarnion lisäksi esillä oli muutamia muunkin suunnittelijan töitä. Illalla alkoi sataa - loistavat puitteet kesäkuun elokuvailtamme Ponyo rantakalliolla -näytökselle.

Tänään heräsimme leppoisasti isänpäivän sateiseen aamuun. Tiina vaivautui lenkille sateen tauottua, me muut rakensimme legoja ja puujunarataa koko aamupäivän ja vielä lounaan jälkeenkin. Sen verran verkkaisesti päivä lähti käyntiin, että puin päälleni vasta iltapäivällä kolmelta, kun lähdimme retkelle kävelemään Kahlenbergin Sulzwieselta puron vartta alas kotiin. Kertun pyörä oli maastoajon jälkeen niin ravassa, että putsasimme sen ja samalla Oton pyörän. Tarkemmin sanottuna minä putsasin, mutta varsinkin Kerttu oli innolla mukana "laittamassa kaulaliinaa antenneille" eli virittämässä rättiä pinnojen väliin. Tukanleikkuu, kylpy, blogin päivitys, paitojen silitystä - se tavallinen finaali kotisunnuntaille.